Lomastakin on aikaa jo viikko, enkä edelleenkään ole kirjoittanut siitä sitä tarkempaa postausta. Syytä siihen ei varsinaisesti ole, voin vain sanoa, etten ole ehtinyt istua alas kirjoittamaan mitään muuta kuin koulujuttuja. Nyt kuitenkin koetan korjata asiaa, eli tähän alkuun nyt asiaa lomaviikosta.
Lähdin siis perjantaina 19.10 junalla Kokkolaan, jossa vietin sen viikonlopun. Aluksi luulin, että äitini ja siskoni tulisivat sinne vasta lauantaina, mutta olinkin väärässä: jo junalaiturille kävellessäni siskoni oli vastassa vaarini kanssa. Se oli todella ihana yllätys. :) Viikonloppu meni mukavissa merkeissä, oleiltiin paljon siinä mummolassani ja ihan vähän mentiin kaupungillakin käymään (piti ostaa farkut). Tapasin myös tätini uuden perheenjäsenen: pienen koiranpennun, joka sulatti kyllä sydämen viuhtoessaan uteliaana sinne ja tänne. Sellaisen karvakuonon kun tännekin saisi seuraksi, olisi mahtavaa. Tosin, eipä minkään eläimen olisi hirveän hienoa asua tällaisessa minimini-asunnossa, neliöitäkin on ruhtinaalliset 22. Hyvä, kun mahdun itse elelemään täällä... :P
Joka tapauksessa, sunnuntaina lähdimme kohti Vimpeliä jo melko aamusta. Kotiin on aina niin ihana palata, vaikka kieltämättä siellä oleminen tuntuu jotenkin oudolta ilman omaa huonetta ja paikkaa, jonne vetäytyä. Vähän koko ajan tuli pyörittyä ympäri taloa ilman, että osasi asettua aloilleen minnekään. Toki siihenkin sitten tottui: tein koulutehtäviä keittiössä (kuten aika usein silloinkin kun asuin siellä vielä) ja vietin aikaa missä milloinkin hyvältä tuntui. Lähinnä justiin siellä keittiössä. Ruokaa, mums. <3 Ja joitakin, jotka sitä osaa kunnolla laittaa... Alkoi nuo nuudelit jo masentaa. Tavallaan on kyllä ikävä sitä aikaa, kun asuin siellä ja oli se mukava oma huone. Omakotitalossa oli muutenkin puolensa: ei tarvinnut pelätä, että jos puhuu lujaa niin naapurit kuulee. Mutta sitten taas, oon kyllä alkanut pitää tästäkin asunnosta ja Lahdesta muutenkin. Kyllä täälläkin elää, vaikka mielelläni vetäisin sen Vimpelin ainakin 300 kilometriä lähemmäksi.
Koko viikko Vimpelissä meni tosi nopeasti. Kävin tosiaan koulullakin tapaamassa ihania ihmisiä ja sitten hierojalla, joka pelasti niskani. Vierailin myös toisessa mummolassani ja ennen kaikkea vietin aikaa perheeni kanssa. Ikävästi kyllä tuli se flunssa, joka vei ääneni ja ehkä vähän energiaanikin. Itse asiassa, olen edelleenkin hieman kipeä, mutta koko ajan paranemaan päin. Vertakaan ei ole tullut nenästä muutamaan päivään - luulinkin jo, että vuodan kuiviin nenän kautta. Yskä on ainoa, joka ei ota ollenkaan hellittääkseen ja pahoin pelkään, että saan siitä monen kuukauden seuralaisen aivan kuin edellisenä syksynäkin sain. Ei kiva.
No, loma päättyi sunnuntaihin, jolloin lähdin setäni kyydissä takaisin Lahtea kohti. Pistäydyimme Keskisellä, josta ostin sellaiset kunnolliset verhot, jotka saan vedettyä ikkunan eteen niin, että nyt voin jopa pitää valoja sisällä iltaisinkin ilman, että olen kuin näyteikkunassa. Ikävä homma on se, että ne verhot on kukalliset ja tosi keväiset, eikä tänne saa kauhean jouluista tunnelmaa. Oisin tykännyt laittaa tännekin vähän joulufiilistä, mutta ehkä tyydyn siihen, että jouluni alkaa kun pääsen taas Vimpeliin. Siihen asti kynttilät, glögi ja Elviksen joululaulut saavat kasvattaa tunnelmaani.
Siinä kaikki oleellinen lomastani, joka oli kaikesta huolimatta todella ihana. Ja sain sentään jotain silloin tehtyäkin, eikä nyt ole niin kauheita paineita koulun suhteen. Tai ainakaan justiin nyt ei ole, eihän sitä koskaan tiedä, mitä ne keksii ensi viikolla. Yhyy.
Nyt en kuitenkaan stooreile enempätä.
Hejdå!
Jennna
