GOTT NYTT ÅR

Minne se kaikki aika yhtäkkiä meni, kaikki ne kaksitoista kuukautta? Vastahan sitä ammuttiin raketteja vuoden 2012 kunniaksi... Tämä varmaan tarkoittaa sitä, että olen tulossa vanhaksi. Vuodet vaan vierii eikä ite meinaa pysyä perässä ollenkaan!

Tänä iltana hyvästelemme vuoden 2012. Vuoden, jona piti tulla maailmanloppu. Vuoden, jona omassa pienessä elämässäni tapahtui aika paljon. Vuoden, joka oli aika mahtava, vaikkakin toivotan seuraavan mielelläni tervetulleeksi. 2013, here I come!

Vielä on pari tuntia ennen h-hetkeä, sitä sekuntia, kun kello lyö 00:00 ja vuosi vaihtuu. Tässä vaiheessa ajattelin hieman muistella mennyttä vuotta, syödä jotain hyvää ja tehdä lupauksia, joista aion pitää kiinni. Kuten tein tänäkin vuonna, oikeasti! :D

Tähän postaukseenkin ajattelin kirjoittaa muutaman kohokohdan vuodelta 2012. Se tuskin täysin vastaa sitä, jonka aion päiväkirjaani raapustaa, mutta jotain tännekin on pakko laittaa. :)

No, mitä vuoden aikana oikein tapahtui? Alkuvuodesta on jo sen verran aikaa, ettei meinaa muistaa... No, oli siellä ne loput yo-kirjoitukset, ja varsinainen koulu loppui jo helmikuussa. Pääsykokeisiin lukua, yo-juhlien valmistelua. Lakki päähän ja lukiosta veks, siinä kai se kevät tiivistettynä. :D 6. kesäkuuta olikin jo heti pääsykokeet Lahdessa, ja hah, muistan jännittäneeni ihan kauheasti. Ja kokeen jälkeen tunsin, että se ei ollut mennyt niin hyvin ku ois voinut ja olin aika varma, että pisteet ei riittäisi... Mutta kesällä, ollessani isostelemassa sain iskältä tekstarin, jossa luki jotakuinkin näin: "onnea, pääsit lahteen". Jouduin lukemaan sen useasti ennen kuin ihan tajusin asian. Ja meni kauan, ennen kuin oikeasti sisäistin, mitä kaikkea se merkitsi: muuttoa toiselle puolelle Suomea, uutta koulua, uusia haasteita, uusia ihmisiä... Niin tosiaan, tämä kaikki on tapahtunut tämän vuoden aikana. Vuonna 2013 saa tapahtua aika paljon, jos se meinaa olla edes murto-osaksi yhtä awesome ja mielenkiintoinen kuin edeltäjänsä. :D

Tällainen päähine saattoi liittyä erääseen vuoden kohokohdista

Oon saanut tutustua moniin ihaniin ihmisiin tämän vuoden aikana. Olen oppinut paljon kaikkea, saanut itsestäni yllättävän paljon irti. Olen jopa alkanut tottua niihin 12 tunnin koulupäiviin, uskomatonta kyllä. :D Hmm, ei tämä ollut ollenkaan paskempi vuosi, jos näin sen voisin tiivistää.

Mitä odotan vuodelta 2013? Ainakin kovaa työmäärää, ja sen tiedän saavanikin. Jee. Toivoisin voivani kokea paljon hienoja asioita, nähdä hyviä elokuvia, kuunnella hyvää musiikkia, olla rakkaiden ihmisten kanssa, tehdä töitä, kirjoittaa jotain hienoa, kohdata haasteita ja selviytyä niistä kunnialla... Vuosi 2013 on vähän sellainen vuosi, etten osaa odottaa siltä mitään tiettyä. Tiedossani ei ole erityistä tapahtumaa tai mitään muutakaan sellaista odotettavaa. En siis tiedä, mitä vuonna 2013 tapahtuu. Paitsi, että 20. syntymäpäiväni on 11.5. That's all. Mutta silti, ei se tarkoita, että vuodesta tulisi jotenkin laimea - ehkä jopa päinvastoin. Sillä vuodella on tilaa yllättää! ;)

Mutta, hyvää uutta vuotta kaikille! Jatketaan ensi vuonna sitten taas!

Avec l'amour
Jenna

Joulu on taas, joulu on taas

Heipä hei pitkästä aikaa! Tosiaan, loma on nyt viimein alkanut ja tätäkin merkintää kirjoittelen Vimpelin puolella. Joulukuu on menny tosi nopeaa ohi, ja tekemistä on ollut enemmän kuin olisin edes tarvinnut. Tehtäviä ja tenttejä sekä kaikkea muuta mukavaa. :) Kaikesta on kuitenkin selvitty kunnialla ja nyt sitten saa ihan rauhassa nauttia joulusta. Tehtävät aion tehdä vasta pyhien jälkeen, joten nämä päivät on nyt sitten ihan vaan rentoutumista ja yhdessäoloa varten.

Lahdessakin kerkesin vähän viettämään joulua kavereiden kanssa. Olin myös apuna Joutjärven kirkolla keittiön puolella joulujuhlassa (tiskejä hoitamassa). Muutenkin lumen ansiosta oli aika ajoin ihan jouluinenkin tunnelma, vaikkakaan ei ehkä yhtä lailla kuin aikaisempina vuosina. Vieläkään ei tunnu ihan joululta, vaikka huomenna onkin jo aatto. Luultavasti siinä vaiheessa, kun kinkku lyödään pöytään, alkaa tuntua enemmän jouluiselta. :)

Eilen olin vielä Vimpelin seurakunnan nuorten joulujuhlassa. Tänäkään vuonna en voittanut joulubingossa mitään... :( Häviäjä jo vuodesta 2008! Oli mukavaa nähdä vanhoja tuttuja, ja toivon mukaan tässä lomalla kerkeää nähdä vielä muitakin kavereita pitkästä aikaa. :) Koulukin alkaa vasta 7. päivä, eli takaisin Lahteen ei ole mikään erityinen kiire.

En nyt ala satuilla sen enempää tähän tällä kertaa, kirjoittelen sitten tässä loman aikana vielä. Viimeistään uuden vuoden maissa, jolloin voisin tehdä pienen katsauksen kuluneeseen vuoteen 2012, jona ei tullutkaan maailmanloppua (yllätyyyyys). Joka tapauksessa kaikki, mitä tällä kertaa halusin sanoa kiteytynee tähän:

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE!

Ja muistakaa myös kaiken tohinan keskellä sitä, miksi kyseistä juhlaa oikeasti vietetään.
Se on kaikkein tärkeintä.
Ja se, että voi olla yhdessä rakkaimpien kanssa
ja viettää ihan vain aikaa kaikenlaisen puuhan parissa

tai vaikka ihan vaan takkatulen edessä istuskellen. :)
Joten jos joka nurkka ei kiillä, älkää murehtiko: ei
sillä ole mitään väliä.
Joulussa on paljon tärkeämpiäkin asioita,
eikä niitä pölykoiria kukaan jälkeenpäin edes
jaksa muistaa. 

Rakkaudella,
Jenna

Paljon onnea Suomi 95 vuotta!

Niin, tänään on itsenäisyyspäivä. 95 vuotta itsenäisyyttä on kohtalaisen pitkä aika. Ajattelinkin tässä vähän kirjoitella ajatuksiani itsenäisyydestä, Suomesta ja siitä, miten tänä vuonna olen itse tätä juhlaa viettänyt. Ihan alkuun kuitenkin linkitän tähän ehdottomasti tähän päivään kuuluvan taideteoksen: Sibeliuksen Finlandian. Kuunnelkaa ja ihailkaa! 

Itse olen vasta 19-vuotias, eikä minulla täten ole aavistustakaan siitä, millaista oli elää silloin kauan sitten ensin Ruotsin ja myöhemmin Venäjän vallan alla. En ole ollut olemassa silloinkaan, kun itsenäisyyttämme on uhattu, kun talvi- ja jatkosota käytiin ja pienen pieni Suomi joutui taistelemaan suurta ja pelottavaa Venäjää vastaan. Olen syntynyt 90-luvulla, jolloin sota-ajat ja sen jälkimainingit olivat jo kaukana menneisyydessä, historiaa, pelkkiä muistoja ajasta, joka joskus oli. 

Olen saanut syntymästäni saakka elää onnellisena itsenäisessä maassa, jota ei elämäni aikana kovinkaan monet uhat ole koetelleet. Minun ei ole tarvinnut pelätä, vaan olen saanut elää elämääni täysin rauhassa, käydä koulua ja nähdä kavereita, elää perheen kanssa ja vain olla. Harvoin sitä kuitenkaan tajuaa, että tämä kaikki - tällainen elämä - ei ole mikään itsestäänselvyys. Tilanne voisi olla aivan toinen. 

Rakkaan äidinkieleni suomen sijaan saattaisin nyt kirjoitella ihan erinäköisiä kirjaimia ja rupatella venäjäksi. Tiedä sitten olisinko edes käynyt kouluja näin pitkälle, asuisinko Lahdessa; missä olisin, mitä tekisin, hankala sanoa. Olisinko edes minä? Varmaa on vain se, ettei elämäni olisi ollut juuri tällainen, jos Suomi ei olisi itsenäinen maa. Siksi olenkin suuressa kiitollisuudenvelassa heille, jotka tämän minulle ovat mahdollistaneet: veteraaneille, jotka laittoivat omat elämänsä peliin siksi, että saisin elää rauhassa, onnellisena ja omassa, itsenäisessä Suomessa. 

Opiskelen kansainvälistä kauppaa ja voisin hyvinkin kuvitella asuvani jonkin aikaa muualla kuin täällä. Parin vuoden sisällä tulenkin asumaan about puoli vuotta jossain toisessa maassa. Kuitenkaan Suomea en koskaan pysty jättämään, Suomi on minun isänmaani ja siksi kaikista paikoista rakkain. Suomi on kotini. Ihan sama, onko täällä joskus jotkut asiat huonommin kuin vaikkapa Ruotsissa: jokaisella valtiolla on omat ongelmansa. Ei se vaihtamalla parane, sanottiin muistaakseni jossain DNA:n mainoksessa. Nimenomaan. Oli tilanne mikä tahansa, Suomi on se paikka, jossa haluaisin loppuelämäni viettää. 

Suomi on kaunis maa. Onko mikään upeampaa kuin neljä vuodenaikaa? Vihaan ja rakastan niistä jokaista. 

Kevät, luonto alkaa hitaasti heräillä. Pitkän pimeyden jälkeen häikäisevä valo alkaa vallata alaa, lumi sulaa jättäen jälkeensä märkää loskaa, joka kastelee sukat sama millaiset kengät on jalassa. Jos on kumpparit niin ne kuitenkin jotenkin hörppäävät vettä ja siinä sitä taas ollaan. Lumen alta paljastuu kaikkea inhottavaa, joka paikassa haisee oudolle. Kuitenkin, onko söpömpää kuin kevään ensimmäiset leskenlehdet? Entäpä kuka voisi inhota sitä tunnetta, joka tulee usein keväällä, kun tajuaa kesän lähestyvän, päivien pidentyvän ja tekisi mieli vain laulaa?

Kesä on täynnä kirkkaita värejä. Vihreää ja sinistä. Eipäs kuitenkaan kaunistella asiaa liikaa, sillä Suomen kesään kuuluvat luonnollisesti myös sateet, itikoista puhumattakaan. Onhan se idyllinen mielikuva: tyyni järvenpinta, aurinko laskee horisonttiin, maisema on oranssi. Mutta auts, paarma puri pyllyyn, seitsemänsataakaksikymmentäkolme hyttystä kiertää kehää pään ympärillä ja kolea iltatuuli saa ihon kananlihalle. Siitä en vaihtaisi sekuntiakaan pois. 

Syksy maalaa maiseman punertavammaksi. Alkusyksy onkin ehkä vuoden kauneinta aikaa, kun vaahteroissa on oranssit lehdet, kun koivut kellertävät ja illat hämärtyvät. Pienenä vesilätäköissä oli kiva loikkia. Yleensä syksyllä kuitenkin sataa ihan liikaa. Puut muuttuvat punaisista hetkessä ruskeiksi, ja maa on viimein limaisen ja löllön lehtivaipan peitossa. Kuten keväällä, myös syksyllä sukat ovat aina märät. Syksy on kuitenkin lempivuodenaikani, niin järjetöntä kuin se ehkä onkin. Inhoan sitä ehkä eniten, mutta viha on niin lähellä rakkautta, että syksyn kohdalla se raja on jo ylitetty. Syystuuli tuntuu ihanalta hiuksissa, vaikka se heittääkin ne naamalle ja suortuvat tarttuvat huulikiiltoon kiinni ja sen jälkeen näyttävät sottaisilta. 

Suomen kaikkein tunnetuin vuodenaika on kai talvi. Talveen kuuluu lumi (toivottavasti vielä tulevaisuudessakin) ja kylmyys. Talvea on kiva katsella ikkunasta villasukat jalassa ja glögimuki kourassa, mutta ulos mennessä pakkanen puree posket ruvelle. Ainakin melkein. Toisaalta, on virkistävää kävellä aamulla kouluun 20 asteen pakkasessa: punaiset posket näyttävät pirtsakoilta. Pienenä tavlvisin oli ihana tehdä lumiukkoja, -linnoja ja -enkeleitä. Pitäisi varmaan joskus taas kokeilla heittäytyä hankeen selälleen ja tehdä pari lumienkeliä.  Ehkäpä Vimpelissä sitten pikkusiskon kanssa. :) Talvi on myös pimeää aikaa ja joka vuosi yllätyn siitä, kuinka myöhään tulee valoisaa ja kuinka aikaisin alkaa hämärtää. Talvisin tekisi mieli nukkua vuorokauden ympäri. Kuitenkin on mahtavaa, kun joulu ja uusi vuosi ovat juurikin talvella: jouluvalot ja raketit ovat parhaimmillaan pimeässä. Entäpä tuntuisiko joulu ollenkaan niin lämpöiseltä ilman talven kylmyyttä? 

Tänä vuonna vietän itsenäisyyspäivää ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. Aluksi ajattelin, että olisi ollut mukavaa viettää tämä päivä perheen kesken, mutta päivän edetessä sain todeta, että mukavasti se meni näinkin. Nukuin aamulla melko myöhään ja aamukahvien jälkeen päätin pukeutua juhlavammin kuin tavallisesti. Vaikka olen yksin, päätin oikein panostaa meikkiin ja asuun, sillä se saa oloni juhlavammaksi. 

Laitoin itselleni juhla-aterian, jonka söin niin sanotusti paremmilta astioilta. Eipä oo vielä muuten ollutkaan syytä käyttää Pentikin astioita sen kummemmin. :D Mun menuun kuului valkosipulikermaperunat, keitetyt vihannekset ja possulehtipihvi. Jälkkärinä söin mustikkarahkaa. Punaviini olis voinut olla sopivan juhlallinen ruokajuoma, mutta vesikin toimi ihan hyvin. :)

Omnomnom. Pakollinen ja varmasti älyttömän kiinnostava ruokakuva.

Päivä on muuten mennyt aika paljon tv:n parissa. Tuntematon sotilas oli edelleenkin loistava, ja kyllä se samalla lailla joka vuosi koskettaa. Tv on edelleenkin auki ja sieltä noita linnanjuhlia sivusilmällä seuraan. Olishan se siistiä joskus itsekin sinne päästä. Pitäis varmaan kirjottaa joku tosi hyvä opus ja saada Finlandia-palkinto taikka sitten tehdä jotain muuten vaan tosi merkittävää... :D Vaikka varmasti aika tuskaisaa jonottaa niin kauan sinne, vois mennä hermot. Muutenkin ihan valtavasti porukkaa, vois olla ahdistavaa... :) 

Joka tapauksessa, ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille! Minä menen tästä kaivamaan kaapista taas jotain syötävää, alkaa olla nälkä kun on tuosta edellisestä ateriasta sen verran aikaa.

Moikka!

Jenna-Maria

Dumb ways to die!

Tällasta tänään markkinoinnin tunnilla. "Dumb ways to die, so many dumb ways to die" - eikä oo soinu päässä kun vaan ihan koko ajan. :D

Ei mulla nyt erikoisempaa asiaa ollut, piti vaan saada laittaa tuo video tänne. Ja päästä leijumaan, että saksan suullisesta tentistä tuli 4! En mä kyllä tiiä, mitä edes odotin saavani, mutta en ehkä 3 isompaa. Opettaja vielä sano, että mun suullinen anti oli hyvää. Tuli iloinen mieli, vaikka en kyllä omasta mielestäni sanaa "Französisch" osaakaan lausua kauniisti.

Jee, enää huominen ja sitten on taas vähän vapaata. :) Huomenna meen vissiin kattoon sen Salkkarileffan ja sitte torstai koostunee Tuntemattomasta sotilaasta, ehkä sinivalkoisen kynttilän polttelusta, mahdollisesti linnanjuhlista ja jostain toivottavasti hyvästä ruoasta, riippuu mitä osaan (jaksan) laittaa. :D Perjantaina menenkin setäni luokse käymään ja loppu viikonloppu taitaa mennä paljolti koulutehtävien parissa. Mutta ihan kivalta kuulostaa silti! :)

No joo, en taidakaan jaaritella sen enempää, nimittäin olis vielä yhtä ja toista puuhaa. Mm. vuokra täytyy maksaa ja yksi kolmen sivun mittanen tehtävä tehdä. HAUKOTUS. Oisin voinu alottaa jo aiemminkin, mutta Triossa menikin odotettua pidempään. Ostin vähän jotain lahjoja ja itelleni kynttelikön, joka nyt tossa nätisti valaisee ikkunalaudalla.

Mutta joo, moikka!
-Jenna

On lunta tulvillaan...

Hui, onpas aika taas vaan vierähtänyt. Olen pahoillani siitä, etten ole hetkeen kirjoittanut. Kirjoittamattomuudelleni ei ole edes kunnon selitystä, ainoastaan laiskuus, ehkä. Tai sitten se, ettei koulutehtävien tekemisen jälkeen enää vaan jaksa kirjoittaa muuta.

Anyway, nyt on joulukuun ensimmäinen päivä. Täällä Lahdessa on oikein luntakin maassa, ja koko ajan sataa lisää. Saa nyt nähdä, pysyykö maa valkoisena jouluun asti, vaikka ei se mua kiinnosta hirveästi, onko täällä lunta jouluna, en ole sitä näkemässä kumminkaan.

Viime postauksen jälkeen on ja ei ole tapahtunut paljon. Samalla viikolla, kun tulin sillä porojunalla takaisin Lahteen, hajosi myös pyöräni (tai siis eturengas meni ilmeisesti puhki, I dunno) ja siitä asti olen seikkaillut jalan joka paikkaan. Ei sillä, kuntohan siinä kohoaa, mutta pyörällä pääsisi niin paljon nopeammin, että välillä ärsyttää. Mutta nyt sillä tuskin on enää edes suurta väliä, sillä tosiaan, lunta on iso kasa maassa ja menisin ehkä muutenkin kävellen kouluun.

Olin muuten Twilightin ensi-illassa täällä näin. Se siis oli se yönäytös. Eräs ystäväni pyysi minua menemään kanssaan sinne, ja ajattelin, että koska olen kaikki muutkin osat nähnyt, miksen katsoisi viimeistäkin. Se oli oikeastaan ihan hyvä, sillä se pääsi jopa yllättämään minut yhdessä vaiheessa. Ja muutenkin, Nurse Jackiestä tuttu Peter Facinelli on aina hyvä syy katsoa leffa kuin leffa. Ja senpä takia menin katsomaan sen uudelleen toisen ystäväni kanssa viime viikolla. :)

Rakastan paikallista elokuvateatteria. Ensi viikolla saatan mennä sinne katsomaan sitä Salkkarileffaa. Olen nyt kahden vaiheilla, kumpaan näytökseen menisin keskiviikkona: siihen aikaisempaan, jolloin  pääsisin kivaan aikaan kotiin kun tosiaan, joudun kävelemään vai siihen myöhäisempään, jossa on paikalla myös osa näyttelijöistä? En ole päättänyt vielä.

Älkää tuomitko elokuvamakuani edellä mainittujen elokuvien perusteella: olen aika kaikkiruokainen niiden suhteen. :D Lempileffani on edelleen Tuntematon sotilas, joka tuleekin telkusta ensi viikolla taas. <3 Tykkään myös elokuvasta nimeltä Moulin Rouge, jossa miespääosaa esittävä Ewan McGregor on niinikään yksi suosikkinäyttelijöistäni, kuten olen jo aikaisemmin tainnut sanoakin joskus.

Olen joskus kauan kauan sitten luvannut laittaa kuvia asunnostani, ja äidilleni lupasin tässä jokin aika sitten lähettää kuvia mm. jouluverhoistani. Siispä otin itseäni niskasta kiinni ja räpsin muutaman kuvan laittaakseni ne tänne. Tosiaan, niissä kaikissa on nyt joulukoristelut päällä, sillä en malttanut mieltäni, vaan laitoin joulua jo tännekin päin, ja LUPAAN ottaa kuvia sitten joulun jälkeen asuntoni tavallisesta sisustuksesta ja muistakin osista suurta kotiani kuin mitä noissa kyseisissä kuvissa näkyy.

Mutta, tässä muutama pieni kuva:

Ihanaa joulukuuta kaikille! 
-Jennuska

Poroja, poroja tokassa, loikkii junan nokassa

Otsikko laulettu Ti-Ti -nallen sävelmällä "kaloja, kaloja vedessä". Joo. Että sellainen päivä.

Tosiaan, olin Vimpelissä viikonlopun, tai oikeastaan hieman pidemmänkin aikaa: tiistaina sain tietää, ettei virallisia luentoja ole loppuviikolla ja saatoin lähteä jo keskiviikkona kotia kohti. Aika meni nopeasti ja oli todella mukavaa - olisin taas jäänyt mielelläni vielä pidemmäksikin aikaa. Onneksi joulu on pian. <3

Tänään piti siis palata Lahteen, ja mitenkä muutenkaan kuin junalla. Olimme ajoissa Seinäjoen asemalla, kahviteltiin siinä ja kello alkoi lähestyä sitä hetkeä, kun se oma juna lähtee. Mutta. Taululle kuului ilmoitus, jonka mukaan juuri minun junani olisi myöhässä KAKSI tuntia. Luulin kuulleeni väärin. Kaksi tuntia, ei kai nyt niin paljoa? Kävin kysymässä asiaa, ja kävi ilmi, että juurikin se juna oli törmännyt jossain matkallaan porotokkaan ja tämän takia juna viivästyisi. Kuitenkin VR järjesti korvaavan kyydin (antiikin aikaisella pikajunalla, mutta kuitenkin) ja pääsimme - myöhässä, mutta silti - matkaan, enkä edes myöhästynyt loppujen lopuksi jatkoyhteydestäkään. JA junassa tais Salkkareitten Lari istua siinä aika vieressä. Ja siellä oli söpöjä pikkulapsia, jotka nauro aina kun katsoin niihin. Se vauvakin muuten kitisi ja itki, mutta kun se huomas mut, niin se lopetti ja alkoi hymyillä ja nauraa... Taidan näyttää hauskalta. Mutta siis: Kun olin viimein perillä, hengissä ja ajoissa, nappasin lähimmän taksin ja pääsin pienen majani lämpöön syömään nuudeleita. <3 Onnellinen loppu.

Pikkusiskolleni vielä tähän loppuun video, jota hän voi sitten katsoa kun tulee ikävä:

Ja toinen, joka meidän piti katsoa, mutta ei muistettu:

Nyt taidan mennä suihkuun ja nukkumaan, jotta jaksan aamulla pirteänä economicsin tunnille. ÖITÄ!

- Jenna

Lomamuistelo

Lomastakin on aikaa jo viikko, enkä edelleenkään ole kirjoittanut siitä sitä tarkempaa postausta. Syytä siihen ei varsinaisesti ole, voin vain sanoa, etten ole ehtinyt istua alas kirjoittamaan mitään muuta kuin koulujuttuja. Nyt kuitenkin koetan korjata asiaa, eli tähän alkuun nyt asiaa lomaviikosta.

Lähdin siis perjantaina 19.10 junalla Kokkolaan, jossa vietin sen viikonlopun. Aluksi luulin, että äitini ja siskoni tulisivat sinne vasta lauantaina, mutta olinkin väärässä: jo junalaiturille kävellessäni siskoni oli vastassa vaarini kanssa. Se oli todella ihana yllätys. :) Viikonloppu meni mukavissa merkeissä, oleiltiin paljon siinä mummolassani ja ihan vähän mentiin kaupungillakin käymään (piti ostaa farkut). Tapasin myös tätini uuden perheenjäsenen: pienen koiranpennun, joka sulatti kyllä sydämen viuhtoessaan uteliaana sinne ja tänne. Sellaisen karvakuonon kun tännekin saisi seuraksi, olisi mahtavaa. Tosin, eipä minkään eläimen olisi hirveän hienoa asua tällaisessa minimini-asunnossa, neliöitäkin on ruhtinaalliset 22. Hyvä, kun mahdun itse elelemään täällä... :P

Joka tapauksessa, sunnuntaina lähdimme kohti Vimpeliä jo melko aamusta. Kotiin on aina niin ihana palata, vaikka kieltämättä siellä oleminen tuntuu jotenkin oudolta ilman omaa huonetta ja paikkaa, jonne vetäytyä. Vähän koko ajan tuli pyörittyä ympäri taloa ilman, että osasi asettua aloilleen minnekään. Toki siihenkin sitten tottui: tein koulutehtäviä keittiössä (kuten aika usein silloinkin kun asuin siellä vielä) ja vietin aikaa missä milloinkin hyvältä tuntui. Lähinnä justiin siellä keittiössä. Ruokaa, mums. <3 Ja joitakin, jotka sitä osaa kunnolla laittaa... Alkoi nuo nuudelit jo masentaa. Tavallaan on kyllä ikävä sitä aikaa, kun asuin siellä ja oli se mukava oma huone. Omakotitalossa oli muutenkin puolensa: ei tarvinnut pelätä, että jos puhuu lujaa niin naapurit kuulee. Mutta sitten taas, oon kyllä alkanut pitää tästäkin asunnosta ja Lahdesta muutenkin. Kyllä täälläkin elää, vaikka mielelläni vetäisin sen Vimpelin ainakin 300 kilometriä lähemmäksi.

Koko viikko Vimpelissä meni tosi nopeasti. Kävin tosiaan koulullakin tapaamassa ihania ihmisiä ja sitten hierojalla, joka pelasti niskani. Vierailin myös toisessa mummolassani ja ennen kaikkea vietin aikaa perheeni kanssa. Ikävästi kyllä tuli se flunssa, joka vei ääneni ja ehkä vähän energiaanikin. Itse asiassa, olen edelleenkin hieman kipeä, mutta koko ajan paranemaan päin. Vertakaan ei ole tullut nenästä muutamaan päivään - luulinkin jo, että vuodan kuiviin nenän kautta. Yskä on ainoa, joka ei ota ollenkaan hellittääkseen ja pahoin pelkään, että saan siitä monen kuukauden seuralaisen aivan kuin edellisenä syksynäkin sain. Ei kiva.

No, loma päättyi sunnuntaihin, jolloin lähdin setäni kyydissä takaisin Lahtea kohti. Pistäydyimme Keskisellä, josta ostin sellaiset kunnolliset verhot, jotka saan vedettyä ikkunan eteen niin, että nyt voin jopa pitää valoja sisällä iltaisinkin ilman, että olen kuin näyteikkunassa. Ikävä homma on se, että ne verhot on kukalliset ja tosi keväiset, eikä tänne saa kauhean jouluista tunnelmaa. Oisin tykännyt laittaa tännekin vähän joulufiilistä, mutta ehkä tyydyn siihen, että jouluni alkaa kun pääsen taas Vimpeliin. Siihen asti kynttilät, glögi ja Elviksen joululaulut saavat kasvattaa tunnelmaani.

Siinä kaikki oleellinen lomastani, joka oli kaikesta huolimatta todella ihana. Ja sain sentään jotain silloin tehtyäkin, eikä nyt ole niin kauheita paineita koulun suhteen. Tai ainakaan justiin nyt ei ole, eihän sitä koskaan tiedä, mitä ne keksii ensi viikolla. Yhyy.

Nyt en kuitenkaan stooreile enempätä.

Hejdå!

Jennna

That beautiful silence

Tässä istun kotona keittiössä ja yritän saada aikaiseksi tehtäviä. Hankalaa, kun niihin tarvii nettiä, eksyy niin helposti jonnekin muualle kuin sen itse tehtävän pariin. Nytkin päätin ihan nopeasti vilkaista Facebookia ja tätä blogia, mutta kohta on mennyt tunti ilman, että olen edes avannut sitä asiakirjaa, jota mun piti niin hienosti työstää.

Mutta asiaan: nyt on tosiaan tämä "loma" puolessa välissä ja voin vaan todeta, että mukavaa on ollut. Perjantaina menin junalla Kokkolaan ja sieltä sunnuntaina Vimpeliin, jossa oon nyt sitten koko ajan sen jälkeen ollut. Tiistaina kävin erään ystävän luona kahvilla ja se jälkeen piipahdin koululla (lukiolla) moikkaamassa joitakin ihania ihmisiä. Oli piristävää nähdä vanhoja tuttuja ja vaihtaa - vaikkakin pikaisesti - kuulumisia. Sen jälkeen kävin hierojalla, joka herätti mun niskat jälleen eloon (sen jälkeen ne onkin kyllä olleet niin kipeät, ettei viiti ees liikutella, mutta ainakaan ne ei ole jumissa).

Ikävää on se, että sain sitten kivan flunssan täältä tervetulolahjaksi. Vielä ei kamalasti muita oireita ole ollut kuin kurkkukipu ja äänen menetys. Olen siis ollut harvinaisen hiljaa tän reissun kun kurkusta ei kertakaikkiaan tule muuta kuin pihinää. Mun piti mennä eilen lukiolle uudelleen kertomaan jatkajille nykyisestä koulustani, mutta kertoapa viittomankielellä kun sitä en valitettavasti edes osaa - hankalampi juttu. Jätin siis sen homman väliin ja menin mummolaan, jossa oli tosi ihana käydä, vaikka mummu ei kuullutkaan kähinääni ja se, mitä sain puhuttua, oli hyvin vähäistä. Olisi ollut kiva kertoa sekä mummulle että papalle enemmänkin kuulumisia ja jutella muutenkin kaikesta, mutta minkäs teet kun äänihuulet pettää.

Edvard Munchin Huuto

Tänään ääneni on ihan kokonaan poissa. Tunnin päästä yksi ystäväni tulee käymään täällä, mutta joudun kaiketi kommunikoimaan kynän ja paperin avulla - GREAT. Mutta ehkä lomalla on hyvä sairastaa, ja jospa ääneni palaa ennen ensi viikon esityksiä, joita on ainakin kaksi: markkinoinnin tunnilla ja enkussa.

Mutta nyt on palattava tehtävien pariin ja yritettävä saada itsestään irti edes jotain niin, että kaiken tarvittavan kykenisi palauttamaan ajallaan. :) Heippa, kirjoittelen sitten tästä projektiviikosta vielä tarkemmin myöhemmin. Kuulemiin!

-Jenna

Aurinko, was ist das?

Olen nyt asunut täällä Lahdessa sellaiset pari kuukautta, ja ihan mukavalta paikalta on vaikuttanut. Tosin, Lahdessa sataa paljon. Ainakin keskiviikkoisin ja varsinkin silloin, kun minä kuljen pyörällä jonnekin. Aurinko on lahtelaisille vieras asia, ja itsekin olen alkanut unohtaa, miltä sen säteet tuntuvat iholla. Yksi päivä viime viikolla taivaalla käväisi tuo outo valoilmiö, ja huomasin, kuinka monet lahtelaiset sitä kavahtivat, ihan kuin se polttaisi tai sokeuttaisi lopullisesti jos sitä edes hieman vilkaisee. Koulun kanttiinin myyjäkin valitti, kuinka inhottavasti kirkas valo häikäisi osuessaan kasvoille.

Stephenie Meyer kirjoitti Twilight-kirjasarjassaan tytöstä, joka muutti sateiseen pikkukaupunkiin Forksiin, jossa törmäsi sitten ihanaan vampyyripoikaan ja lässynlää. Joka tapauksessa: Forks oli hyvä paikka vampyyreille asua, sillä siellä ei aurinko paistanut häävisti koskaan. Ei tarvinnut vampyyriparkojen kimallella julkisesti. Olen tullut siihen tulokseen, että Lahti on suomen Forks, ja että jos jossain vampyyreitä asuu, niin täällä.

Kuvassa tavallinen lahtelainen auringon paistaessa.

No niin, äskeinen tuskin liittyi mihinkään. :D Mutta tosiaan, täällä sataa paljon. Kuulin, että jossain pohjoisemmassa osassa Suomea oli satanut lunta. Täällä tulee vaan vettä. Vimpelissä oli tänään kuulemma paistanut aurinko. Täällä sataa vettä. Mietittiin tässä erään ystäväni kanssa sitä, että täällä säästä puhuminen on periaatteessa turhaa, koska aina sataa. Ei voi koskaan sanoa, että voi kun kaunis päivä. PAITSI jos alkaa tehdä niin, kuin minä ja se ystäväni: me olemme suunnitelleet asteikon, jolla jopa Lahden säätä voi arvioida. Kun sataa vettä tosi paljon, on huono sää. Kun sataa vettä keskipaljon, on sellanen tavallinen sää. Kun sataa vettä vaan paljon, on hyvä sää. Jos ei sada vettä (=mahdoton tilanne, näet todennäköisesti vaan unta), kannattaa odottaa hetki. Kohta nimittäin sataa.

Oon joskus tykännyt sateesta, mutta lähinnä vaan silloin, kun itse voin ihailla sitä ikkunasta kahvikupillisen kera ja hymistä, että onneksi ei tartte tuollakaan olla. Tai jos menee tihkusateeseen sateenvarjon kanssa köpöttelemään, sekin on ihan jees. Mutta "kaatosateessa kiireessä pyörällä kouluun" -päivinä se ei jaksa innostaa. Tänäänkin istuin luokassa farkut ihoon kiinni liimautuneena ja hiukset pisaroita valuen. Onneksi kerkesin hieman kuivua ennen meidän esitystä. Ja kun koulu loppui, sain uuden suihkun. Virkisti, kiitos vaan.

Paljon puhetta pisaroista, myönnän. Mutta sellaista tänään. Onneksi pääsen pian aurinkolomalle Pohjanmaalle. Ylihuomenna <3

Moro!

Iloista iltaa, ihanat ihmiset!

Olen iloisesti sekaisin ja teen kaikkea, mitä en "normaalisti" (sillon kotona asuessani) tehnyt ainakaan mielelläni. Tänäänkin koko päivän olen ihan ilman mitään erikoisempaa syytä siivonnut ensin vaatekaappini ja sitten koko kämpän muutenkin. Imuroin ja pesin vessankin kaiken hyvän päälle, tiskien ja pyykkien pesua unohtamatta. Hullu mikä hullu. :) Tuossa iltapalaksi pyöräytin rahkaa, josta tuli - uskomatonta kyllä - hyvää. No tarpeeksi kermaa ja sokeria, voiko epäonnistua? :D Hyvä fiilis, oon ollu niin ahkera. Joskin jää turhan paljon kouluhommia huomiselle, tänään kun en kerinnyt paneutua kamalasti. Mutta ei se mitään, huomenna on monta tuntia aikaa. Illalla tosin menen yhden kaverin luo syömään, mutta sitä ennen saan ihan tarpeeksi tehtyä. :)

Koulukaan ei mene huonosti. Yksi koe (vai mikä tentti nyt olikaan) kielenhuollosta on ollut, ja siitä tuli 4. Sitten se raportti, josta joskus taisin valittaakin jotain on niin ikään arvosteltu ja siitä tuli ihan täysi 5! Ai että tuntuu hyvältä, tällasilla arvosanoilla on hyvä aloittaa. (HUOM. ammattikorkeakouluissa on sitten arvosteluasteikkona 0-5: 0 hylätty, 5 erinomainen). Toivottavasti samanlaisia tuloksia tulee vastaisuudessakin, olisi niin kiva tuntea olonsa päteväksi alallaan. :)

Eipä mulla kamalasti mitään erityistä asiaa ollut, kunhan teki mieli kirjoittaa ja jakaa tätä hyväntuulisuutta. :) Muutenkin, kiva kokeilla kirjoittamista vaihteeksi lyhyillä kynsillä. Tuntuu oudolta, kun ei ole tottunut. Oli pakko pätkästä lyhyeksi, sillä mm. tiskatessa mun kynnet pehmeni niin, että ne repeili vahingossa ja muutenkin jonkun vitamiininpuutteen takia ne lohkeilee rumasti. Näin on siis sekä esteettisesti että ihan pelkän mukavuudenkin kannalta paras, vaikka vähän harmittaa. Tykkäsin pitkistä kynsistä. :( Nääkin on kyllä ihan kivat, ei sillä. Nyt ovat vielä ilman mitään kynsilakkaakaan, näyttää kädetkin ihan oudoilta. Mulla on ollut jatkuvasti lakkaa kynsissä sitten ala-asteen, oon putsannut ne aiemmin vain lakatakseni uudestaan. Nyt oon kuten joku pieni lapsi, joka on löytänyt kätensä ensimmäistä kertaa ja tuijottaa niitä haltioissaan. "Mitkä nuo on?" :D

Nyt ois kuitenkin aika sanoa hyvät yöt ja kokeilla mennä nukkumaan. Tietty jos jaksan niin voisin sitä ennen miettiä, kuinka saan tungettua kaikki ne tavarat, mitä aion raahata kotiin, sellaiseen järkevään määrään laukkuja, jotta mahdollisesti jaksaisin raahata ne juna-asemalle asti. Hauskinta siinä on se, ettei mulla varsinaisesti ole mitään sellaista tavaraa, mitä aion palatessani tuoda mukanani takaisin Lahteen, vaan tarkoituksenani on jättää paljon kaikkea kotiin. Vaatteita lähinnä, itselläni on niukasti kaappitilaa ja on mukava, että kotonakin on jotain päällepantavaa kun sinne aina  silloin tällöin eksyn piipahtamaan. Seuraavan kerran siis ensi viikolla menen, joskin koukkaan Kokkolan mummolan kautta. En malta odottaa! :)

Mutta jos nyt voisin olla jo hiljaa. :D Öitä! T.Jenna

Parin sanan mittainen romaani nimeltä "Itkevän kaupungin naurava nalkuttaja"

Koska nyt äkkinäisesti en tunnekaan oloani niin hirvittävän väsyneeksi, päätin kirjoittaa nyt vähän jotain kuulumisiani taas vaihteeksi. :) Tällä kertaa kuitenkin koetan jutella ihan lyhyesti vaan, sillä kello on kumminkin jo kohta puoli 12 ja vaikka koulu alkaakin huomenna vasta varttia vaille kolme, tarvitsen silti unta.

Samaistun.
Kuva: tekniikkatalous.fi/innovaatiot

No joo, tämäkin viikko on mennyt hyvin äkkiä. Viikonloppuna olin kyläilemässä ystäväni luona Helsingissä, mikä tietenkin hieman laihdutti pankkitiliäni. Kuitenkin ihan vaan sen takia, että tiedostan olevani varaton opiskelija koetin käyttää vähäisiä eurojani varovasti. Jotain kivaa löytyi ja edelleenkin tililläni on sopivasti rahaa leipään, josta tämä nykyinen ruokavalioni lähinnä koostuu... Hyvä kokki kun olen. Itse asiassa nytkin on ihan mahdoton nälkä, mutta jääkaapissa on valojen lisäksi vain sitä hemmetin kurkkusalaattia, josta viimeksikin puhuin. Purkki on yhä visusti kiinni, pahus sentään. Ja koska en lasia syö, koko mokoman purkin olemassa olo ei kauheasti lohduta.

Koulusta tulee turhan paljon kaikkea kivaa tekemistä, eikä kaikkea vaan kerkeä hoitamaan siinä ajassa, mitä on. Pitäis varmaan oikeasti alkaa herätä aamulla ennen viittä tekemään kaikkea. :D Teksteistä ja esitysmateriaaleista mulla on yhä tekemättä ne kaksi ohjetta, joihin menee mun tietokoneen käyttötaidoilla ihan varmasti muutama tunti. Kielistä pukkaa koko ajan läksyjä ja nyt myös joitain esitelmiä (onneks se ranskan juttu ei ole suullinen). Artikkelia pitäisi alkaa työstämään, kuten myös sellaista tuotteen kehittämis -tehtävää. Enkä vielä edes maininnut kovatöisintä, nimittäin Basics of economicsista ois se oppimispäiväkirja, johon nyt todellakin pitäis alkaa panostaa enemmän. Mullahan siinä on vasta ylätunniste ja otsikoita... Ja valitetttavasti tuossa ei edes ole kaikki, sillä koko ajan tulee uusia pieniä tehtäviä. Ja se YPF on aina taustalla. Kuulostaa ihan siltä, etten ois tehnyt vielä mitään, mutta kun totuus on, että tässä on väännelty briefejä ja tänäänkin olin koulussa kahdeksaan asti ja oonhan mä tehnyt jo monta powerpointtia ja asiakirjaa ties mihin aineisiin ja välillä - myönnän - on tullut sellainen olo, että tahdon vaan olla ja nähdä kavereita tai istua koneella. Ja sitten olen tehnyt niin. Ehkä siis olen itsekin suuri syypää siihen, että työmäärä kasvaa karmivasti. Ehkä vaan pitäisi käyttää jokainen sekunti hyödyksi, mutta eihän sellaistakaan jaksa. Eikä siinä, tiedän kykeneväni saamaan kaikki aikaiseksi ennemmin tai myöhemmin, kuitenkin ajallaan. Hullua, mutta oikeastaan jopa nautin tästä työmäärästä: tuntuu siltä, että saan paljon asioita tehtyä ja että olen oikeastaan aika ahkera opiskelija, joka kuitenkin osaa myös viettää vapaa-aikaa. Niin ja joka kuitenkin pitää huolta myös asunnostaan, eli kyllä äiti, minä siivoankin täällä näin, usko pois! :)

kuva: aviisi.fi

Mutta jeeee, en malta odottaa: ensi viikon perjantaina KOTIIN. <3 Olen vähintään yhtä tarkkaan laskenut päiviä kuin pikkusiskoni, joka jaksaa joka päivä puhelimessa kysyä "kauanko menee siihen, että tuut?" :D Nyt vaan pitäis löytää järkevä junavuoro, joka veisi mut mahdollisimman vähäisillä vaihdoilla mahdollisimman järkevään aikaan Seinäjoelle, josta iskä-kulta mut sitten hakenee. Sekin vielä, että mulla tulee olemaan aika paljon kantamusta, aiheuttaa harmaita hiuksia. Jos menisin suoraan koulusta junalle, joutuisin roudaamaan kaiken kouluun ja that's not nice. Jos taas jätän kaiken kämpille, joudun ne sieltä koulun jälkeen hakemaan ja vasta sitten pääsen kävelemään kaikkine kantamuksineni junalle, jonne täältä mun luota menee kivasti hyvä reitti - ylämäkeen. Ei siinä muuten mitään, mutta en tahtoisi millään kantaa kaikkia kamppeita sinne. Mutta pakkohan se on. Onneksi aion jättää niistä tavaroista kaikkea kotiin niin, että takaisin tullessa kuormani on kevyempi, hähhähhää.

Okei. Tässä mun hyvä yritys kirjoittaa ihan todella lyhyesti. Ihan pari sanaa vaan piti sanoa. Aina ei voi onnistua.

Mutta nyt, hyvää yötä! <3

- Jennuska

Viikon 40 kuulumiset

Huomenta tai päivää kaikille ja erityisesti mukavaa perjantaita (+viikonloppua)! :) Nyt on takana taas yksi hieno viikko ja siitä aattelin lyhyesti kertoilla. 

Koko viikon joka päivä on ollut jotain menoa iltaisinkin, joten tylsää ei ainakaan ole päässyt olemaan. Esimerkiksi maanantaina olin jälleen Opkon illassa. Niin ja kävin maanantaina kaupassakin, josta ostin mm. kurkkusalaattia. Tulin kotiin ja mulla oli ihan hirveä nälkä. Ajattelin, että no, onneksi ostin sellaisen mikrossa lämmitettävän hampurilaisen ja sitä kurkkusalaattia, varmaan on ihan hyvää. Ja ois varmaan ollutkin jos oisin saanut sen kurkkupurkin auki. :( Yksin asumisen varjopuolia tämä. Ei tullu iskä avaamaan purkkia ja kurkkusalaatti jäi sinne tölkkiinsä märkänemään. Pitää vissiin alkaa käydä salilla ja kasvattaa habaa niin, että nuo mokomat purkit ei enää pilaa mun ruokahetkiä.

Siinä paha missä mainitaan!
Kuva: www.lidl.fi

Tiistai oli muuten ihan normaali päivä, mutta koulun jälkeen päätettiin yhden kaverin kanssa käydä Arnoldsissa a) kahvilla ja b) kysymässä, joskos Arnolds voisi alkaa yritysportfolioryhmäksemme. Mun ei tarvinnu tehdä muuta kuin esitellä itseni, kertoa mistä oon ja mainita sana 'yritysportfolio' niin saatiin myöntävä vastaus. Paikan omistaja sattui juuri olemaan tiskin takana ja ne oli ilmeisesti tehny aikasemminkin kahdesti YPF:n, joten siellä tiedettiin, mistä on kyse. Hyvän sopimuksen päälle olikin sitten kiva juoda pullakahveet (Kanelikahvi ja kinuskisydän, mums). Juteltiin siinä aikamme ja päätettiin vähän kulkea ympäriinsä. Nälkäisinä päädyttiin vielä Heseen purilaisille ja siellä vierähti jälleen hyvä aika. Aika rientää hyvässä seurassa! :) 

Keskiviikkona oli se ihanan pitkä päivä, 8:15-20:10. Onneksi kerettiin ruokatunnilla käydä Subwayssa (ok, ollut aika herkullinen viikko :D) ja ennen ranskaa jäi pari tuntia vapaata niin, että kerettiin sen saman kaverin, jonka kanssa tiistaina pyörin, kiertää vähän vielä lisää. Mutta ai että kun väsytti. 

Torstaina siivosin koko aamun, sillä koulun jälkeen toinen kaverini tuli käymään teellä. Piti tiskata ja järjestellä vähän. Siinäkin ilta vähän venähti, mutta ei se mitään: kerkeän tehdä kaikki tarvittavat koulutyöt tänään. Itse asiassa pitää ensimmäisenä tehdä kielenhuollon koe, jonka onneksi saa tehdä kotoa käsin. Päätin jättää enkun välistä, sillä muuten en olisi ollut varma, kuinka ehdin sen kokeen ajoissa ja muutenkin, ulkona sataa --> ei tee mieli polkea koululle. 

Huomenna lähdenkin Helsinkiin ystäväni luokse. Tulee olemaan hauska viikonloppu, mikä onkin omiaan mukavalle viikolle. :) Nyt voisin tosiaan haukata jotain ja rohkaista mieleni ja tehdä sen kokeen... Ei innostais yhtään. :( Mutta mukavaa viikonloppua kaikille! 

-Jeanne-Marie

Kaakaota, kynttilöitä, salkkareita jne.

Mitä tulee tehtävien välttelyyn, olen siinä maailmanmestari. Palkintoa odotellessa! :) Tekemistä tosiaan olisi vaikka kuinka, mutta niin on myös kaikkea mukavaakin, valitettavasti. Esimerkiksi tämän blogin kirjoittaminen kiilaa kyllä tarjouskirjeen teon edelle...

Joo. Kuulumisia nyt lähinnä ajattelin kertoilla, vaikka totta puhuen eipä mulle mitään erityistä edes kuulu. Aika kuluu koulun parissa, ja vapaa-ajallani olen - melkein häpeän myöntää - katsellut vanhoja salkkareita. Niitä, joita en sillon aikanaan katsonut, koska ajattelin koko ohjelman olevan täyttä potaskaa. Mutta taisin olla väärässä, nuo vanhat jaksot ovat oikeastaan parempia kuin uudet, eikä mulla ole parempaakaan tekemistä... Tai siis kivempaakaan tekemistä, parempaa ehkä vois ollakin.

Enää about neljä viikkoa projektiviikkoon, jee. Pääsee taas Vimpeliin! <3 Onkin jo ihan mahdoton ikävä kaikkia, koko ajan. Vaikka onhan täälläkin kivoja ihmisiä, ei sillä. Silti, jos jonnekin paikkaan pääsisin nyt heti, ihan minne vaan, tahtoisin Vimpeliin. Tai Pariisiin, mutta uskomatonta kyllä, tällä hetkellä Vimpeli kiilaisi sen Pariisinkin ohi. Vuosi sitten en olisi ikinä uskonut sanovani noin, mutta silloin asuinkin vielä kotona. Eikä mulla sitä kyläpahaa ole ikävä, vaan kaikkia ihmisiä siellä. Perhettä ja muita. Pariisiin menisin Pariisin, Vimpeliin ihmisten takia.

Tänä iltana, kun vaan saan nuo työt joskus tehtyä, keitän itselleni ison kupillisen kaakaota, polttelen kynttilöitä ja luen kirjaa tai katson niitä salkkareita. Jotain mukavaa kuitenkin, mutta vasta kun ikävät velvollisuudet on takana päin. Sentään raporttini kerkesin tehdä jo aamulla, mutta vielä on liikaa hommaa. Ja tänään saatiin lisää, tosin niiden hommien palautuspäivä on vasta ensi viikolla. Jos viikonloppuna sitten. Ehkä. En kumminkaan tee, mutta valehtelen itselleni tekeväni niin tulee hyvä mieli. :D

Ellen ole vielä suositellut, niin nyt suosittelen kirjaa nimeltä Delirium, kirjoittaja Lauren Oliver. On meinaan hyvä teos! :) En ois uskonut, että randomilla valittu juna-asemalukeminen olisikin osunut oikeaan kultasuoneen.

Mutta nyt, hommat kutsuvat. Vaikka ei ne tekemällä lopu, siltä tuntuu. -_-'

Hauskaa tiistaita kaikille!

Jennuska

Uniperhosia ja tanssivia vihanneksia - onnistunut keskiviikko?

Koulua 12 tuntia. Kaatosateessa kotiin. Enkun cv ja työhakemus tekemättä. Väsyttää. Nälkä. 

Että sellainen keskiviikko näin tiivistettynä.

Koulussa oli kaikesta huolimatta aika mukavaa, tänään käsiteltiin lähinnä mielenkiintoisia aiheita. Myöhästyin ekalta tunnilta, joka oli tekstit ja esitysmateriaalit -kurssia. Ei sillä, paikalla oli muutenkin ehkä vajaa puolet meidän luokasta. Muut jäi vissiin nukkumaan... :D Tehtiin vaan Wordilla kaikenlaista. Mentiin tunnin jälkeen parin kaverin kans Arnoldsiin pullakahveelle ja sitte jatkettiin opiskelua enemmän tai vähemmän innokkaina. Keskusteltiin asiakassuhteissa ja markkinoinnissa eri aikakausien trendeistä ja siitä, miten kaikki (no esim. teknologia) on kehittynyt eteenpäin ja kuinka nuo ilmiöt vaikuttavat markkinointiin. Se oli oikeasti kiinnostavaa. Sitten mulla oli vielä ranskaa, josta tulikin mieleeni: 

Nyt vaan huvittais lähinnä käpertyä kerälle peittojen alle ja jatkaa viime yön unia, jotka oli - mikäli oikein muistan - aika hauskoja huolimatta siitä, että niihin jollain lailla liittyi perhosen häätäminen asunnosta (inhoan perhosia). Oli muuten oikeastaan ensimmäinen uni, jossa olin ihan Lahdessa. Tähän asti olen seikkaillut lähinnä Vimpelissä tai Kokkolassa. Kertoisin enemmänkin siitä viime öisestä unesta, mutten muista tarkalleen mitään yksityiskohtia siitä. Muistan vain häätäneeni sitä perhosta ja olleeni Triossa, mutta jotenkin kuitenkin muistan, että se uni oli miellyttävä ja aamulla oli herätessä hyvä mieli, vaikkakaan ei kyllä yhtään tehnyt mieli nousta sängystä. Peiton alla oli niin lämmin! Sen unen tunnelma oli kuitenkin sellainen rento ja stressitön, ja ainoa ongelma siinä oli se perhonen, ja sekin saatiin ajettua siinä unen aikana poies. Siitä jäi jälkimauksi niin kevyt olo, sellainen huoleton ja virkeä - oikeastaan olin herätessäni levänneempi kuin aikoihin. Ihan hyvä niin, sillä jos olisin ollut yhtään väsynyt aamulla, en tiedä kuinka olisin selvinnyt tähän asti torkahtelematta esimerkiksi tunneilla. :D

Mutta sen sijaan, että täällä vaan istun ja selittelen edellisyön unista voisin koettaa värkätä niitä tehtäviä alkuun ja käydä tulevan yön seikkailuiden kimppuun. Tiedä, vaikka saisin häätää lisää uniperhosia! 

Hyvää yötä!

Jennuska

Kerrassaan mainio viikko!

Aion nyt kirjoittaa koko kuluneesta viikosta, joten tekstiä saattaa tulla jonkin verran. :) Koko viikko oli ihan paras ja toivon, että tämmösiä tulee mahdollisimman paljon vielä eteen. Nyt näin jälkikäteen on hieman uupunut olo ja se saattaa syödä tämän viikon mukavuutta aika paljonkin, vaikka kuka tietää. :D

Joka tapauksessa aloittanen kertoilemaan viikkoni kulusta ihan alusta, eli ekana olisi vuorossa

MAANANTAI

Viikko sitten maanantaina olin jälleen siellä Opkon järkkäämässä opiskelijoiden illassa, joskin tällä kertaa mentiin jonnekin opiskelijataloille paistelemaan lettuja. Oli tosi mukavaa ja sääkin suosi. Aurinko ei kauheasti paistanut, mutta sadekin pysyi loitolla ja lämpötila oli sopiva - ei kylmä eikä kuuma. Kaikki ihmiset oli hyvin mukavia jälleen ja juttuseuraa oli koko ajan. Lisäksi oli hienoa, että pääsin lähtemään kotiin ihan ihmisten aikoihin missaamatta mitään, mikä yleensä kaikissa tapahtumissa ja vastaavanlaisissa tilaisuuksissa on liki mahdotonta. 

TIISTAI

Ennen saksaa lähdin neuvomaan tietä luokkalaiselleni tytölle Lamkon toimistoon ja hups, kello eteni niin, että olisin ollut jonkin verran myöhässä tunniltani ja en sitten viitsinyt enää vaivautua. Sen sijaan lähdin erään kaverini kanssa kaupungille etsimään varustusta keskiviikkona koittaviin fuksiaisiin, joiden teemana oli tänä vuonna kauhu. Saatiin ihan hyvä idea ja löydettiin siihen sopivia vaatteitakin, eli sovimme olevamme murhaaja ja murhattu, joista itse olin jälkimmäinen. Valkoisia vaatteita ja tekoverta, siinä oli asumme syvällisin olemus. Ostoskierros venyi aika myöhään, ja päästessäni kämpille tajusin, että en ollut vielä tehnyt ranskan läksyjä seuraavaa päivää varten ja matkaliputkin keksin tilata juuri silloin, kuin aikaa oli vähiten (suunnittelin siis lähtöä kotona käymään, siksi liput). Ilta venyi yhteen, jonka jälkeen epätoivoisena kävin nukkumaan. Aamulla pitäisi olla 8:15 koulussa...

KESKIVIIKKO

Siis nimenomaan 8:15 pitäisi olla koulussa. Huomatkaa konditionaali. Aamulla kuuden aikaan sängystä käsin tehdyt päätökset eivät aina ole niitä parhaita, ja kun kaverini laittoi tekstaria, ettei aio mennä ekalle tunnille... Päätin itsekin antaa lusmuilun jatkua. Onneksi en menettänyt mitään, sillä ko. tunnilla oltiin käsitelty vain Wordin käyttöä, ja sen jo osaankin. Muutenkaan emme olleet ainoat lusmuilijat, ja ilmeisesti kello 8:15 tietokoneluokka ei ollut houkutellut väkimassoja paikalle. Sen sijaan myöhemmin alkavaan lukuvuoden avajaisseremoniaan oli oikeastaan kaikki saapuneet, sillä me joudumme tekemään tapahtumasta raportin. LAMKissa kuitenkin taitaa olla mottona "lyhyestä virsi kaunis" eikä yksikään päivän puheista kestänyt paria minuuttia kauempaa, vaan hyvin pian juhlan alkamisen jälkeen huomasinkin tuijottavani lavalle, jossa hyppi Jukka Poika. Tosiaan, lievästi hämmentävää, että koulun avajaisissa esiintyy yleensäkään ketään oikeaa muusikkoa, ja vaikken Jukka Pojasta pidäkään, esitys oli ihan kiva. Sainpahan valokuvia, joista saatoin kyhätä iskälle hienonupean synttärikortin, hänhän kun _melkein_ Jukka Poikaa fanittaakin. Melkein. (Terveisiä iskälle). 

Koulun jälkeen kaarrettiin kaverini kanssa Hesen kautta mun luo, puettiin murhavaatteet ylle ja vähän myöhässä lähdettiin kohti fuksiaisia. Oli varmasti ihmisistä hienoa nähdä kaksi veristä kaveria hoippumassa korkokengissä sateenvarjoineen kohti keskustaa iltahämärässä. Onneksi tämä on Lahti, eikä ketään kiinnostanut. Täällä ilmeisesti veriset jalankulkijat on niin arkipäivää, että harva edes viitsi vilkaista toista kertaa. :) Hee. Ilta oli ihan kiva, vaikka vähän harmaita hiuksia aiheutti se, kun kaverini henkkarit jäivät mun luokse, eikä kaikkiin baareihin tahdottu päästää - ymmärrettävästi - ilman papereita. Okei, yhteen paikkaan ei päästy, mikä on sinänsä huolestuttavaa. :D Ilman henkkareita siis pääsee aika moneen paikkaan Lahdessa... Ei sillä, me juotiin kaverini kanssa Amarillossa Colat, ja siinä oli nestetankkaus keskiviikolta. Jatkoille ei edes yritetty päästä, sillä jonoa oli paljon ja tuskin ilman henkkareita olisivat huolineet kaveriani. Otettiin sitten taksi koska jalat eivät tahtoneet enää kävellä ja jatkettiin iltaa yrittämällä hinkata tekoverta pois ihosta. Oli muuten haastavaa. :( Mutta päivä oli kaikesta huolimatta hauska, ja ne rastit, joita kierreltiin, oli mukavia. Oma suosikkini oli ehkä näyttelemisrasti, jossa oma roolini oli MacGyver...

TORSTAI

Noo joo, olin varannut linkka- ja junaliput vasta illalle, koska luulin, että mulla ois normaalisti saksaa. Ei ollut. Oisin voinut lähteä millon vaan sen sijaan, että pääsin kotiin vasta puolenyön maissa. Joka tapauksessa pääsin, se lienee pääasia. Aamulla kaverini lähdettyä siivoilin ja lähdin sitten hyvin ajoissa talsimaan linja-autoasemalle. Söin siellä ja odottelin tunnin pari ja kaatosateen saattelemana ajeltiin Hämeenlinnaan. Siellä istuskelin kaksi tuntia, koska olin tyhmä ja varasin junalipun kahden tunnin päähän linkan saapumisesta. Ei kai siinä, istuin sitten kahviossa kittaamassa kahvia ja pyörin ympäri Hämeenlinnan asemaa, joka on muuten kamalan tylsä paikka. Onneksi junakin viimein saapuessaan tuli ihan ajallaan, ja pääsin  jatkamaan matkaani. Seinäjoella olin puoli yhdentoista maissa ja iskä oli heti vastassa. Enää reilu tunti siitä ja sain käpertyä pikkusiskoni viereen nukkumaan. <3 Muru heräsikin siinä ja oli ihan hämmentynyt siitä, kuinka olin yhtäkkiä siinä (tyttö ei tiennyt tulostani mitään). Voi kun voisin palata siihen hetkeen ja koko viikonloppu olisi vasta edessä... :P

PERJANTAI-LAUANTAI-SUNNUNTAI

Mentiin mummolaan minä, iskä ja siskoni. Oli ihana nähdä mummua ja pappaakin pitkästä aikaa, vaikkakin yhdessä vaiheessa paikalle pamahti meidän seurakunnan diakoniatyöntekijä, mummu kun täyttää ensi viikolla 85. Hienoahan se oli että kävi, mutta jäi siinä vähän sitten meidän keskinäiset jutustelut vähemmälle kun se diakonissa oli niin kauan ja hänen lähdettyään mekin lähdettiin piakkoin. 

Mummi ja vaari tuli kans käymään ja yhdessä me käytiin mökillä ja sen sellaista mukavaa. Oli mahtavaa, kun yhteen viikonloppuun mahtui kaikkien isovanhempien näkeminen, mökkeily ja kotonakin oleminen (ja Mauku!). Sääli sinänsä, että aikaa ei sitten piisannut mm. koululla käymiseen, joitain vielä lukiossa olevia olisi ollut hauska käydä moikkaamassa. :/ Yhtä kaveria ehdin nopeasti nähdä, mutta vain yhden pienen ajelun verran. Pyrin kyllä projektiviikolla tapaamaan useampia ihmisiä, ikävä niin monia. <3 

Viikonloppu meni ihan liian äkkiä, ja nyt kyllä harmitti ensimmäistä kertaa ikinä ihan kunnolla Vimpelistä lähteminen. Tuntui, että sinne jäi ihan kaikki ja ettei täällä Lahessa ole varsinaisesti mitään, vaikka todellisuudessa onhan täälläkin kavereita ja ah, aina niin ihana koulu. <3 Tai siis ihan oikeasti, tuo koulu on hyvä paikka, opettajatkin vaikuttaa laadukkailta ja aineet paria pientä poikkeusta lukuunottamatta kiinnostavilta. Ja jospa nyt tuon lusmuviikon jälkeen jaksaisikin taas kunnolla paneutua siihen opiskeluun! (Tosiaan, jäi väliin 1 saksa, 1 tekstit ja esitysmateriaalit, 1 enkku, 1 business environments, basics of economics). 

MAAAANANTAI

Joka siis on tänään. Aamulla äiti herätti siinä kuuden maissa, piti taas sanoa heipat kaikille ja lähteä seittemän aikaan kohti Seinäjokea äitin kanssa (äiti meni kouluun, minä jäin asemalle jälleen kahdeksi tunniksi heilumaan - tällä kertaa oli tekemistä, ostin pokkarin). Junalla tulin Riihimäelle (onneksi ei Hämeenlinnaan) ja setäni haki ja toi Lahteen, jossa nyt olen kämpässäni hillunut loppuillan. Alunperin oli tarkoitus mennä taas sinne Opkon iltaan, mutta matkauupumus ja ulkona epävakaan oloinen sää sai minut jäämään tähän. Harmittaa vähän, mutta toisaalta, ei aina tartte olla menossa jonnekin. Joskus tekee ihan hyvää hengähtää hetken. Jäipä aikaa päivittää tätä blogiakin ja syödä äitin mukaan pakkaamat perunasipulisekoitukset (oli ihan namnam, kiitos äiti). 

Nyt olen tainnut ainakin melkein sanoa sanottavani, ja voinen alkaa katsastamaan, mitä mahdollisia tehtäviä huomiselle olisi. Väsyttää, ja ikävöityttää, eli taidan soittaa kotiin ja mennä pian nukkumaan. Onneksi kouluun tarttee mennä vasta 10. :)

Heippa!

-Jennuli

P.S Valitan kuvien vähyyttä ja tekstin paljoutta. Nyt en pysty parempaan. :P

Simply asbest!

Hmmmmm. Tässä istun kirjoittamassa blogimerkintää kun pitäisi kirjoittaa jotain ihan muuta. Jotenkin ja jostain syystä ei vaan ihan heti ensimmäisenä tullut aloitettua koulujuttuja, vaikka ihan sitä varten tämän koneenkin aukaisin. :D Ei sillä, että niissä edes menisi kauhean kauaa, sillä kaikki ne tehtävät on lähinnä muutamia helppoja kysymyksiä. Esimerkiksi ranskasta tuli läksyksi vastata kysymyksiin tyyliin "mikä on nimesi?", "montako vuotta olet lukenut ranskaa" jne. Itse olen lukenuy 3 vuotta, siis koko lukion ajan, yhteensä 8 kurssia. Aika monet muut siinä mun ryhmässä ovat opiskelleet vasta kaksi kurssia, eli olen vähän edellä ja siksi tämä alku onkin suht helppoa. Mutta ennen kaikkea hyvää kertausta! :)

Tällä hetkellä vaan mikä tahansa muu tekeminen olisi mielekkäämpää kuin nuo kouluhommat. Ei hirveästi huvittaisi ajatella mitään. TV:kin on tuossa härnäävästi auki ja koko ajan keskittyminen siirtyy ovelasti sen suuntaan. Kaikenlisäksi sieltä tulee vaan niitä samoja komedioita, jotka olen nähnyt jo sellaiset kolme kertaa lyhyessä ajassa, Voice (vai pitäisikö sanoa nykyinen Kutonen) kun pyörittää jatkuvasti alusta samoja sarjoja. Eikä siinä, itse ainakin tykkään niistä, mutta se vaan, että kun oon ne jo nähnyt niin luulisi, että voisin jättää ne katsomatta ja yrittää edes keskittyä tärkeämpiin juttuihin. Mutta eeeeeeeeeei, eihän niin nyt voi tehdä. :P

Joo. Tänään oon taas siivoillut, ja mua lievästi äsryttää tuo outo haju/tuoksu, joka tulee jostain päin mun keittokomeroa. Se ei ole sillä lailla voimakas, mutta outo se on senkin edestä. Mitkään pesuaineet ei tunnu tepsivän. Ajattelin aluksi, että kyseessä olisi talon ominaishaju, mutta nyt alkaa tuntua, että kyseessä on joku muu. En oikein osaa sanoa, mikä se voisi olla, sillä se ei kuitenkaan ole varsinaisesti paha haju, vaan enemmänkin sellainen makea ja ainakin itseäni häiritsevä haju. Mutta mistä se voi tulla, kun oon hinkannu koko keittokomeron joka kulman puhtaaksi jo useampaan otteeseen? Se ei haise homeelta tai viemäriltä. Enkä edes tiedä, miksi se häiritsee mua niin hirveästi, mutta joka tapauksessa haluaisin sen pois ja mielellään heti. :( Ja sitten taas kun menin vaihteeksi googlettelemaan, tuli vaan infoa kaikenmaailman asbesteista ja siitä, kuinka se aiheuttaa kaikenlaisia vaarallisia tauteja, kuten syöpää jne. Nyt suhtaudun hyvin epäilevästi tuohon siniseen materiaaliin, josta mun tiskiallas ja jotkut hyllyt on tehty. Ja tästä tulikin mieleeni:

Ja vielä tähän loppuun ajattelin linkittää yhden hyvän kappaleen lempparibändiltäni Poets of the Fallilta poistamaan tuon äskeisen päähän soimaan jääneen kappaleen vaivaamasta. :)

"Feel the distance bring us closer" <3

Hyvää yötä.

-Nennukka

Vapaa-aika on yliarvostettua!

12 tuntia istuttu tänään koulun penkillä. Voittajafiilis! Muut meni jonnekin kurkunkastajaisiin, mutta minä olin reipas ja osallistuin ranskantunnille. Eikä nyt oikeastaan edes harmita, ite kun pidän niin kovin tärkeinä justiin tuota ranskan oppimista, jos sen vaihdonkin menisin sinne tekemään.

Tää päivä kyllä kesti pienen ikuisuuden. Aamulla ei ollut mitään motivaatiota nousta sängyn pohjalta ja hetken jo vakavissani ajattelin skippaavani pari ensimmäistä tuntia. Tosin niin ajattelen joka aamu, mutten ole ikinä vielä toteuttanut sitä, vaan aina on jostain riittänyt energiaa kammeta itsensä ylös ja raahautua opinahjoa kohti. Ihan hyvä sinänsä, että olin niillä ekoilla tunneilla, sillä tehtiin power point -esityksiä. Jotenkin osaan niitä kyllä muutenkin tehdä, mutta nyt näytettiin ihan kaikki oleellinen, jotta sitten myöhemmässä vaiheessa varmasti osataan.

Meidät jaattiin tänään myös niihin yritysportfolioryhmiin. Mun ryhmässä on neljä tyttöä itseni mukaanlukien, ja ryhmälle annoime nimeksi "Powerpuff Girls". Ryhmä vaikutti parhaalta mahdolliselta projektin kannalta ajateltuna ja tiedän, että tulemme tekemään kaikkemme sen onnistumiseksi ja niin edelleen. Tästä tosiaan tulee rankka vuosi, mutta eipä sinne kouluun lepäämään haettukaan, vaan tarkoituksena olisi kasvaa businessmaailmaan sopivaksi työntekijäksi.

Sellainen päivä tänään. Tosiaan hyvin koulupainotteinen, sillä aamulla eka tunti alko 8:15 ja viimeinen loppui siinä kasin maissa iltasella. Aiemmin väsytti ihan hirveästi ja päätäkin särki, mutta särkylääkkeen ja kahvin voimalla selvisin ja nyt oikeastaan on turhankin virkeä olo. Kattelen varmaan tässä vielä tovin telkkaa ja meen sitten suihkuun ja nukkumaan. Onneksi huomenna tarttee mennä vasta vähän myöhemmin kouluun niin saa sitten nukuttua kunnolla.

Muttamutta, pitemmittä puheitta tää postaus olis tässä. Ei nyt hirveesti oo muuta asiaa kun ei tänään ole mitään kauheasti tapahtunutkaan. :D Palaillaan! Öiteli!

-Jensson

Hieno, hieno päivä! ;)

Tänään oli vapaapäivä, joka tuli käytettyä hyvin. Tylsää ei ollut oikeastaan sekuntiakaan! :)

Ensimmäisenä aamulla suuntasin koululle, sillä olimme ryhmämme kanssa sopineet tapaavamme siellä ja lähtevämme kiertämään kaupunkia porukalla. Ajankohdaksi oli sovittu kello 11, mutta ilmeisesti pitkäksi venyneen edellisillan takia monet saapuivat paikalle myöhässä, mutta ei se mitään: kierrokselle lähdettiin.

Tätä täällä on kyllä saanut tehdä joka päivä monta kertaa...
Aina pitää jossain odottaa jotain :D

Suuntasimme lähes suoraan Triolle. Muut menivät sisälle, mutta mun piti hylätä pyörä ja menin laittamaan sitä lukkoon sivummalle. Kun itse kiirehdin toisten perään sisälle, en nähnytkään enää ketään. Oikeastaan se ei haitannut, sillä mun piti muutenkin odottaa perässä tulevaa kaveriani, joka kulkee linkalla niin, ettei ehtinyt tulla koululle aamulla ja pääsi paikalle tosiaan vasta silloin. No, en kerennyt istua kauaa kun hän jo saapuikin.

Yhdessä menimme kahville, ja tajusimme, ettei kummalakaan ole kenenkään luokkalaisen numeroa eikä me varmaan enää löydettäisi heitä mistään. Eikä muutenkaan huvittanut lähteä etsimään, ja keksimme, että leffassa voisi olla mukava käydä. Eli ei kun suunta Finnkinolle. :) Päädyimme katsomaan Ice age 4, joka ei ikävä kyllä ollut justiin silloin 3D, vaan ihan perus. Kuitenkin leffa oli loistava, eikä harmittanut yhtään se, että jäätiin muusta luokasta jälkeen. :D

Mentiin siitä sitten takasin Trioon ja käytiin syömässä oikein terveellisesti mäkkärissä, josta suuntasimme yhdessä Opkon jonkunlaiseen opiskelijailtaan, joita vissiinkin järjestetään maanantaisin. Tänään oli intialainen ilta, ja paikalla saatiin syödä (olen edelleenkin ähkyssä, eka mäkki ja sitten tämä, huhhuh) intialaista ruokaa ja kuunnella, kun eräs intialainen mies kertoi kaikenlaista hyvin mielenkiintoista uskonasioista Intian suunnalla.

Ilta oli mukava, ja asiaa tuli paljon. Saa taas miettiä kaikenlaista ja sulatella asioita, jota siellä kuuli ja näki ja koki. Ensinnäkin, tulen varmasti menemään uudelleen opiskelijailtoihin ja toisekseen, tulen etsimään lisää tietoa asioista, joita tänä iltana käsiteltiin. Jotenkin hyvin moni asia puhutteli minua tänään, ja kuten jo sanoin, sain paljon ajateltavaa ja pohdittavaa.

No, kotimatka meni kans tosi hyvin. Alkuun olin varma, etten tule löytämään takaisin kotiin sieltä, mutta yllätyksekseni olinkin tosi lähellä koulua ja sen löydettyäni loppumatka olikin tosi tuttu. Pakko mainita, että näin ketun juoksevan tien yli matkan varrella. Jännä sinänsä, se on elämäni ensimmäinen luonnossa kunnolla nähty kettu. Ja näin sen täällä kaupungissa. Olen kotoisin maaseudulta, jossa kettuja kyllä piisaa ja siellä en näe mitään, tulen kaupunkiin, jossa ei ihan heti olettaisi elukoita olevan ja täällä näen ketun. :D  ja rusakon näin kans muutama päivä sitten. Tää Lahtihan on oikea eläintarha :D Tosin kotiseudulla onkin sitten vähän järeämpiä elukoita, kuten karhuja ja hirviä. Ihan kiva, että täällä nuo otukset on kokoa kettu ja jänis. :D

No jooo. Huomenna kouluun ja kello on puoli ykstoista. Vois ehkä mennä suihkuun ja sänkyyn, jotta sieltä jaksaa aamulla noustakin. :D Öitä!

Jag kan tala sveska (och engelska) !

Jes! Pääsin sekä ruotsin että englannin tasokokeista läpi. Eipä tartte mennä ylimääräisille kursseille. :) Vaikka oishan ne voinu olla ihan hyödyllisiä joka tapauksessa. Mutta silti, ihanaa. Tuo ruotsi hämmentää edelleen, ai miten niin pääsin läpi? En kai sitten olekaan ihan niin huono kun ajattelin.
                                                           

Hmmm, väsyttää. Tänään oli aika pitkäveteinen päivä. Muu KVK:n porukasta (no ainakin melkein kaikki) lähti illalla viettämään aikaa ainakin eka Amarilloon ja sieltä jonnekin, mutta itse jäin kotiin löysäilemään. A) Baarit ei oo mua varten B) väsyttää C) laiskottaa ja D) huomenna koulua, siinä jo pari hyvää syytä vaihtaa menokengät villasukkiin ja farkut verkkareihin. Kerkeän tutustua luokkalaisiini sitten koulussa ja koulun tapahtumissa. Huomennakin on jotain ryhmäytymisjuttuja ja viimeistään yritysportfoliota tehdessä tutustuu ainakin siihen omaan neljän - viiden hlön ryhmään. Ja koulun ulkopuolelta varmaan saa kavereita sitten, kun menee jonnekin seurakunnan tapahtumiin ja niin edelleen. Ainakin alkuun ajattelin mennä niihin OPKOn opiskelijailtoihin. Seuraava vissiin maanantaina. <3 En malta odottaa.

Outo olo. Väsyttää, mutta en halua mennä vielä nukkumaan. On nälkä, mutta en jaksa syödä. Muutenkin ruokahaluni on ollut ihan olematon, johtuneeko uudesta elinympäristöstä ja muuttuneesta elämäntilanteesta. Stressiä ja koti-ikävää, ehkä? Tällä hetkellä olokin on hieman huono ja mietinkin tässä, että olenkohan syönyt jotain sopimatonta/pilaantunutta. En tietääkseni, mutta enpä niin tarkkaan ole edes katsonut suuhuni pistämien murkinoiden laatua.

Kuva kertoo fiilikseni

Puhuin äsken kotiväen kanssa puhelimessa ja nyt taas tuntuu, kuinka yksinäistä täällä välillä onkaan. Pienessä asunnossa omine ajatuksineen eläminen on vielä muutenkin aika uusi juttu mulle. Mulla on pidennetty viikonloppu, sillä maanantai on vapaata ja tavallaan haluaisin hirveästi lähteä kotona käymään, perjantainakin kun koulu loppuu jo 12. Mutta taas toisaalta, siitä on vasta viikko, kun tänne muutin. Aika lailla tasan viikko, huomenna tulee. Muutenkin, en tykkää yhtään junalla matkustamisesta ja juuri nyt en tunne tahtovani edes matkustaa millään minnekään. Voisinpa vain teleportata itseni kotisohvalle pikkusiskoni viereen Paavo Pesusientä katsomaan. Mulla ei edes näy Nickelodeon tai Juniori, masentavaa! :(

Taidan mennä suihkuun, koettaa saada vähän murua rinnan alle ja katsoa telkkaa ja mennä sitten vihdoinkin nukkumaan.

04KVK12, toinen koulupäivä ja nurinaa lukujärjestyksestä

Lyhyesti toisesta koulupäivästä LAMK:ssa.

Olo on hämmentynyt ja tiedolla ylikuormitettu. Ainakin melkein. :P Paljon tuli taas lisää infoa mm. kielten opiskelusta ja itelleni selkiytyi nyt ainakin se, mitä kieliä nyt ainakin tulee tässä luettua. Enkkua tietty ja paljon, ja ruotsiakin ilmeisesti jonkin verran. Mutta sitten vielä ranska ja saksa, eli siinä on sitten useat kieliopit ja sanastot muistettavana... Tosin sitä ruotsia ei vissiin ole paljoa, ja vaikka toisaalta haluaisinkin lukea sitä enemmän, taidan kuitenkin keskittyä noihin kolmeen muuhun. Jos mahdollisuuksia tulee, aion kyllä lukea sitäkin vielä lisää, sitä kun varmaan kuitenkin tarttee työelämässäkin.

Business-ranskaa? Kuulostaa hullulta, mutta sekin on varmaan edessä. Siis pitäisi ranskaksi keskustella jostain liiketalouden ilmiöistä... :D No ehkä ennemmin ranskaks kun saksaks. Mutta kai sitä sitten vaan oppii, jos ei muuten niin käytännön kautta.

Kieliin liittyen: huomenna enkun ja svedun tasokokeet. Iiks, en tiiä haluaisinko joutua millekään kertauskursseille, vaikka toisaalta hyötyähän niistä olis. Ruotsista oon aika varma, että joudun mennä, ja ehkä ihan hyvä niin. Tosin ne on iltaisin... Vaikka siihenkin täytyy tottua, iltaopintoihin siis. Esim. ensi viikosta eteenpäin jonkin aikaa keskiviikkoisin mulla on koulua 12 tuntia, mikäli ymmärsin lukujärkkäni oikein. 8:15 kouluun ja kotiin 20:10. Että jos joskus lukiossa valitin neljän päivien olevan raskaita... Bitch please! 

Eka koulupäivä!

Ensimmäinen koulupäivä ohi! Oli tosi mielenkiintoinen päivä, vaikka olenkin nyt ihan ulalla kaikesta. Tuli niin paljon informaatiota etten muista enää puoliakaan, mutta toivon mukaan kaikki asiat kerrataan vielä. Tänään ei vielä kerennyt hirveästi tutustua toisiin kansainvälisen kaupan opiskelijoihin, sillä oltiin ko. porukalla ainoastaan tunnin verran päivän päätteeksi. Muu päivä istuttiin auditoriossa koko liiketalouspoppoo kuuntelemassa kaikenlaista tärkeää ja varmaan vähemmän tärkeääkin, mikä sinänsä on ihan ok näin ekana päivänä. Eipä tarvinnut tehdä paljoa mitään vaan sai yrittää omassa rauhassa painaa asioita mieleensä ja vaipua hiljaiseen paniikkiin kun ymmärsi, ettei todellakaan tajunnut kaikkea.

Koulu vaikuttaa mukavalta ja kiinnostavalta. Paikka pokkeaa hyvin paljon vanhasta koulustani. Aluksi aamulla mentiin auditorioon, jossa soitettiin odotteluajan ratoksi kaikenlaisia diskohittejä, mikä jo sinänsä hämmensi. Lukioaikana odotusmusiikki koostui kellon tikityksestä. Päivä koostui lähinnä ihmisten nimistä ja sekavista sepustuksista siitä, millaista opiskelu liiketalouden alalla on. Jos jossain välissä epäilinkin sitä, että hainkohan ihan oikeaan paikkaan, niin tänään ainakin hetkeksi ne luulot kaikkosivat.

Oma vastuuopettajamme kertoi sitten päivän päätteeksi tarkemmin tästä omasta erikoistumisalastamme kvk:sta. Sanottiin, että työllistymisnäkymät ovat loistavat juurikin sen kansainvälisyyden takia ja myös siksi, ettei kansainvälisen kaupan tradenomeja ole vielä paljoa. Sekin oli ihan mielenkiintoinen fakta, että hakijoita oli tosiaan 369 ja 33 pääsi, eli sain tuntea oloni jopa fiksuksi istuessani siellä luokassa niiden onnekkaiden joukossa. Ainoana miinuksena mainittiin, että kansainvälinen kauppa on verrattuna muuhun liiketalouteen jonkin verran vaativampi ja rankempi ala, mutta lopussa palkkio seisoo. Toivottavasti niin! :)

Loppuviikko on vissiinkin samanlaista hullunmyllyä kuin tämäkin päivä, eli saa nähdä kuinka sekaisin olen perjantaina. :P Huomenna IT-tasokoe, keskiviikkona tai torstaina olis ruotsin ja enkun tasokokeet ja muistaakseni perjantaina matikan tasokoe. Niitä odotellessa... Toivon pääseväni kaikista läpi, ettei tarttis iltasin jäädä kertailemaan. Mutta tuo ruotsi varsinkin saattaa olla sellainen, joka kaipaisi kertausta jo senkin takia, että siitä on yli vuosi kun sitä viimeksi opiskelin tai oikeastaan edes käytin. Kirjotusten jälkeen en oikeastaan ole käyttänyt sitä kuin ihan vähän, ja aika paljon on saattanut unohtua. Mutta sen näkee sitten miten on asioiden todellinen laita. :D

Torstaina on joku jokiristeily... Kuulostaa kivalta, ja tosiaan mukavaa, että koulu järkkää kaikkea tuollaista piristävää. Ymmärrän toki, ettei vanhalla koulullani olisi edes ollut varaa kaikkeen tällaiseen. Huomasin muuten, että täällä on joku lukuvuoden avajaistapahtuma, jossa esiintyy Jukka Poika. Itse en ko. artistista hirveästi piittaa, mutta pointtini on se, että olen hämmentynyt kaikista näistä huveista, joita koulun ohelle on tungettu. Luo kieltämättä viihtyvyyttä, joka on tosi tärkeää jaksamisen kannalta.

Ei kaikki tiedot, joita saatiin, olleet ihan ihania. Joudutaan mm. tekemään joku yritysportfolio, joka kuulosti tosi kovatöiseltä. Onneksi se tehdään ryhmissä, mutta silti hieman jännittää se työn määrä jos sen tekemisen ohessa pitää vielä opiskellakin.

Ja tosiaan, ulkomaillekin käypi tieni jossain välissä. KVK:aan kuuluu ulkomailla tehtävä osuus, joka on jotain puoli vuotta ilmeisesti. Kiehtovaa ja pelottavaa samanaikaisesti. Ihan kiva päästä näkemään, millaista elo on ulkomailla. Lomareissuilla paikoista näkee vain pinnan, mutta kun siellä on hetken aikaa, oppii tuntemaan sen todellisen kulttuurin ja tavat ja kaikkea. Tietty se on pitkä aika olla erossa perheestä ja ystävistä se puoli vuotta, kun tämä muutama päiväkin on saanut aikaan ikävän. Mutta c'est la vie, onhan sitä sitten kiva nähdä maailmaakin ja vielä kivempi palata kotiin ja kertoa millaista oli. :) Ja nykyään on kaikki yhteydenpitovälineet niin mikäpäs siinä sitten.

No joo, tämä sekava postaus nyt kuvaa varmasti aika hyvin sitä, kuinka sekaisin menin tästä päivästä yleensäkin. :D Pää on niin pyörällä ja teksti sen mukaista,, etten tosiaan varmaan itsekään tajua tästä tekstistä mitään kun sen joskus jälkeenpäin luen. Koettakaa kestää.

-Jenska

Lahdessa ollaan!

No niin, tämä onkin sitten ensimmäinen merkintä Lahdesta käsin kirjoitettuna. Tulin tänne torstaina ja koulu mulla alkaa maanantaina. Aattelin nyt sitten kirjoitella ajatuksiani viimeisestä viikosta kotona, lähdöstä, muuttamisesta ja uuteen asuntoon asettumisesta.

Viimeinen viikko kotona oli mun osalta aika täyteen ahdettu. Halusin käydä vielä molemmissa mummoloissani ja joitakin kavereitakin kerkesin nähdä ja kotonakin olla. Eniten aikaa vietin pikkusiskoni kanssa, joka ei olisi millään tahtonut antaa isosiskon lähteä kotoa poies. Nytkin tyttö soittelee monta kertaa päivässä ja kertoilee kaikkea. Ikävä on kova molemmin puolin. :'( 

Keskiviikkona illalla haettiin kebabbia ja syötiin yhdessä koko perhe ja muutenkin sitten vietettiin enemmän tai vähemmän aikaa porukalla. Saunakin lämmitettiin ja sen sellaista. Ilta tuli liiankin äkkiä, olisin mielelläni tehnyt vielä vaikka mitä kaikkien ihmisten kanssa ja nähnyt vielä joitakin ystäviäni. Nukuin sisareni vieressä osan illasta ja itku oli kieltämättä lähellä, kun neiti takertui kainalooni ja totesi, ettei aio nukkua koko yönä, jotta aamu tulisi hitaammin. Onneksi siitä huolimatta hän nukahti eikä aamukaan ollut niin kauhea kuin pelkäsin.

Heräsin jo reilusti ennen seitsemää, sillä tahdoin nähdä äitin ja velipojan ennen kuin he lähtivät töihin/kouluun. Seuraavaksi sisko lähti kouluun. Jokaisen hyvästelyn jälkeen nieleskelin kyyneliä, mutta sain sitten kuitenkin koottua itseni niin, etten kertaakaan itkenyt aivan vuolaasti. Iskä lähti sitten viemään mua junalle, joka vei mut sitten Riihimäelle. Olin varma, että junassa joutuisin tirauttamaan muutaman kyyneleen, mutta vieressäni istunut mummo piti sen verran seuraa etten kerennyt murehtia. Mummeli oli menossa Helsinkiin ja keroili kaikenlaisia juttuja kesäasunnostaan ja kaikesta. Päivittelimme myös sitä, kuinka hänen laukussaan olleet mansikat olivat alkaneet valuttaa mehujaan ja kaikki hänen tavaransa olivat värjäytyneet punaisiksi sen takia. Matka sujuikin joutuisammin kun oli seuraa, ja alta aikayksikön olinkin siellä missä pitikin. Setäni puolisoineen oli vastassa ja käytiin yhdessä vielä ostoksilla. Sitten he toivat mut tänne ja siitä sitten alkoi hääräily täällä.

Mun sydän on mun rakkaitten luona <3

Nämä pari päivää oon vaan siivoillut ja hääräillyt kaikenlaisia juttuja. Äiti ei varmasti uskokaan, miten ahkerana minä olen ollut ja tänäänkin tiskannut, laittanut pyykkejä, imuroinut ja pessyt lattioita, puhdistanut wc:n, kävellyt rautatieasemalle ja koululle ja käynyt kaupassa jne. :D

Tämä kaupunki on labyrintti. Oon ihan hukassa kun astun ovesta ulos. :D Ensinnäkään eilen en meinannut löytää koululle, ja sieltä en meinannut päästä kauppoihin ja Fellmanniaan, josta piti hakea opiskelijakortti (kun viimein sen löysin, se oli mennyt paria minuuttia aiemmin kiinni) ja kaupungilta en meinannut löytää kotiin. Olin ihan poikki kun viimein alkoi näyttää tutulta ja turvalliselta. 

Mun silmissä Lahti näyttää just tältä.

Tänään päätin suunnistaa koululle uudelleen. Lähdin ja havahduin rautatieasemalta - olin taas ihan väärässä paikassa. Ei auttanut kuin kääntyä ympäri ja palata ja lähteä uudelleen etsimään koulua, joka viimeinkin löytyi. En ole varmaan ikinä ollut niin onnellinen koulurakennuksen nähdessäni kuin tänään...

Mun pitäisi hankkia joku lämpömittari, sillä en osaa arvioida lämpötilaa oikein ja tänäänkin puin kuin olisi ollut jäätävän kylmä ilma helteen sijaan. Siinäpä kuljin kävellen tuulitakki päällä pitkin katuja ja tunsin sulavani kuin jäätelö auringon alla. Kun viimein olin taas kämpillä ja sain heittää takin pois, ihollani oli suuria hikipisaroita ja naamani oli punaisempi kuin varpaani kynnet.

Huomenna menen taas käymään koululla, joskin luulen, että tällä kertaa löydän sinne nopeammin ja kivuttomammin. Maanantaina ainakin on löydettävä sinne aamulla yhdeksäksi. Ihan jo jännittää, millaista se koulu sitten taas onkaan ja viihdynkö siellä, onko sellaista kuin kuvittelin ja millaisia ihmisiä siellä on jne.

Mutta tässä nyt ainakin alkuun jotain kuulumisia. Otan tässä lähipäivinä kuvia kämpästäni ja laittelen tännekin sitten kun vaan kerkeän/jaksan. Moikka! Ja hauskoja venetsialaisia kaikille! Harmittaa, kun itse en pääse muitten mukana mökille tänään, vaan sen sijaan istun tv:n tai tietokoneen ääressä yksin. :( Damn.

-Jenska

Haikeutta, jäähyväisiä ja sisustussuunnitelmia

Inspiraatiota sisustamiseen.
Tämän merkinnän kuvat eivät ole omiani.

Nyt se on varmaa: muuttopäivä on 23.8.2012. Torstaina aamulla lähtee juna Seinäjoelta siinä puoli 11 ja se on menoa sitten. Eli enää reilu viikko täällä, mikä on samanaikaisesti jännittävää, kiehtovaa, surullista ja pelottavaakin. Mitenköhän minä, elämäni maalla elänyt pärjäänkään kaupungissa? Se selvinnee sitten.

Tänään piipahdin mummolassa ja aion mennä vielä ennen muuttoa ainakin kerran siellä käymään, sillä menee taas kauan ennen kuin seuraavan kerran sinnekään pääsee. Toisessakin mummolassa pitäisi käydä, ja voi olla, että nappaankin auton itselleni viikonlopuksi ja lähden Kokkolaan, jossa siis koko äitini puoleinen suku asuu. Muuten taidankin vaan oleilla kotona ja mahdollisesti nähdä joitakin kavereita vielä kun mahdollista. Olo on kaiken kaikkiaan haikea ja tuntuu melkein kuin lopullisia hyvästejä jättäisi, vaikkeihän se niin ole: kotiinhan saa aina palata. Mutta silti, ajatus siitä, etten enää joka päivä voi syleillä pikkusiskoani tai keskustella muiden perheenjäsenten kanssa kasvokkain tuntuu surulliselta. Onneksi nykyään on kaikenmaailman Skypet ja meset ja facet, yhteydenpito on tehty helpoksi. Ja aina voi soittaa.

Oman asunnon sisustaminen puolestaan on asia, jota odotan innolla. Jotain olen sinne jo laittanut, mutta tekemistä piisaa edelleen. Aion ensimmäisenä käydä setäni ja hänen puolisonsa kanssa ostoksilla, ja kirppiksiä tahdon ainakin koluta. Tänään surffailin erilaisten sisustusliikkeiden sivuilla ja ai että, voisin ostaa vaikka mitä jos vain rahaa olisi. :D Toki halvallakin saa, pitää vaan tietää mistä etsiä. Eikä kannata ostaa ihan turhia juttuja vaikka kuinka mieli tekisi - siten voi myös panostaa sellaisiin asioihin, joita tarvii. Nykyäänhän monet käyttötavaratkin ovat hienoja. Esimerkiksi ollessani viimeksi Lahdessa näin todella upean (ja liian kalliin, damn) mikron. Se oli punainen ja siinä oli kukkia, mutta tosiaan, hintaakin kapineelta löytyi niin paljon, ettei se enää näyttänytkään niin kivalta. Eikä olisi sopinut muuhun sisustukseen ainakaa kovin hyvin... :D

Tässä nyt muutama sivusto, jolla vierailin ja josta voisin tilailla vaikka mitä:

www.tilpehoori.fi
- Täältä löytyy kaikenlaista tavaraa myös halvalla. Tosi kivoja tuotteita varmasti jokaiseen makuun!

http://www.amalianolohuone.fi/
- Jotenkin todella herttaisen oloinen liike, kodikas. Sopii ainakin niille, jotka tykkäävät maalaisromanttisesta tyylistä (mm. minulle :D).

http://www.villaharmonie.fi/
- Tämä oli tosi selkeä sivusto, josta kans löytyy vaikka mitä kivaa. Täältä löytyy monenlaiseen makuun tuotteita, eikä hinnatkaan ole mahdottomia.

sisustussatiini.fi
- Vähän sekava, mutta mielenkiintoinen sivusto, jolla paljon erilaisia tavaroita myös muuhun kuin sisustukseen. Esim. vaatteita näytti jonkin verran löytyvän.

Mutta opintotuki, miksi et voisi olla suurempi? :'(