Today's TOP 5

Ihanaa, kun aurinko paistaa! Ihanaa, kun on viikonloppu ja aikaa. Taidanpa keittää itselleni lisää kahvia ja ottaa vielä hetken rennosti, ennen kuin alan tehdä tehtäviä ja menen kauppaan hakemaan trulleille karkkeja, sillä täällä ne liikuskelee jo huomenna.

Vääränä päivänä, sanon minä. Mikä virpomispäivä palmusunnuntai oikein on? Ei, vasta viikon päästä lauantaina on se oikea päivä! Mutta maassa maan tavalla, joten täytyy käydä hakemassa jotain mahdollisille virpojille, vaikka enpä tiedä eksyykö niitä tänne ollenkaan. Mutta se selvinnee huomenna! :)

Kulunut viikko oli ihan mukava, joskin ehkä hieman mitäänsanomaton. Sillä tavalla mulla ei siitä ole oikein mitään sanottavaa: kävin koulussa, näin kavereita, olin kotona. Opinko jotain, en tiedä. Toivottavasti.

Kuluneella viikolla tuli kuitenkin kuunneltua pitkästä aikaa enemmän musiikkia. Yksi suosikkibändeistäni julkisti uuden musiikkivideon, ja sitä on ainakin tullut kuunneltua ja katseltua repeatilla. Muutenkin, erään ystäväni kanssa keskusteltiin jotain vanhoista suosikeistamme ja nyt olen sitten kuunnellut kaikenlaisia kappaleita, jotka ovat olleet (ja osa on edelleen) elämäni kuunnelluimpien biisien listalla.

Ajattelinkin sitten kasata tämän merkinnän musiikin ympärille. Teen tähän nyt tämän päivän top 5 listan aloittaen viidennestä ja edeten aina ykköseen saakka. Perustelen jokaisen kappaleen kohdalla, miksi juuri kyseinen biisi on sillä sijalla millä se on.


5. Poets of the Fall - The Distance

Voisin ehkä luetella tähän kaikki muutkin Poetsien biisit, mutta tällä hetkellä sanoisin, että tämä on se, joka ansaitsee paikkansa tällä listalla. Toki esimerkiksi "Lift", "Carnival of Rust", "Roses" tai "Sleep" ansaitsisivat myös tilansa, mutta koska päätin tehdä näin lyhyen listan, niin olkoon tilanne nyt tämä. :D 

Olen kuunnellut kyseistä bändiä jo kauan, kohta 10 vuotta, enkä edelleenkään jaksa kyllästyä Markon ääneen tai mihinkään muihinkaan piirteisiin heidän musiikissaan. Ei ole ollut viikkoakaan välissä, ettenkö jollain tapaa olisi kuunnellut jotakin heidän kappaleistaan... Se oli rakkautta ensi kuulemalta, ja rakkautta se on edelleen.

Tämä kappale on aika uusi, mutta erityisen rakkaaksi se muodostui muuttaessani tänne Lahteen. "Feel the Distance / bring us closer"; ei ne kilometrit aina vie ihmisiä kauemmaksi toisistaan, nytkin tunnen, että kommunikoin perheeni kanssa jopa enemmän kuin asuessani saman katon alla. 

4. Elvis Presley - Can't help falling in love

Kestosuosikki. Tuohon aikaan musiikki oli niin paljon pelkistetympää kuin mitä se on nyt. Ei autotunea, ei tietokoneita. Piti olla oikeasti taitava, jotta pääsi pinnalle. Ei mulla ole mitään koneella tehtyä musiikkia vastaan, jos siinä on vaan mukana ollut rahanhimon lisäksi sydän. Kyllä dollarinkuvat silmissä väkisinväännetyt kappaleet oikeista kultakimpaleista erottaa.

Sanotuksiltaan biisi on aika perus rakkauslaulu, sellainen suloinen ja hempeä rakkaudentunnustus. Elviksen upea ääni pääsee hyvin esille tässä melodialtaankin aika vaatimattomassa kappaleessa, joka on kuitenkin kokonaisuutena ihanan vaikuttava. Jos joskus tanssin omia häitäni, haluaisin tämän kappaleen ehkä jotenkin mukaan juhlaan. Vaikka sitten vaan taustalla soitettavaksi.

3. Instrumenti - Don't hold on to me

Instrumenti on ehkä kiehtovin bändi ikinä! Voin vaan ihmetellä heidän mielikuvitustaan ja luovuuttaan niin musiikkivideoiden kuin biisienkin saralla. Tämä on nyt se uusi biisi, josta mainitsinkin. Kertosäe erityisesti miellyttää korviani. Vähän erilaista musiikkia, kuin mitä heillä oli aiemmin, mutta ei todellakaan huonompaa. Sama tunnelma on säilynyt, mutta ihanan virkistävällä uudella vivahteella. Tän bändin kappaleita ei ainakaan voi syyttää samanlaisuudesta! Kuunnelkaa vaikka "Life jacket under your seat" tai "Apēst Tevi", joista jälkimmäinen saa mut haluamaan oppia latviaa.

http://vimeo.com/62149723

Tää video ei jostain syystä suostunut tulemaan Youtuben kautta tänne blogiin, niin päätin sitten laittaa linkin Vimeoon, sieltä näkee. :) 


2. Garou, Patrick Fiori & Daniel Lavoie - Belle

Kuulin tämän kappaleen joskus lukiossa ekalla ranskan kurssilla. Aluksi se oli mulle aika neutraali, mutta jotenkin pikku hiljaa aloin kuunnella sitä enemmän ja rakastuin siihen. Kyseinen kappale edustaa mulle tavallaan Pariisia, ja sitä kuuntelen aina, kun haaveilen voivani jälleen istua Notre Damen edessä ja kuunnella ympärillä leijuvaa ranskankielistä puheensorinaa.

1. Happoradio - Pelastaja

Sanoituksiltaan yksi kauneimmista kappaleista, mitä olen koskaan kuullut. Vaikka bändi ei olekaan gospelbändi, koen tämän kappaleen hyvinkin hengellisenä. Kun sitä laulaa, sitä voi laulaa koko sydämestään, koska se on suomenkielinen ja siitä pystyy ymmärtämään jokaisen sanan juurineen päivineen. Ne sanat on niin aidot, rehelliset ja haavoittuvaiset... Avunpyyntö ihmiseltä, joka on huomannut oman pienuutensa tässä suuressa ja synkeässäkin maailmassa. 

Puhukoon kappale itse puolestaan.

No, siinä ne nyt sitten oli. Oli yllättävän vaikeaa valita vain viittä "parasta" biisiä, sillä niin moni muukin olisi hyvinkin ansainnut paikkansa ihan ykkösenäkin. Nämä nyt kuitenkin ovat ne viisi, joita tänään mieluiten kuuntelen.

Kello onkin jo puoli kolme, pitänee lähteä kohta sinne kauppaan, ettei jää niin viime tinkaan kuin viime viikolla. :)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Jenna

YÄK

Yäk. Älkää käykö katsomassa elokuvaa nimeltä 8-pallo, se oli kamala. Näin sen tänään ja no, voin sanoa, että olisin ehkä ihan onnellinen jos en olisi sitä sitten kuitenkaan katsonut... Miksei siinä edes ollut varoitusta, ettei se sovi heikkohermoisille?

Harva elokuva saa niin huonon olon aikaiseksi, että edes ne mukaan tarkoin valitut karkit ei maistu ja äkkiä omat kengät vaikuttaa miellyttävämmältä silmille kuin se mitä siellä valkokankaalla näkyy. Tässä leffassa oli monta sellaista kohtaa, joiden takia teki mieli vaan sulkea silmänsä ja sanoa ei.

Kyseessä ei ollut kauhuleffa, vaan sen tarina oli ihan realistinen alamaailmaan liittyvä juttu. Oli huumeita ja älyttömiä tappoja, yksi tyyppi siinä kivasti paloiteltiin ja eräs nainen raiskattiin. Pahemmin mitään ei ollut sensuroitu ja näin enemmän kuin halusin. Viimeinen niitti oli se, kun yksi mies uhkasi ampua vauvaa. Jos se ois sen tehnyt, olisin ehkä tarvinnut terapiaa jälkikäteen...

http://www.8-pallo.fi/, tuolla kuvaillaan leffaa enemmän. Tuo teksti ei kuitenkaan antanut mulle etukäteen ihan tällaista kuvaa. Jos olisin tiennyt millainen tämä kyseinen elokuva on, olisin mennyt katsomaan Räyhä-Ralfia. Se olis ollut enemmän mun silmille sopivampaa luokkaa. :D Loppujen lopuksi leffa oli tehty ihan hyvin, ja siis tavallaan se oli todella vaikuttava. Mutta liian järkyttävä mun pienelle viattomalle mielelleni... Huh!

Kotimatkankin taitoin sitten taksilla. Tuli orpo olo enkä halunnut kävellä yksin kylmässä ja pimeässä illassa. Lämmin suihku ja pehmoinen sänky pienessä ja turvallisessa kodissani houkutteli enemmän kuin koskaan ennen.

Kokonaisuudessaan päivä oli kuitenkin mukava. Sää oli pakkasesta huolimatta ihan mukavan valoisa, käytiin kaverin kanssa ennen sitä leffaa vähän syömässä ja muutenkin oli hauskaa. :) Tosin, mun kädessä on jotain outoa ihottumaa, joka näyttää siltä, että joku hämähäkki ois muninut ihon alle. Sitä kutittaa (sanoin aikaisemmin, että kynsittää, mutta se ei kuulemma ole mikään sana), mutta kuulemma ei saa raapia (räävin - sekään ei kuulemma ole sana - silti salaa kun kukaan ei näe). Tuun kohta hulluksi sen kanssa. Mitä jos se onkin hämähäkin purema ja saankin siitä hämisvoimat? Jee, musta tulee supersankari! (Tosin oisin mielummin ollut Läderlappen, koska nimi).

Tästä päästäänkin siihen, että nyt olisi ehkä hyvä hetki mennä nukkumaan.

Kauniita unia!

Jenna