Taasko se vuosi vaihtuu?

Oho hups, 2013 on vähää vaille mennyttä - uskomatonta! Kuten viimekin vuonna totesin: onpa aika mennyt äkkiä! Ihan kuin vasta eilen olisin istunut aloillani muistelemassa vuotta 2012... Linkki vuoden takaiseen postaukseen on tässä: http://minalapsipienoinen.blogspot.fi/2012/12/gott-nytt-ar.html, ja nyt on aika sitten pohtia, vastasiko vuosi 2013 niihin olettamuksiin ja toiveisiin, joita viime vuonna näihin aikoihin kirjoitin.

Olin aivan oikeassa siitä, kun aavistelin vuoden 2013 tulevan olemaan työntäyteinen, sillä sitä se nimenomaan oli. Sain todella kohdata uusia haasteita etenkin koulun puolesta ja selviydyin kaikesta kunnialla. Vuoteen mahtui paljon iloja ja suruja ja ylipäätään mukaan mahtui hetkiä, joiden tunneskaala vaihtui laidasta laitaan. Vaikka mennyt vuosi olikin melko tasainen, missään nimessä tylsä tai väritön se ei ollut. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, jota vuoden aikana koin, kuten myös jokaisesta uudesta ihmisestä, jonka olen saanut oppia tuntemaan.

Niin kliseiseltä kuin se ehkä kuulostaakin, tunnen kasvaneeni tämän yhden vaivaisen vuoden aikana paljon ihmisenä. Vielä vuosi sitten esimerkiksi esiintyminen ihmisten edessä tuntui mahdottomalta tehtävältä, mutta ihme kyllä siihenkin on tottunut lukuisten presentaatioiden sun muiden jälkeen. Olen rohkaistunut, vaikken edelleenkään ole se maailman itsevarmin olento. Nyt kuitenkin ymmärrän, että vaikka puhunkin välillä mitä sattuu ja sekoan sanoissani, se ei haittaa - virheitä sattuu kaikille. Sen lisäksi mulla on ollut paljon aikaa ajatella asioita ja olen saanut keskustella itseäni viisaampien ihmisten kanssa, ja voin ilokseni todeta jopa oppineeni kaikenlaista. Enemmän tämän vuoden aikana kuin sitä edeltävien viiden, uskaltaisin jopa väittää.

Vuonna 2012 oli monenlaisia elämän muistettavimpia hetkiä, mutta tänä vuonna niitä ei sitten juurikaan ole ollut. Hyvä niin, tasaisiakin jaksoja tarvitaan! Tyyntä ennen myrskyä: tiedän, että seuraavat kaksi vuotta tulevatkin sitten olemaan täynnä monia merkittäviäkin uusia kokemuksia... Vaihto, oppari, työelämä ja kuka tietää mitä vielä!?

Mitä vuosi 2014 tuo tullessaan? Ainakin vastauksia. Maaliskuussa saan tietää sen, lähdenkö syksyllä vai keväällä vaihtoon, ja sen myötä sitten saan tietää senkin, että joko alan pakertamaan opparini parissa.

Mun tuleva oppariprojekti?

Mutta mitään varmaa ei tietenkään voi sanoa. Mitenpä sitä tulevaisuutta ennustaisikaan ja ennenkaikkea miksi pitäisi? Toivon paljon positiivisia yllätyksiä, toteutuneita unelmia ja ikimuistoisia hetkiä niin itselleni kuin ihan jokaiselle muullekin. Toivottavasti vuosi 2014 on upea vuosi, ja miksei olisi - sillä on täydet edellytykset siihen. :)

Hyvää, onnellista ja uskomattoman ihanaa uutta vuotta!

Jenna

Joulu

Hyvää joulua kaikille!

Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Loppuun vielä linkki, jossa käsitellään tätä joulun ihmettä vähän erilaisesta näkökulmasta kuin mihin itse ainakaan olen tottunut:

http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/riskiretki/843/avoin_kirje_joulun_lapselle#.Urq3GESFIHQ.facebook

Rakkaudella
Jenna

Joululomalla

Olen nyt viikon verran ollut onnellisesti lomalla, vaikkei siltä kyllä tunnu yhtään. Stressitaso laskee hitaasti, mutta lupaavan varmasti. Täällä Vimpelissä olo on melkein sama, kuin olisi joulumaassa: kynttilöitä ja kaikkea punaista, ja jopa joulukuusi on jo ilmestynyt nurkkaan kissan iloksi. Lienee turhaa sanoa, että kuusenpalloja on oikeastaan kaikkialla muualla paitsi siinä puussa.

Tulin tänne jo sunnuntaina, kun ystävälläni oli kihlajaiset ja sisarellani syntymäpäivä. Lauantaina olin Helsingissä joululahjaostoksilla (joskin ruuhkaa oli niin, etten saanut ostettua mitään muuta, kuin lahjan veljelleni) ja illaksi menimme Helsingin kristillisten opiskelijajärjestöjen yhteiseen joulujuhlaan, josta valitettavasti piti lähteä kesken pois, sillä muuten olisi mennyt liian myöhään. Sunnuntaina jouduin herätä neljältä, jotta kerkesin junaan, joka sitten lähti kohti Seinäjokea. Se myöhästyikin tunnin verran, kun meitä edeltävän junan alle oli joku jäänyt. En tiedä miten siinä sitten loppujen lopuksi kävi, toivottavasti ei pahasti, vaikka harvoin kai sitä junan alle jäämisestä ihan ilman naarmuja selviää... :/

Päivä meni aika unessa, kuten oikeastaan on mennyt myös tämän viikon alkukin. On sellainen utuinen ja höttöinen olo; sellainen, ettei oikein osaa tarttua mihinkään. Suhteellisen hyvä mieli, mutta vaivun ajatuksiini vähän väliä. Huomenna sekin ehkä muuttuu, kun leivotaan äitin kanssa. Siivotaankin varmaan, joten tekemistä riittää. Jouluhössötys ei ole minua varten, mutta pitää kai sitä äitä auttaa... :)

Tulisipa enemmän lunta. Valkoinen joulu tuon harmaan ja jäisen tilalle. Vaikka eipä se sää eikä ne kynttilät sitä joulua tee. 

Mukavaa joulunodotusta kaikille! 

Jenna

Hakkaa päälle Pohjan poika

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Istun tässä setäni luona olohuoneessa telkkarin äärellä Tuntematonta odotellen. Sääli, että tulee näin myöhään - en taida ihan jaksaa katsoa loppuun, ja veikkaan, etten ole ainoa. Onhan se toisaalta niin monesti nähty, ettei loppu varmasti epäselväksi jää vaikkei viimeisille minuuteille valvokaan... Harmittaa vähän silti.

Tv:n äärellä aika paljon on mennyt aikaa tänään, kun päivällä tuli Juha Tapion konsertti ja illalla tietty ne linnanjuhlat, jotka tänä vuonna pidettiin Tampereella mielestäni erittäin onnistuneesti. Oli miellyttävää vaihtelua niiden iänikuisten tanssien sijaan nähdä tuo hieno show musiikkiesityksineen ja hienoine tulkintoineen merkittävimmistä suomalaisista teoksista. Tätä lisää jatkossakin!

Kauniita pukujakin oli, vaikkakin päivän paras pukujuttu oli se, kun löysin viimeinkin ystäväni kihlajaisiin sopivan mekon. Oikeastaan löysin sen jo aikaa sitten, mutta loppuunmyytynä. Onnekseni kuitenkin tänään niitä oli tullut lisää, ja sain itsellenikin tilattua. Pitää vaan toivoa, että se saapuu ensi viikolla ennen kun lähden Vimpeliin. 

Mutta nyt taidan lopettaa lurittelun ja keskittyä illan leffaan.

Onnea 96-vuotiaalle Suomineidolle!

Jenna

P.S Viime vuonna jaksoin pohtia itsenäisyyspäivää ja Suomea laajemmin ja edelleenkin allekirjoitan kaikki höpinäni siltä ajalta, joten jos kiinnostaa, niin:

http://minalapsipienoinen.blogspot.fi/2012/12/paljon-onnea-suomi-95-vuotta.html

It's the little things that make the world

Monta kertaa kuultu, mutta edelleen hyvä biisi tuo yllä oleva Poets of the Fallin "Stay". En muista, olenko aiemmin siitä puhunut, mutta tänä kuluneena vuonna kyseisellä bändillä oli 10 v. kiertue, mikä tuntuu heidän musiikkiaan alusta saakka kuunnelleena hieman hassulta. Ei siitä niin kauaa voi olla? Onkohan mulla ollut viikkoakaan välissä ilman, että heidän musiikkiaan olen kuunnellut? Vieläkään ei kyllästytä.

"It's the little things, little things, little things, that make the world..." Tällä viikolla - ellen oikeastaan aina - olen voinut allekirjoittaa kyseisen kohdan täysin. Ihmeellisen pienet asiat sitä vaikuttavatkaan esimerkiksi omaan mielialaan. Toissapäivänä hukkasin enkeliheijastimeni, ja tulin siitä ehkä liian alakuloiseksi ottaen huomioon, että kyseessä tosiaan oli vain ilmaiseksi saatu pieni muovinpala. Sitten taas viimeksi tänä aamuna tulin todella hyvälle mielelle nähdessäni oravan...

Hyvää mieltä lisää myös se tieto, että edessä on viikonloppu. Viimeinkin saan ehkä tehtyä kaikki tarvittavat kouluhommat ja toivon mukaan kerkeän myös asettelemaan joulua kotiini - kynttelikön akkunalle ja ehkä jotain punaista. Kuvia en uskalla luvata, sillä olen saamaton niiden koneelle siirtämisessä. Onhan se nyt ylivoimaisen raskasta laittaa luuri piuhan päähän ja odottaa, että kuvat valuvat koneelle.

Tänään tällaisia tavallisia kuulumisia tällaiselta tavalliselta tytöltä näin tavallisena päivänä. Asiaa ei ehkä niinkään juuri nyt ole, mutta tuli halu kirjoittaa jotain muuta, kuin vientisuunnitelmaa (johon oli muuten inhottavaa yrittää etsiä kohdeyrityksemme kilpailijoista tietoa, kun kaikki sivut olivat norjaksi).

Hyvää yötä!

Jenna

Tomusokeria

Talvi näyttää tulevan tännekin osaan Suomea. 

Lunta on maassa tomusokerimaisesti: ei vielä kunnolla, mutta niin, että sen jo huomaa. Kaivoin tänään talvitakinkin esiin ja kaupassa käydessäni huomasin, ettei se ollut turhaa. Itse asiassa täällä sisätiloissakin on sen verran viileä, että saisi olla lapaset sormia lämmittämässä.

Pimeäkin tulee liian aikaisin. Kello on kohta kolme, ja ulkona alkaa hämärtää. Pimeys puolestaan väsyttää, ja tunnen jo tietynlaisen raskauden luomillani, vaikka viime yönä nukuinkin tarpeeksi. Pitäisi vielä jaksaa olla virkeä ja naputella koulutehtäviä. Olisi hienoa saada aikaan edes jotain ennen kuin lähden illaksi jälleen nuorten aikuisten iltaan... 

Ahdistavaa, viime aikoina koulujutut ovat jääneet hieman taka-alalle, kun on ollut paljon muuta tekemistä ja nyt ne jälleen kasaantuvat. Oma vika, totta kai, mutta harmittavaa silti. Miksen osaa kirjoittaa Heckscher-Ohlin –teoreemasta samaa tahtia, kuin mitä kirjoitan tätä? Miksi kaikki muu tuntuu aina oleellisemmalta juuri, kun pitäisi tehdä tehtäviä? Mistä tulee kummallinen himo imuroida deadlinea edeltävänä iltana?

Olin viikonlopun Helsingissä parin ystävän luona. Tai itse asiassa olen kahden viikon sisällä ollut siellä kolmesti, nähnyt niitä kavereita ja ollut Helsingin Opkon erilaisissa tapahtumissa mukana. On ollut mukavaa, opettavaista ja mielenkiintoista. Esimerkiksi kuluneeseen viikonloppuun verrattuna täällä Lahdessa olo maistuu... Ei voi sanoa edes, että puulta, kun se ei maistu miltään.

Tottahan se on: siellä missä on arki, siellä on yleensä tylsempää. Ja hyvä niin, sillä ei kai sitä edes nauttisi niistä ihanista hetkistä niin paljoa, jos välillä ei olisi ihan vaan tavallista. Välillä pitää olla päiviä, joiden jännittävin melodia on pesukoneen kolina, ja siitäkin saa olla kiitollinen. :)

Nyt kuitenkin; velvollisuudet kutsuvat. Ei auta kuin ottaa parempi asento, ehkä mukillinen teetä ja alkaa pureutua tuohon tehtäväkasaan.

Palaillaan!

Jenna

Marraskuun alun kuulumisia

En taida olla oikein ahkera blogin kirjoittaja. Pahoitteluni. Aika on taas mennyt kumman nopeaa, eikä vähiten siksi, että on ollut hauskaa.

Viime postauksessani taisin valitella väsymystäni, ja muistan muutenkin olleeni todella "out of energy". Nyt kuitenkin tunnen aivan päinvastoin, ja ne, jotka mua tuntee saattavatkin miettiä, mitä olen oikein vetänyt... 

Viime viikonloppuna olin Opkon opiskelijakonferensissa, ja se on ainakin osasyyllinen mielialani positiiviseen muutokseen. Konferenssi oli mahtava, oikein rentouttava keidas kaiken harmaan arjen keskellä. Tapasin paljon hienoja ihmisiä, joiden kanssa keskusteltiin ja rukoiltiin, luettiin Raamattua, pelattiin ja ihan vaan oltiin. Akut tuli ladattua kertaheitolla täyteen. :)

Nyt olen (taas) Vimpelissä, kun isänpäiväkin on sunnuntaina ja muutenkin, oli sopivasti aikaa. Tänään kävin hierojalla ja sain kuulla olevani hyvinkin kiero ihminen - ainakin fyysisesti.  Nyt kun tuon ongelman tarkemmin tiedostaa, voisikin yrittää enemmän vaikuttaa siihen, käydä useammin hierottavana ja tehdä venytyksiä, kiertäis verikin pääkoppaan paremmin. 

Tällä kertaa en taida tämän kummempia jaaritella. Ajattelin vain infota, että elossa ollaan edelleen! :D

Heippa!

Jenna

Vähän väsynyt, mutta väsynyt

On taas ehtinyt vierähtää aikaa edellisestä postauksesta. Siitä huolimatta minulle ei ole tapahtunut paljoakaan mitään mielenkiintoista tai sellaista, mitä juuri nyt jaksaisin muistaa - eli tuskin mitään merkittävää mihinkään suuntaan.

Kävin viikko sitten Vimpelissä, ja viikon päästä menen sinne taas, koska projektiviikko (ei lähitunteja <3). Sitä ennen on vielä pari tenttiä selätettävänä ja liikaa tehtäviä palautettavana. Olenkin jo ihan loman tarpeessa, vaikka tän jakson kursseista suurin osa ihan mielenkiintoisia olikin. Kuitenkin sitä kaipaa välillä jotain muuta, sillä viime aikoina se koulu on ollut oikeastaan koko elämä, kun muuhun ei aikaa ole paljoa jäänyt.

Kuva: ClipArt

Mitäpä muuta? Jalka on edelleen kipeä, ja olen alkanut ajatella, ettei se tuosta enää kummenekaan... Nyt onneksi setäni korjasi pyöräni, jolla pääsen kivuttomammin liikkumaan paikasta toiseen. Sen lisäksi pitäisi varmaan käydä hierojalla, olen ihan lukossa koko likka. Hyvä kun pystyn irvistämättä katsoa vasemmalle ja oikealle! Kuinka raihnainen sitä voikaan 20-vuotias olla? Toki viisaat varmaan sanoisivat, että kannattaa vähentää koneella istumista. Se on kuitenkin mahdottomuus, sillä kaikki kouluhommat tehdään koneella ja palautetaan netin kautta. Olen yrittänyt pitää venyttelytaukoja, mutta aina välillä nekin unohtuvat ja tässä sitä ollaan, au, au ja au.

Au.
Kuva: ClipArt

Kofeiinittomaan elämäänkin olen nyt joutunut totutella, vaikka vannon, etten ala sen suhteen täydeksi absolutistiksi. Lääkäri kertoi, että kofeiini ei ehkä olekaan kaverini, ja sanoi, että minun tulisi välttää kaikkia kofeiinipitoisia juomia. Kahvi, Pepsi, musta tee... Onneksi sentään lempiteeni on kofeiinitonta!

Kuva: ClipArt

Haukotus, nyt pitäisi sitten taas ryhdistäytyä ja alkaa vääntämään tehtäviä. Taidan aloittaa saksankielisen CV:n laatimisesta, kuulostaa helpoimmalta ja nopeimmalta tehdä. Ruokaakin voisi laittaa, jos vain keksisi, että mitä. Onneksi olin eilen ahkera, joten tänään minun ei tarvitse murehtia siivoamisesta sun muusta ja jos hyvin käy, aikaa jää muuhunkin kuin kouluhommiin!

Mutta ei jää, jos en nyt ota itseäni niskasta kiinni ja ala työskennellä. ;)

Hyvää viikonloppua!

Jenna

Kipua, kenkiä ja kissanruokaa

Olosuhteista huolimatta olen erittäin hyvällä tuulella, ja vaikka väsyttää, ei huvita vielä mennä nukkumaan. - Viikonloppu! <3

Ulkona sataa ja sää on melko kolea. Sisälläkään ei ole turhan lämmin, ja vielä kun tuo flunssa iski niin palelee senkin edestä. Tekisi mieleni saunaan. Oi, ja lämmin jalkakylpy samalla kun istuu lauteilla lekottelemassa... Kelpais! Täällä voin korkeintaan kaataa ämpäriin vettä ja saippuaa ja uittaa jalkojani siellä samalla, kun istun pienessä wc-kylppärissäni pöntöllä. Rentouttavaa.

Oon nyt muutenkin ollut turhan varomaton täällä ja tehnyt liikaa asioita kuntotasooni nähden. Olisi varmaan kannattanut laiskan kesän jälkeen aloittaa eläminen ja liikkuminen varovaisemmin kuin mitä tein. No, tyhmästä päästä tosiaan kärsii koko ruumis...

Vasemmassa kädessä ei ole jostain syystä tuntoa, joku hermo kai taas jumissa. Oikeassa jalassa on sitten sitäkin enemmän tuntoa - niin, toinen viikko takana enkä minä idiootti ole edelleenkään käynyt näyttämässä sitä kenellekään. Maanantaina menen, lupaan! Ja vois tuosta kädestäkin vinkua.

Paremmat kengät tuli ainakin hankittua. Oikeen Eccot, ja täytyy sanoa, että on hyvät jalassa. Sillä hinnalla saa kyllä jo ollakin... Sääli, mutta täytyyhän se nyt todeta, että ei mun jalkoja ole tarkoitettu kulkemaan H&M:n lättänöissä tossuissa, joissa ei ole mitään muotoilua. Mun kengissä pitää ilmeisesti olla kunnon pohja sekä tarpeeksi nilkkaa tukeva varsi. Ja - yhyy - korkokengätkään ei ehkä kuulu niihin kenkiin, joita mun kannattaa suosia. :'(

Kengät kävin hakemassa Triosta, jossa sitten olin sopinut tapaavani yhtä niistä vapaaehtoisista. Olin kuitenkin  itse etuajassa ja hän myöhässä, joten kiertelin Triossa aikani kuluksi. Sieltä sai ilmaista kissanruokaa, jee! Olis vaan se kissa. No, saapa yksi karvakasa lahjan, kun menen seuraavan kerran käymään kotona. :)

No, käytiin sitten kahvilla sen vapaaehtoisen kanssa ja sen jälkeen hän tuli luokseni istumaan ja rupattelemaan. Syötin hänelle myös salmiakkia, ja petyin, sillä hän oikeastaan piti siitä. Keskusteltiin paljon Suomesta ja hänen kotimaastaan Keniasta. Jos minun mielestäni täällä on synkkää ja koleaa, niin voin vaan kuvitella, miltä hänestä tuntuu... Ei sillä, itsehän tosiaan pidän syksystä, ja hänkin sanoi, että on mielenkiintoista kokea erilaisia vuodenaikoja ja säätiloja, kuin mitä hänen kotimaassaan on.

Hmm. En tiedä, voisihan sitä itsekin ottaa kaiken ilon irti synkästä syysillasta ja laittaa hyvää musiikkia soimaan, keittää teetä ja ihan vaan fiilistellä sitä ajatusta, että nyt on pari päivää, jolloin ei tarvi mennä minnekään. 

Kissa demonstroimassa mun viikonloppuani!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Jenna

P.S video ei ehkä liity mihinkään, mutta kattokaa, se on hyvä!

Tämä on otsikko

Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Mua pyydettiin mukaan tapaamaan Lahen alueella olevia vapaaehtoistyöntekijöitä ja erityisesti yhtä ranskalaista tyttöä, koska "osaan" ranskaa. Itseäni pelotti etukäteen, että osaanko sanoa muuta kuin terve, mutta päivä meni yllättävän hyvin - ehkä siitäkin syystä, että suurimmaksi osaksi käytimme tuttua ja turvallista englantia keskustelukielenä. Ja kyllä sitä ranskaakin sieltä jostain aivojen perukoilta löytyi, onneksi. :) Todennäköisesti saan liittyä heidän seuraansa myöhemminkin, ja odotankin sitä innolla. Uusiin ihmisiin on aina hauska tutustua.

Ainoana inhottavana asiana on jälleen tuo oikea jalkani, joka on nyt taas ottanut jostain itseensä ja kiduttaa mua senkin edestä. En tiedä, välillä se on jopa niin kipeä, että itkettää. Särkylääkkeiden voimalla nukun ja kävelen kouluun - pitäisi varmaan käydä näyttämässä sitä jossain, jos vaan saisi aikaiseksi. Ajattelen aina odottavani vielä pari päivää, että jos se siitä, mutta tätä on kestänyt tällä kertaa yhteen menoon jo huomenna tasan viikon. 

Olen tyhmä.

Ratkaisu?

No, toivottavasti alkava viikko alkaa vähemmällä säryllä! ;D

Jenna

MUUTOKSIA, hui

Tiedättehän sen tunteen, kun on tavallaan suunnitellut tulevaisuuttaan joidenkin tiettyjen tapahtumien varassa ja siinä järjestyksessä, kun kuvittelee, että se kaikki tapahtuu. Itse ainakin olen aina ollut varsinainen aikatauluttaja, ja olen halunnut aina tietää edes pääpiirteittäin sen, missä aion olla muutaman vuoden kuluttua. En sen enempää, mutta en vähempääkään.

Kuitenkin elämä on täynnä yllätyksiä, ja aina kaikki ei mene niin kuin suunnittelee. Joskus kyse saattaa olla hyvin pienestäkin asiasta, kuten siitä, ettei pääsekään vielä tiistaina lähtemään isoäitinsä luokse Turkuun, koska opettaja lisäsi tentin keskiviikkoaamulle. Suunnitelmat muuttuvat ja niihin on sopeuduttava uudelleen.

Nytkään ei ole kyse mistään isosta asiasta, mutta itelleni kuitenkin merkittävästä.

Tiistaina kävin tosiaan keskustelemassa siitä vaihdosta kv-asioista huolehtivan opettajan kanssa ja kävi ilmi, että se koulu, jonne itse haluan lähteä, tarjoaakin vain kevätlukukaudelle opinto-ohjelmaa vaihtareille. No, itse olin koko ajan kuvitellut, että lähden syksyllä vaihtoon, keväällä harjoitteluun ja sitten syksyllä opparin pariin ja valmiiksi. Kuten ymmärtää saattaa, tämä kuvio sekoitti koko homman ja jouduin ajattelemaan kaiken uudelleen.

Rainy morning in Paris 2010,
kuva by me

Näillä näkymin ja toivon mukaan teen sitten niin, että nyt ensi keväänä aloittelen ja syksyllä teen opparin. Apua. Sitten kun se on hoidettu, olisi se vaihto ja viimeisenä harjoittelu. Loppujen lopuksi tää olisi muutenkin itseni kannalta järkevin järjestys, sillä nyt voin opparin teon ajan asua edelleen täällä ja pitää tän kämpän, eikä ongelmaa asumisessa ohjaustuntien sun muiden suhteen tule. Kun lähden vaihtoon, voin huoletta irtisanoa  tämän asunnon täällä, sillä sen jälkeen mulla ei välttämättä ole paljoa mitään asiaa Lahden suunnalle, ellei harjoittelupaikka satu irtoamaan täältä. Sounds like a plan.

Nyt ens keväällä kuitenkin ensin pitää hakea sinne vaihtoon ja katsoa, mihin pääsen, nimittäin jos jostain syystä en pääsisikään ykkösvaihtoehtooni, vaihto pamahtaisikin ensi syksylle...  Ärsyttävän epävarmaa, siis, vaikkakin se opettaja sanoi, että hyvin todennäköisesti pääsen haluamaani paikkaan, vaikka siinä lukeekin, että sinne otetaan vaan 1 opiskelija. Mun lisäks tähän mennessä vaan yksi toinen on ollu siitä kiinnostunut, ja jos me molemmat haetaan sinne ykkösenä, se todennäköisesti saa järjestettyä paikan meille molemmille. Ja muutenkin sen opettajan mukaan mun pitäis olla vahvoilla, koska oon lukenu jo sen 10 kurssin verran ranskaa - enemmän kun moni muu meidän koulussa. Niin ja täsmentääkseni, miksi tuo ranska siis vaikuttaa: tää ko. koulu on Pariisissa, ja siellä tykätään, että hallitaan ranska ees jotenkin.

Foggy day
Kuva by jag

Mutta kuitenkin ehkä kaikkein vaikein mun on suhtautua siihen seikkaan, että kun mun luokkakaverit on ulkomailla, minä pakerran opinnäytetyötä. Ja se mokoma pitäisi aloittaa jo nyt keväällä. Apua. Apua. Apua.

Pitää nyt vaan odottaa tammikuuta ja hakuaikaa ja maaliskuuta ja sitä, että saa tietää.

Olen hämmentynyt, mutta ihan tyytyväinen jos näin nyt sitten käy, kun loppujen lopuksi asunnon ja muun vastaavan kannalta se olisi jopa järkevämpää näin.

Sellaista.

Palaillaan!

Jenna

What does the fox say?

Kiitos eräälle ystävälleni, joka näytti minulle tämän videon,
nyt kyseinen biisi soi päässäni varmaan loppuelämäni ajan.

Ei tosin haittaa!

Tai ehkä parin päivän päästä haittaa.

Anyway, yksi viikko ois taas paketissa ja seuraavaa aletaan kattoa sitten huomenna.

Toivon mukaan kohta alkais taas tottua täällä Lahessa olemiseen,

vielä ei oo oikein lähteny käyntiin tämä mikään.

Tai siis, täällä on tylsempää kuin muistin. :D

Mutta eiköhän se siitä.

Tiistaina olis sitte tarkoitus mennä keskustelemaan niistä vaihtoon liittyvistä asioista, 

ja toivon, että saan siinä sitten selvitettyä kaiken mahdollisen, mitä selvittää täytyy.

Olis jo tavallaan kiva tietää enemmän siitä, mitä vuoden päästä olis tarkoitus tapahtua.

Sellainen sunnuntai tänään, jopa filosofinen, ellen sanois.

Nii-in,

what does the fox say?

Jenna

Katsaus lukuvuoteen 13-14!

No juu, arki on jälleen lähtenyt rullaamaan täällä Lahden päässä kohtalaisen sujuvasti. Perinteisesti ensimmäistä koulupäivää juhlistin migreenillä, toinen menikin sitten mukavammin. Koulussa on jo käyty jäljellä olevia opintoja läpi ja pari kurssia on aloiteltu. Tiivistettynä voisin sanoa, että tuleva vuosi näyttää jälleen vähän siltä, että elämässäni koulu saa taas näytellä melkoisen suurta osaa.

I hope so!

Jo tänään aloiteltiin tekemään yritystoimintasuunnitelmaa, eli siis meidän tulee ryhmissä keksiä joku liikeidea - tietenkin kansainvälinen - ja alkaa kehittämään sitä eteenpäin. Projekti vaikuttaa kiinnostavalta, mutta se oli suunniteltu aika tiukkaan aikatauluun ottaen huomioon, että se ei tosiaan jää ainoaksi projektiksi. Onni on se, että minulla on aikaa ja harvemmin mitään niin tärkeää tekemistä, ettäkö se haittaisi opiskelua. :)

Vaihdosta, harjoittelusta ja opparistakin on jo keskusteltu, ja erityisesti vaihtoon liittyviä asiota meidän täytyy alkaa työstämään. Milloin, minne ja miksi on kolme tärkeintä kysymystä tätä asiaa pohtiessa. Kaikki eivät voi mennä samaan paikkaan, joten on pidettävä peukut ja isovarpaat pystyssä, että juuri minä voisin olla se Ranskaan ja mieluiten Pariisiin suuntaava tyttö. Ja mieluiten vuoden päästä syksyllä, eli syyslukukaudella 2014. Vaikkakin se "siksi että haluan haluan haluan" ei taida riittää selitykseksi... :D

<3

Ensimmäisenä mutkana matkaan on nyt tullut kuitenkin se, että ennen vaihtoa pitäisi olla käynyt 3 kurssia ranskaa Lamkissa. Itse olen käynyt kaksi: ranskan jatkokurssin ja työelämän ranskan, koska olin lukenut lukiossa jo 8 kurssia. Toivon todella, ettei mun tarvitsisi nyt enää alkaa tunkemaan lukujärjestykseen mitään alkeiskurssia vaan sen takia, että kolme on kolme ja ettei nuo aiemmat 8 paina mitään missään vaa'assa... Mun käskettiin keskustella asiasta meidän koulun kansainvälisistä asioista huolehtivan henkilön kanssa ja uskon, että saan asian hoidettua parhain päin - eikö se nyt olisi hullua, että ne, jotka on lukeneet ranskaa sen kolme kurssia pääsee sinne mielummin kuin minä 10 kurssin kanssa... Ja tarvittaessahan kyllä sitten vaikka tentin itselleni yhden kurssin - tästähän tämä ei jää kiinni! :D

Ekan päivän aikana selvisi myöskin, että oma koulutusalamme KVK lakkautetaan - tai paremminkin siirretään tavallisen liiketalouden alle - ja että meidän luokka on toisiksi viimeinen KVK ryhmä tässä muodossaan, eikä KVK13 ryhmän jälkeen tule enää kansainvälisen kaupan tradenomeja. Sinänsä sääli, vaikka tämä toki vaikuttaa positiivisesti työllistymisnäkymään: samalla lailla koulutettuja kun ei sitten enää ole.

Tänään aloitettiin pari kurssia, joskaan vielä ei pidetty lukujärkän mukaista 12 tuntia, saksa alkaa vasta ensi viikolla. Kerittiin laittamaan yrityskurssi ja world cultures käyntiin, joista etenkin jälkimmäinen vaikutti toki haastavalta, mutta mielenkiintoiselta.

Tästä se työskentely taas alkaa! :)

Jenna

Viimeinen lomapäivä

Huomenna se sitten alkaa, koulu ja arki.

Loman loppu suorastaan lensi nopeasti ohitse, ja oikeastaan viimeisenä viikkona tein enemmän asioita kuin sitä ennen koko kesänä. Lähdin maanantaina Kokkolaan, ja sieltä torstaina Helsinkiin, josta kotiuduin tänään päivällä. Espoossakin tuli käväistyä ensimmäistä kertaa ikinä, ja Isosta Omenasta tarttui mukaan muun muassa ihka aito Kalevala, jonka aion nyt sitter seuraavaksi lukea. Muutenkin sekä Kokkolan että ihanan pääkaupunkimme reissut olivat onnistuneita, ja jaloissa kieltämättä tuntuu nyt se kaikki shoppaileminen, jota molemmissa paikoissa tuli ahkerasti harrastettua. Myös ihan vain silmienkin kautta, eli en joutunut vararikkoon! :D

Tänään sitten tosiaan saavuin takaisin Lahteen, jonka sää ei päässyt yllättämään. Siinä odottelin kolmen laukun kanssa kaatosateessa taksia, jota tosiaan sai odottaa aikamoisen tovin. Onneksi taksitolpalla oli joku mukava nuori nainen, jonka sateenvarjon alla sai hetken suojassa tähystää, joko se kyyti alkaisi saapua.

Kotona en viipynyt kahvikuppia kauempaa, vaan lähdin Launeelle Giganttiin puhelimen ostoon. Samsung Galaxy Advanced -puhelin tarttui suunnitellusti mukaan, ja sen kanssa olenkin sitten taistellut pitkin päivää, jotta sain kaikki yhteystiedot ja semmoiset siirrettyä ex-luuristani tähän uuteen. No, alkaa näyttää jo ihan kohtalaiselta, ja herätyksenkin osasin laittaa päälle - toivottavasti toimii!

Vielä saisin nukkua reippaat 8 tuntia, voisin siis suunnata nyt hampaanpesulle ja unten maille.

Palaillaan,

Jenna

Loppu häämöttää!

O-ou, enää kaksi viikkoa Vimpelissä! 

Jotenkin kuvittelin, että lomaa olisi vielä pidemmästi, mutta ei kai siinä.
Arki on ihan tervetullut, ainakin tavallaan.

Pääsee taas kunnolla ihmisten ilmoille ja takaisin asiaan, eli opiskelemaan.

Ja kyllähän se koulu kivasti rytmittää päivää - tai siltä nyt tuntuu.

Heti kun palaa kouluun, varmaan tajuaa, että olihan se loman rentous ihanaa

 ja koulu teettää taas liikaa hommia.

En ottanutkaan ihan niitä kaikkia kursseja, jotka meinasin. Tulin siis järkiini. 

On mulla edelleen ihan reippaasti kaikkea, mutta hieman tuli karsittua.

 Ainakin kaksi kurssia.

Yksi ystäväni oli lauantaista tiistaihin täällä luonani kylässä. 

Mökkeiltiin yksi yö, kateltiin leffoja ja 

käytiin "ostoksilla" Vimpelin mittakaavassa. 

Oli kieltämättä olo kuin ennen muinoin pikkuteininä: 

istuttiin huoneessa sängyn päällä, syötiin liikaa sipsejä ja katseltiin leffaa koneelta äänet mahdollisimman hiljaisella, ettei vaan muut herää.

Katsottiin muun muassa Would You Rather, Scary Movie 2, 

Elokuu ja The Cabin in the Woods.

Ensimmäinen noista oli aika väkivaltainen,

 mutta ei varsinaisesti pelottava vaikka kauhuelokuvaksi olikin listattu.

 Tuon Scary Movien olinkin jo aikaisemmin nähnyt, 

eikä se sinänsä ehkä senkään takia niin kovasti jaksanut enää naurattaa,

 vaikka ihan viihdyttävä olikin. 

Elokuu oli huono, pitkäveteinen ja aika lailla juoneton tarina

 jonkun pojan lakkiaisten jälkeisestä kesästä,

 jolloin sen tyttöystävä oli reilaamassa

 ja se sitten päätyi pitämään yllä koko kesän mittaista salasuhdetta

 ja loppujen lopuks jäi yksin. 

Viimeinen leffa oli jälleen taas kauhua edustava,

 joskaan ei - onneksi - pelottava sekään.

 Leffa oli itse asiassa satiirinen esitys kauhuleffoista, 

ja siten se oli aika osuva.

Kaikki kliseet löytyi ja siltä kannalta katsottuna leffa oli aika ajoin jopa hauska.

No joo. 

Nyt nämä kaksi viikkoa on tarkoitus oleilla täällä vaan

 ja mahdollisesti piipahtaa Kokkolassa.

Sen jälkeen suuntaan Helsingforsiin, jonka kautta sitten kotiudun.

Sellasta tällä hetkellä.

Palaillaan!

Jenna

Look, the leaves are dead

Mulla alkoi tänään syksy.

Ei siksi, että sää olisi jotenkin syksyinen, päinvastoin - kesä voi tuskin kuumempi ollakaan täällä Suomessa. Ei myöskään siksi, ettäkö arkeni olisi alkanut. Koulu alkaa 2. syyskuuta, ja sinne on vielä aikaa. Periaatteessa en siis edes keksi täysin hyvää syytä sille, mikä saa minut kuvittelemaan, että syksy alkaa juuri tänään, mutta asia nyt vaan on näin. Vetoan siihen, että nyt vaan sattuu olemaan sellainen tunne.

Illat ja yöt on pimeitä ja jos oikein tarkkaan katsoo, koivujen lehdet ovat alkaneet hiljalleen luopua vihreästä kesäväristään ja sovittavat ylleen keltaista. Lempipuuni on vaahtera, ja oikein odotan sitä, että saan nähdä sen punastuvan. Linnutkin ovat jo alkaneet pitää kokouksia peltojen reunoilla, suunnittelevat kai jokavuotista matkaansa etelään.

Älkää sanoko, että olen ilonpilaaja. En voi sille mitään, että nautin syksystä kaikista vuodenajoista eniten. Silloin saa - ainakin minä kuvittelen niin - olla ihan luvan kanssa melankolinen. Syksy on sitä aikaa, kun voi raahautua kirjastoon ja lainata mielenkiintoisia kirjoja, lukea ja kirjoittaa. Syksy on luovaa aikaa, sen värit antavat inspiraatiota ja sitä ainutlaatuista energiaa jopa opiskeluun.

Älkää tyrkyttäkö minulle Mambaa, sillä ei, kesää ei ole enää jäljellä. Ei minulle.

Niin, siitä tämä blogini ulkoasun muodonmuutoskin johtuu.

Se on syksy nyt! :)

Jenna-Maria

Totuus Ikean lihapullista ja yllätysvieras!

APUA! Ei nyt vielä voi olla elokuu. Kohtahan se on kesäloma purkissa ja paluu arkeen edessä. Ainakin, jos tämä elokuu hupenee samaa vauhtia mitä aikaisemman lomakuukaudet tekivät.

Mitäpä olen puuhaillut? No, sen verran osaan sanoa, etten paljoa ainakaan sitä, mitä olin suunnitellut / mitä olisi pitänyt. Koulukirjojen päällä on pölykoirien kenneli ja lenkkarit on... En edes tiedä missä. Hyvältä näyttää, siis! Sentään sain itseni ilmoittautumaan niille ensi vuoden kursseille. Olin taas ahne ja valitsin yliannostuksen erilaisia kursseja. Jos valitan työmäärästä talvella, syyttäkää siitä minua itseäni ja vain minua itseäni, en näemmä saanut tarpeekseni viime vuoden 12 tunnin päivistä.

No, olin siellä riparilla, ja täytyy sanoa, että leiri oli aivan mahtava. Vaikka aluksi sinne lähteminen tuntuikin hieman ylivoimaiselta - siis jouduin oikeasti tekemään muutakin kuin nukkumaan ja syömään, iik - niin olen enemmän kuin iloinen siitä, että lähdin leikkiin mukaan. Siellä oli paljon hyviä keskusteluita asioista ja jopa vähän vanhempana isosena sain kuitenkin oppia paljon. Siis periaatteessahan ne samat Raamatun kohdat on kuullut monesti, mutta keskustelujen kautta niihin saa erilaisia näkökulmia ja ne saattavat avautua ihan uudella tavalla, mikä on kiehtovaa.

Tiistaina lähettiin äiskän ja tätini kanssa Tampereelle jälleen Ikeaan. Toisaalta siellä ei tule kuin paha mieli, sillä olisi ihana hankkia vaikka mitä huonekaluja - sohvia, pöytiä, kaappeja - mutta asuntoni on niiin pieni, ettei sinne mahdu enää enempää tavaraa jos aikoo siellä vielä itsekin elää. Eikä ne lihapullat olleet niin maineensa veroisia, äiti tekee paljon parempia.

Reissu oli kuitenkin kiva, ja kun äiti tätini kanssa lähti kotia kohti, minä jäin ensin hetkeksi ystäväni kanssa Mansea ihmettelemään ja sieltä suunnistin Lahteen postinhakumatkalle. Lahessa olin muutaman yön, ja näin sielläkin yhtä kaveria ja kävin katsomassa, vieläkö keskusta sijaitsi samalla paikalla kuin ennenkin. Muuta en osaa sanoa kuin sen, että tori on ihan pilalla, kiitos kaivausten. On ne vissiin jotain hevosen polvilumpioita mitä lie sieltä löytänytkin, jee. Tämä varmasti muuttaa ihmiskunnan käsityksen historiasta.

Nyt olen kuitenkin turvallisesti takaisin Vimpelissä, vaikka junamatka takaisin olikin aika inhottava. Jouduin istumaan taas jossain Neuvostoliitosta aikanaan lainatussa vaunussa, johon ei oltu vieläkään keksitty laittaa ilmastointia. Kuuma, kuumempi, kuumin, eilinen matka. Tähän lisättynä se, että junanvaihdossa jouduin ensin odottamaan tätä historiallista ilmestystä 35 minuuttia myöhästyneiden lähtövalmisteluiden takia. Kiitos VR, et petä koskaan!

Eilisen illan kruunasi kurnuttava kuokkavieras. Avasin ulko-oven päästääkseni kissaa sisälle, ja luulinkin sen rynnänneen ohitseni kun takaani kuului kohahdus. Mutta kääntyessäni katsomaan mitään ei näkynyt. Laitoin valon eteiseen, ja näin, kuinka joku musta pallo loikkasi kenkätelineen alle. Tosiaan, se oli isoin näkemäni rupisammakko. Ja ei, en ollut tarpeeksi rohkea siirtämään sitä itse ulos, jouduin pyytämään iskän apuun.

Päätän puheripulini tähän ja menen juomaan kahvia.

Lämpöistä elokuun alkua kaikille!

Jenna

Bazinga!

Nyt en sitten taas tiedä, mitä tehdä elämälläni, sillä sain juuri kaikki The Big Bang Theoryn jaksot katsottua ja uusia tulee vasta syyskuussa. Voi tätä kurjaa tyhjyyden tunnetta! Tosissaan puhuen, viime aikoina olen viettänyt liiankin paljon aikaa koneella TBBT:tä katsellen ja voin sanoa, etten pitkään aikaan ole koukuttunut mihinkään tv-sarjaan yhtä pahoin. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nyt on palattava maan pinnalle, yhyy?

Sheldon Cooper

Onneksi en joudu olemaan pitkään toimettomana, sillä mua soitettiin riparille isoseksi. Ihan mukavaa, vaikka olenkin nyt sitten hyvin hyvin vanha ja kulahtanut sellainen. :D Huomenna olisi vuorossa isospalaveri ja jo ylihuomenna "urakka" alkaa etukäteispäivillä seuriksella.

Siinä sitten oikeastaan meneekin loppu heinäkuu aika hyvin, kun vielä sitten leirin jälkeen menen Lahteen noutamaan postia (yksi lasku on ainakin haettava). Oudolla tavalla on jo ikävä sinnekin, ikävä jopa arkea ja koulua, joka rytmittää niin kivasti päivää... Pitää varmaan lyödä itteäni kun edes ajattelen noin. Johtuu ehkä tuosta säästä, kun se on jo niin syksyisen kolea. Itse asiassa pidän siitä, että on pilvistä, viileää ja että tuulee. Olen kai jotenkin sekaisin, mutta tällainen ilma saa mut vaan hyvälle (ja ehkä myös vähän luovalle) tuulelle. Huomenna voisi vaikka kirjoittaa tai maalata ennen kuin lähden sinne palaveriin.

Siili, joka ei varsinaisesti liity mihinkään. Deal with it.

Tämä sää saa mut myös shoppailutuulelle. Onkin ehkä hyvä, että olen näin melko rahattomana täällä Vimpelissä - eipä pääse ainakaan suuria houkutuksia tulemaan. :D

No, silmät alkaa painua jo sen verran umpeen, että enköhän kömmi pikku hiljaa unten maille.

Kauniita unia!

Jenna

Ihan vaan kuulumisia taas

Oho, kesäkuu oli ja meni ihan hujauksessa ilman, että oikeastaan edes huomasin. Tuntuu, että lomaa olis ollut ehkä kahden viikon verran kuukauden sijaan! Eikä siinä, vielä kaksi kuukautta jäljellä aikaa tajuta olevansa lomalla.

Käytiin äitin, pikkusiskoni ja mummini kanssa Lahdessa kääntymässä, ja menomatkalla eksyttiin Ikeaankin. Mukaan tarttui Expedit-hyllykkö ja sellainen musta Stefan-tuoli, jota mulla jo aikaisemminkin oli yksi. Toisena päivänä toiveistani huolimatta suunnattiin Kärkkäiselle, eikä edes piipahdettu keskustassa, yhyy. Toisaalta, Kärkkäisellä harvemmin tulee itekseen käytyä, joten sinänsä ihan mukava näin. Ja muutenkin, jo Kärkkäisellä ollessani kärsin huimauksesta, joka jatkui tähän päivään asti ikävästi. Syy edelleen tuntematon, mutta jos se nyt pysyy poissa niin olen iloinen.

Paluumatkalla kävästiin Keskisellä, mutta siellä oli niin paljon ihmisiä, että ei pahemmin kierrelty. Tungoksessa oli ärsyttävää liikkua, ja sen lisäksi tuli vielä palohälytys, joka aiheutti päänsäryn, joten me kaikki yhteisymmärryksessä tultiin siihen tulokseen, että mitä nopeammin päästään paikasta pois niin sen parempi.

Muuten mulle ei kuulu paljoa mitään, enkä sen lisäksi jaksa hirveästi päivitellä tänne mitään - joka päivä tuppaa olemaan samanlainen eikä sanottavaakaan ole kummemmin. Siksi voi olla, etten taas postaa hetkeen mitään.

Että sellasta. Toivottavasti sadekausi katkeaa pian ja saadaan vähän aurinkoa. Ilman hellettä. Ja ilman hyttysiä myös. Kiitos.

Loppuun vähän musakkia.

Jenna

Energiankaipuu

Minne katosi kesä? Ei sillä että jotenkin kaipaisin hellettä, mutta se, että tarkenisi ulkona ilman talvivarustusta olisi jees. Yölläkin on ollut hallaa, mikä myös kertoo lämpötiloista jotain.

Tämä viimeisin viikko on ehkä justiin sen takia ollut aika väsynyt, enkä ole jaksanut tehdä paljoa mitään mainittavaa. Keskisellä tuli kaverin kanssa piipahdettua ja eilen oli lastenleirin vetäjäpalaveri - itsekin siis vetäjäksi sinne menen. Muuten olen ollut neljän seinän sisällä ehkä  jopa hieman tylsistyneenä. Kello on kohta puoli kuusi ja voin sanoa, että väsyttää sen verran kuin normaalisti vasta puolenyön jälkeen - haukoitus.

Toivottavasti sekä minä että tuo sää piristyy tässä ennen maanantaita - olisi kiva olla pirteä siellä lasten keskellä leirillä ja hyvä sääkin olis plussaa. Ihan mielenkiinnolla odotan kyseistä neljää päivää Kyrönniemessä ekaa kertaa vetäjänä. :)

HAUKOITUS. Tässä kirjottamisessakin on menny poikkeuksellisen kauan kun meinaa pää kopsahtaa näppäimistöön vähän väliä. Päikkärien paikka? Toisaalta, jos meen nyt nukkumaan niin kukun sitten yöllä. Aurinko, palaa takaisin, minä pyydän!

Rakkaudella, Jenna

Håt

Voihan ukkonen - toivottavasti vie tätä hellettä mukanaan. En tykkää, tää kuuma sää ei ole mua varten. Koko ajan sellainen nahkealehtinen olo, vielä kun kurkkukin on kipeä ja pieni flunssanpoikanen (taas vaihteeksi) päällä. Kaipa sitä lomaa näinkin viettää!

Seminaariesitys meni paremmin kuin osasin kuvitellakaan, olen todella iloinen ja ennen kaikkea tyytyväinen meidän suoritukseen! Palaute oli pelkästään positiivista ja siihenpä olikin mukava lopettaa ensimmäinen AMK-vuosi. 

Muistona seminaarista jäi veriset jalat, jotka eivät edelleenkään tykkää eräistä ihanista korkkareista - en ilmeisesti koskaan opi välttämään kulkemista niillä. Jalat oli jopa niin kurjassa kunnossa, että jouduin kävellä keskustasta kämpille paljain jaloin kengät kourassa, ja vaikka siitä on jo monta päivää, jalkani huutavat edelleen. Note to self: lahjoita kyseiset kengät niitä tarvitsevalle masokistille ja hanki itsellesi uudet.

Kaikesta huolimatta selvisin perjantaina hengissä juna-asemalle, ja pääsin kuin pääsinkin perille Vimpeliin, jossa nytkin istun dataamassa. Eilen tuli käytyä lakkiaisissa, ja tänään olin päivän mummolassa. Vielä on koko kesä edessä, eikä mulla oikeastaan ole suunnitelmia.

Ahdistava vapaus. Oon edelleenkin ihan stressaantunut eikä mun kroppa ole edelleenkään tajunnut olevansa vapaalla. Koko ajan on tunne siitä, että jotain pitäisi olla tekemässä tai että ihan varmasti olen unohtanut tehdä vaikka ja mitä tärkeää. Menee varmaan vielä vähän aikaa, ennen kuin osaan rentoutua; pitää vain toivoa, että se tapahtuu ennen syyskuuta. :D

Tosiaan, lämpöiset terveiset täältä Vimpelistä ja rentouttavaa kesää kaikille!

Jenna

Kesä!

Ylihuomisen jälkeen se on ohi, ensimmäinen vuosi Lahden ammattikorkeakoulussa. Olo on ihan tyytyväinen, ja kouluhommien osalta stressikin alkaa hieman helpottaa. Torstaina on enää YPF-seminaari, joka kieltämättä jo hieman jännittää - vaikka koulussa onkin ollut paljon esityksiä, ei ikinä vielä mitään niin monelle ihmiselle. No, onneksi siellä edessä on kolme muuta ihmistä itseni lisäksi selittämässä, eli eiköhän se siitä! :)

Kesä!

Ihan kiva juttu, vaikka vuodenaikana kesä ei kuulukaan lemppareihini. On ötököitä (perhosia) ja välillä liian kuuma, ukkostelee ja iltaisin ennen nukkumaan menoa saa tappaa hyttysiä ja kärpäsiä ja silti aina aamu viideltä joku tulee surisemaan korvaan.

Mutta se, että on aikaa tehdä muutakin kuin opiskella, on ihana ajatus. Joskin olisin halunnut mennä töihin, mutta tänään tuli viimeisestä hakemastani kesätyöstä viesti, etten valitettavasti tullut valituksi. Se kieltämättä ahdistaa aika paljonkin, koska kun ei ole töitä, ei ole rahaa ja tässä maailmassa rahalla vaan on niin paljon merkitystä. Viime aikoina rahahuolet on tulleet jo uniinkin jonkun verran. Voi kun oliskin opiskelut jo takana päin ja vakituinen työpaikka alla!

No, asioilla on tapana järjestyä. Pitää luottaa siihen.

Perjantaina suuntana Vimpeli, ja junaan on hankittu vain menolippu. Onhan se niin, että kesä on maalla kauniimpi, vaikka toki siellä niitä öhkämönkiäisiä (perhosia) vasta onkin. Ei oo pitkään aikaan ollut niin kova hinku mökille kirja kourassa baden badenille rentoutumaan!

Mulla on tää ja huominen vapaata, joskin kummallekin päivälle oon sopinut menoa ja sitten pitäis kirjoittaa kuusi seminaariraporttia. Torstaina on se esitys, jonka jälkeen tehdään varmaan jotain kivaa vielä, ja sitten tuun kotiin imuroimaan ja pakkaamaan ja tiskaamaan, jotta aamulla kaikki olisi ihan lähtökunnossa.

Ollapa jo perjantai!

- Jenna

Jälkihuumaa

Aurinkoinen tervehdys täältä Lahdesta! Ajatella, täälläkin paistaa aurinko. Sää on jopa kuuma, eli kesä on jo ihan nurkan takana. Enää 2 viikkoa koulua, ja niidenkin aikana ehkä neljänä päivänä oikeasti joutuu sinne raahautumaan. Ensimmäinen AMK-vuosi on siis onnellisesti takana ja minä selvisin!

Viikonloppu meni jääkiekon ja Euroviisujen parissa erään ystäväni seurassa. Hän tuli perjantaina ja lähti pois eilen. Oli todella mukavaa ja aika meni ihan liian nopeaa ohi, ensi vuoden viisuja odotellessa! :D

Jääkiekko meni miten meni, vaikka ei se neljäs sijakaan huonosti ole. Totta kai mitali ois ollut jees, ja vielä mielummin olisin sen suonut menevän jollekin muulle kuin Ruotsille (esim. Sveitsi olisi sen ansainnut), mutta kun nyt oikeasti ajattelee tarkemmin, hyvinhän Leijonat pelasivat ja pääsivät pitkälle. Ensi vuonna uudestaan ja ehkäpä silloin kimaltelee se kaikkein kirkkain mitali kaulassa!

Eipä Suomi viisuissakaan menestynyt viimeisen päälle loisteliaasti, mutta mitäpä tuostakaan. Tanska voitti, joten Pohjoismaissa pysytään edelleen! Tanskan biisi oli ihan nätti, joskaan ei yltänyt suosikikseni.

Jaa, mikäkö sitten ylsi?

Myönnän omaavani erikoisen musiikkimaun ja kaikkea, ja sillä yritän nyt sitten perustella sitä, miksi Romanian esitys kolahti. Hei, ei joka vuosi viisuissakaan nähdä korkealta hoilaavaa Draculaa tanssivien veripallojen keskellä! Ei vaan, kuuntelin Cezarilta muitakin kappaleita rakkaan Youtuben kautta ja pidin myös parista muusta kappaleesta. Mies on selvästi lahjakas ja antaa musiikin maailmalle jotain ihan omanlaistaan, ja siitä minä pidän.

Ja miten kiltti mies! Käyttäytyy hyvin ja on jotenkin herttainen. Jos Suomen viisuja selostanut Aino Töllinen oli "adoptoimassa" Islannin Eyþórin niin minä vien sitten Cezarin. :D

No joo. Kuten sanottua, viisut oli ja meni ja nyt on sellainen jokavuotinen viisujen ja mm:n jälkeinen tyhjyys, kun ei ole enää mitään mitä jännittää.

Paitsi torstain matikan tenttiä, johon mun pitäisi tälläkin hetkellä olla lukemassa... Auts.

MOIKKA!

Jenna

Viimeinen päivä teininä

Sitä sanotaan, että 19 on viimeinen teini-ikävuosi. Englannin kielessäkin se on viimeinen "teen"-loppuinen luku, nineteen. Hui, huomenna täytän 20 vuotta ja kaikesta päätellen olen sitten virallisesti aikaihminen! Vanhuutta kohti mennään lujaa vauhtia, siis.

Tosissaan, huomenna olen päivän vanhempi kuin tänään, joten siinä mielessä muutos tuskin on mullistava - ellei käy niin kuin siinä elokuvassa "13 ja risat". Jos ette tiedä mistä puhun, niin katsokaa leffa. Tai älkää, ei se niin hyvä ollut. Kai.

No mutta, mitenpä aion tämän viimeisen nuoruuteni päivän viettää? Tähän mennessä olen käväissyt mummolassa ja tehnyt presentaatiota business presentation skillsiin. Se onkin sen kurssin viimeinen koitos, final presentation. Oma aiheeni on Peugeot RCZ Coupé, toistaiseksi tuntemattomasta syystä.

Keksin sen, kun yritys ei saanut olla kotimainen ja mietin, että voisin tehdä jostain ranskalaisesta sitten. Muodista tai kosmetiikasta en halunnut tehdä mitään, koska aihe olisi liian tylsä ja no, niitä on nähty jo ihan tarpeeksi tälle kurssille. Ja ketäpä ei kiinnostaisi autot? Vaikka toki kyseessä onkin ranskalainen kahvimyllymerkki, ja ranskalaisen laadunhan tunnistaa... Nimimerkillä Renaultin kanssa kovia kokenut.

Eipä tässä sitten muuta kuin että hei hei vaan täältä sateisesta Vimpelistä!

Jenna

The shell has spoken!

Nyt täytyy kyllä sanoa, että on ollut ahkera viikko! Ollaan saatu paljon kaikkea aikaiseksi koulussa, ja siitä on kieltämättä ihan hyvä mieli.Vielä ois kuitenkin ihan liikaa hommaa, mutta eiköhän se siitä!

Tällä periaattella toimin yleensä.

Tänään oli ranskan tentti, ja siihen päätty mun mahdollisesti viimeinen ranskan varsinainen kurssi. Outoa, ihan kuin nyt osaisin jotenkin erityisen paljon ranskaa... No, ehkä käytännön kautta sitten oppii lisää jos sinne päin maailmaa lähtis ajan tullen vaihtoon! Itse tentti tuntui helpolta, ja osasin vastata lähes kaikkiin kohtiin ainakin jotain. Ainoastaan sana "liikevaihto" ei tiukan paikan tullen muistunutkaan mieleeni. :( Screw you chiffre d'affaires! 

Mutta täytyy sanoa, että onhan tämä opiskelijaelämä maineensa mukaisesti villiä! Varsinkin tällaiselle kovalle menijälle kuin minä. On tenttejä, deadlineja, ryhmätöitä, presentaatioita, jänniä law casejä, mielenkiintoista matikkaa, hämmentävää henkilöstöä... 

Koulu = elämä. 

Onneksi perjantaina juna vie meikäläisen Kokkolaan ja sitä kautta jälleen kotikonnuille Vimpulaan! Tehtävät tulee mukana, mutta näkee taas kaikkia ihania ihmisiä ja ehkä vähän eläimiäkin. 

Sellaista tällä kertaa!

Jenna

Vähän erilainen "matkakuume"

Kello on jo vaikka mitä, ja kieltämättä olokin sen mukainen: väsyttää. Kuitenkaan en malta mennä vielä nukkumaan. Ristiriitaista. 

Oon tässä viettänyt iltaani koneella istuen ja Google Earthilla leikkien. Hullulla on halvat huvit. :D Se lähti siitä liikkeelle, että päätin tutkia missä päin Ranskaa meidän koulun yhteistyökoulut on ja niitä siinä sitten Eiffel-tornin ohella kävin ihailemassa. 

Siitä sitten päädyin Pohjois-Koreaan ja sen jälkeen Tšernobyliin. 

Mikähän siinä on, että nuo molemmat paikat jollain tavalla kiehtoo? Pohjois-Korea varmaan poikkeavuutensa ja sen, kuinka vähän siitä loppujen lopuksi tietää, takia. Tšernobyl taas on jotenkin aavemainen ja salaperäinen - sinne kätkeytyy tuhansia (surullisia) tarinoita, joista haluaisi astia edes osan. Kummassakin haluaisin ehkä käydä. Vielä mielummin Tšernobylissä kuin Pohjois-Koreassa: olisi kiehtovaa nähdä tuo paikka ihan omien silmien kautta. 

Se tyhjä huvipuisto Prypjatissa on jotenkin karmiva. Kaikki siellä on edelleenkin samalla lailla, kuin mitä silloin 1986, mitä nyt luonto on ottanut alueita valtaansa. Siellä olisi mielenkiintoista käydä, paikka on todella kiinnostavan näköinen (mitä nyt olen kuvista nähnyt). Ehkä kaikkein vaikuttavin kuva, jonka olen alueelta nähnyt, on risainen nukke, joka on jäänyt maahan lojumaan. Itse asiassa oon nähny kuvia paristakin sellaisesta nukesta. Sellaisista kuvista sitä oikeasti vasta tajuaa, että tuollaiset katastrofit ei säästä edes lapsia niiltä kauheuksilta. 

Prypjat on virallisesti ihan autio kaupunki, ja Tšernobylissäkään ei asu kuin arviolta 50 ihmistä. Oikeastaan tuo 50:kin tuli yllätyksenä - en olisi uskonut, että siellä enää asuisi ketään, hyvä kun turistit uskaltavat käydä. 

Oho, luin tuossa vielä Wikipediasta lisää tietoa, ja siellä sanotaan näin: "Nykyään Tšernobyliin järjestetään turistimatkoja. Vuosittain paikalla käy yli 3 000 turistia. Turistimatkoja järjestää ainakin kaksi Kiovassa toimivaa matkailualan yritystä. Tšernobylin asukkaista osa on palannut takaisin, ja kaupungissa on mm. toimiva kauppa, bensiiniasema, baari ja turismi-infokeskus, mutta voimala-alueen pohjoispuolella sijaitseva Prypjatin kaupunki on suurten säteilymäärien takia täysin autio. Prypjatissa on turvallista liikkua hetkellisesti säteilymittari mukanaan, mutta pitkäaikainen oleskelu voi olla haitallista. Pääsy kaupunkeihin edellyttää täysi-ikäisyyttä, ja varusteina on oltava pitkät housut ja pitkähihainen paita. Kummassakin kaupungissa on tarkat rajat alueille, joilla saa liikkua, ja muun muassa nurmikolle astuminen on kielletty" 

No, opinpa tänäänkin jotain uutta! Nyt kuitenkin taidan mennä suosiolla nukkumaan.

Kauniita unia!

Jenna

Ahkeruus ja hyvä keskittymiskyky - parhaat puoleni (inte)

Aina joskus netin ihmeellisestä maailmasta - ja erityisesti Youtubesta - löytyy näitä helmiä.
Tääkin tenava on ihan loistava! :D 

On totta, että Gangnam Style alkaa olla aika loppuun kulutettu kappale, mutta joskus tulee vastaan hyviä videoita siihen liittyen. 

Ei sillä, mun mielestä tuo kappale on edelleenkin hauska, oon kai huono kyllästymään.
Tai sitten en vaan oo kuullu sitä niin paljoa... 

Entäpä sitten erilaiset parodiat eri leffoista? Niitäkin toki löytyy moneen junaan, mutta muutamiinkin hauskoihin oon törmännyt.

Esimerkiksi Hillywoodin Twilight parodiat.

JA

Okei, taas tuo biisi.... 

Tai ehkä mulla vaan on huono huumorintaju. Tai tylsää. Tai molempia.

Ai miten päädyin Youtubeen ja sitä kautta tänne selittelemään omiani?

Vastaus: koska piti tehdä tehtäviä ja kaverit lähti Facebookista.

Ja koska 90% siitä tehtäviin käytettävästä ajasta kuuluu käyttää kaikkeen muuhun kuin itse niihin tehtäviin niin... 

Nyt kun olen ollut ahkera, voinkin tyytyväisenä mennä suihkuun ja nukkumaan.

Tarpeeksi töitä tälle päivälle!

ÖITÄ!

Jenna

Kuvittele tähän joku hieno otsikko

Kyllähän se flunssakin sieltä tulla tupsahti, että mukavaa loppuviikkoa mullekin vaan. Onneksi sain raahattua apoteekista kaikkia kivoja lääkkeitä, joilla voin yrittää itteäni tässä hoivata. Kaikki hyvin kunhan vaan kuume ei nouse - kuumeessa ei viiti mennä kouluun ja nyt ei ois kauheasti varaa olla pois.

No joo. Otin muuten tänään elämässäni suuren askeleen ja tein jotain uhkarohkeaa. Jotain, mitä en kuvitellut koskaan uskaltavani tehdä, nimittäin... Matkustin Lahden sisäisen liikenteen linja-autolla keskustasta kotiin! Oon nyt hyvin ylpeä itsestäni. Osasin vielä jäädä ihan oikealla pysäkillä pois. Hyvä minä!

Pahoittelen postaukseni sekavuutta. Syy, miksi nyt kirjoitan, on se, että halusin vaan kirjoittaa jotain äitini syntymäpäivän kunniaksi - onnitella äippää vielä oikein blogini kautta kun en nyt sitten Vimpeliinkään pääse. Jos olisin hyvä leipuri, leipoisin hänelle kakun, mutta kun en ole, niin tyydyn siihen, että jaan tämän herkullisen näköisen kakun kuvan tässä ja nyt.

Äiti, hyvää syntymäpäivää!

Jenna

Huh huh, huhtikuu

Voisinpa vaan mennä ja kelata koko huhtikuun pois. Liikaa kaikkea, kalenteristakaan ei meinaa saada enää selvää, kun se on ihan täynnä merkintöjä. Presentaatioita, tenttejä ja erilaisten tehtävien deadlineja. Minä kun vaan tahtoisin käpertyä sängyn pohjalle ja lukea.

Indeed.

Toissa viikko oli ihana, lähdin jo tiistaina Vimpeliin heti enkun presentaation jälkeen (josta sain, jee, täyden vitosen). Siellä se aika menikin suht nopsaan, ja maanantaina piti palata takaisin Lahteen täydessä junassa, pääsiäisen paluuliikenne... Joka tapauksessa selvisin hengissä ja viime viikostakin selvisin kunnialla. Käytiin perjantaina kaverin kanssa Helsingissä ostoksilla, ja se oli todella mukava reissu. Viikonloppu ei sitten ollut niinkään, sillä tiedä mistä ja minkä pöpön sain, mutta sängyn pohjalla nuristessa huonovointisena ja mahakivusta kärsien meni sekin sitten. Enkä saanut paljoa mitään aikaiseksi, joten nyt kaikki rästiin jääneet tehtävät on sitten edessä päin. Ihan kuin ei muutenkin olisi ihan liikaa hommaa. :( Ja nyt sitten pieni flunssan poikanen on ottanut vallan, toivottavasti pienenä pysyykin.

Toisaalta on kiva, että on tekemistä. Ja että on siellä koulussa. Itse asiassa koulussa on ihan kivaa, joskin niin olis vapaa-ajallakin ilman tehtäviäkin. Kaikkea ei kai voi kuitenkaan saada, vaikka kuinka haluais... :D

Ihanaa huomata, kuinka kevät on saapunut tänne Lahteenkin! Tosin, tuo katu kotini vieressä on ihan täynnä koirankakkaa. Sitä kakkaa näkyy enemmän kuin puhdasta tietä ja jalkoihinsa saa todellakin tuijotella, jos ei tahdo yllättäviä hajusteita kengänpohjiinsa. Kevät ja kevään tuoksut, tosiaan... Aurinko on kuitenkin ihan tervetullut kaveri, ja sen säteet saa jopa hymyilemään kaiken stressin ja ahdistuksenkin keskellä. Lumikin saisi sulaa jo, sitä on nähty tarpeeksi tälle vuodelle, kiitos.

Yksi juttu ois kyllä, minkä voisin tältä kesältä mieluusti perua... Nimittäin perhoset. Pysykää poissa, te inhottavat lepattajat! Ainakin mut voitte ihan luvan kanssa jättää rauhaan. Hyi. Mietinkin tässä taas, että mitäpä, jos jossain välissä kesää mun asuntoon tunkeutuu perhonen? Eikö se ihan sisälly talkkarin hommiin käydä talon asukkaiden luona ajamassa luvattomasti sisälle tunkeutuneet otukset pois? Vai pitääkö palkata henkivartija tai jotain...

Perhoset saaliinaan pieni kissa

No, se on kesän murhe sitten. Tämän hetken murheen onkin sitten taas tehtävien teko, joten hejdå!

Jenna

Today's TOP 5

Ihanaa, kun aurinko paistaa! Ihanaa, kun on viikonloppu ja aikaa. Taidanpa keittää itselleni lisää kahvia ja ottaa vielä hetken rennosti, ennen kuin alan tehdä tehtäviä ja menen kauppaan hakemaan trulleille karkkeja, sillä täällä ne liikuskelee jo huomenna.

Vääränä päivänä, sanon minä. Mikä virpomispäivä palmusunnuntai oikein on? Ei, vasta viikon päästä lauantaina on se oikea päivä! Mutta maassa maan tavalla, joten täytyy käydä hakemassa jotain mahdollisille virpojille, vaikka enpä tiedä eksyykö niitä tänne ollenkaan. Mutta se selvinnee huomenna! :)

Kulunut viikko oli ihan mukava, joskin ehkä hieman mitäänsanomaton. Sillä tavalla mulla ei siitä ole oikein mitään sanottavaa: kävin koulussa, näin kavereita, olin kotona. Opinko jotain, en tiedä. Toivottavasti.

Kuluneella viikolla tuli kuitenkin kuunneltua pitkästä aikaa enemmän musiikkia. Yksi suosikkibändeistäni julkisti uuden musiikkivideon, ja sitä on ainakin tullut kuunneltua ja katseltua repeatilla. Muutenkin, erään ystäväni kanssa keskusteltiin jotain vanhoista suosikeistamme ja nyt olen sitten kuunnellut kaikenlaisia kappaleita, jotka ovat olleet (ja osa on edelleen) elämäni kuunnelluimpien biisien listalla.

Ajattelinkin sitten kasata tämän merkinnän musiikin ympärille. Teen tähän nyt tämän päivän top 5 listan aloittaen viidennestä ja edeten aina ykköseen saakka. Perustelen jokaisen kappaleen kohdalla, miksi juuri kyseinen biisi on sillä sijalla millä se on.


5. Poets of the Fall - The Distance

Voisin ehkä luetella tähän kaikki muutkin Poetsien biisit, mutta tällä hetkellä sanoisin, että tämä on se, joka ansaitsee paikkansa tällä listalla. Toki esimerkiksi "Lift", "Carnival of Rust", "Roses" tai "Sleep" ansaitsisivat myös tilansa, mutta koska päätin tehdä näin lyhyen listan, niin olkoon tilanne nyt tämä. :D 

Olen kuunnellut kyseistä bändiä jo kauan, kohta 10 vuotta, enkä edelleenkään jaksa kyllästyä Markon ääneen tai mihinkään muihinkaan piirteisiin heidän musiikissaan. Ei ole ollut viikkoakaan välissä, ettenkö jollain tapaa olisi kuunnellut jotakin heidän kappaleistaan... Se oli rakkautta ensi kuulemalta, ja rakkautta se on edelleen.

Tämä kappale on aika uusi, mutta erityisen rakkaaksi se muodostui muuttaessani tänne Lahteen. "Feel the Distance / bring us closer"; ei ne kilometrit aina vie ihmisiä kauemmaksi toisistaan, nytkin tunnen, että kommunikoin perheeni kanssa jopa enemmän kuin asuessani saman katon alla. 

4. Elvis Presley - Can't help falling in love

Kestosuosikki. Tuohon aikaan musiikki oli niin paljon pelkistetympää kuin mitä se on nyt. Ei autotunea, ei tietokoneita. Piti olla oikeasti taitava, jotta pääsi pinnalle. Ei mulla ole mitään koneella tehtyä musiikkia vastaan, jos siinä on vaan mukana ollut rahanhimon lisäksi sydän. Kyllä dollarinkuvat silmissä väkisinväännetyt kappaleet oikeista kultakimpaleista erottaa.

Sanotuksiltaan biisi on aika perus rakkauslaulu, sellainen suloinen ja hempeä rakkaudentunnustus. Elviksen upea ääni pääsee hyvin esille tässä melodialtaankin aika vaatimattomassa kappaleessa, joka on kuitenkin kokonaisuutena ihanan vaikuttava. Jos joskus tanssin omia häitäni, haluaisin tämän kappaleen ehkä jotenkin mukaan juhlaan. Vaikka sitten vaan taustalla soitettavaksi.

3. Instrumenti - Don't hold on to me

Instrumenti on ehkä kiehtovin bändi ikinä! Voin vaan ihmetellä heidän mielikuvitustaan ja luovuuttaan niin musiikkivideoiden kuin biisienkin saralla. Tämä on nyt se uusi biisi, josta mainitsinkin. Kertosäe erityisesti miellyttää korviani. Vähän erilaista musiikkia, kuin mitä heillä oli aiemmin, mutta ei todellakaan huonompaa. Sama tunnelma on säilynyt, mutta ihanan virkistävällä uudella vivahteella. Tän bändin kappaleita ei ainakaan voi syyttää samanlaisuudesta! Kuunnelkaa vaikka "Life jacket under your seat" tai "Apēst Tevi", joista jälkimmäinen saa mut haluamaan oppia latviaa.

http://vimeo.com/62149723

Tää video ei jostain syystä suostunut tulemaan Youtuben kautta tänne blogiin, niin päätin sitten laittaa linkin Vimeoon, sieltä näkee. :) 


2. Garou, Patrick Fiori & Daniel Lavoie - Belle

Kuulin tämän kappaleen joskus lukiossa ekalla ranskan kurssilla. Aluksi se oli mulle aika neutraali, mutta jotenkin pikku hiljaa aloin kuunnella sitä enemmän ja rakastuin siihen. Kyseinen kappale edustaa mulle tavallaan Pariisia, ja sitä kuuntelen aina, kun haaveilen voivani jälleen istua Notre Damen edessä ja kuunnella ympärillä leijuvaa ranskankielistä puheensorinaa.

1. Happoradio - Pelastaja

Sanoituksiltaan yksi kauneimmista kappaleista, mitä olen koskaan kuullut. Vaikka bändi ei olekaan gospelbändi, koen tämän kappaleen hyvinkin hengellisenä. Kun sitä laulaa, sitä voi laulaa koko sydämestään, koska se on suomenkielinen ja siitä pystyy ymmärtämään jokaisen sanan juurineen päivineen. Ne sanat on niin aidot, rehelliset ja haavoittuvaiset... Avunpyyntö ihmiseltä, joka on huomannut oman pienuutensa tässä suuressa ja synkeässäkin maailmassa. 

Puhukoon kappale itse puolestaan.

No, siinä ne nyt sitten oli. Oli yllättävän vaikeaa valita vain viittä "parasta" biisiä, sillä niin moni muukin olisi hyvinkin ansainnut paikkansa ihan ykkösenäkin. Nämä nyt kuitenkin ovat ne viisi, joita tänään mieluiten kuuntelen.

Kello onkin jo puoli kolme, pitänee lähteä kohta sinne kauppaan, ettei jää niin viime tinkaan kuin viime viikolla. :)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Jenna