Ei niin aktiivinen päivä

Välttelen ovelasti taulukoiden tenttiin lukemista surffaamalla ympäriinsä netin ihmeellisessä maailmassa. Pitäisi myös siivota ja pakata huomista varten - suuntanani on jälleen Pohjanmaa, jee! Nyt kuitenkin muun muassa kahvin keittäminen, sen juonti, iltasanomien nettisivut ja tämä blogi ovat paljon mielenkiintoisempaa ajanvietettä kuin yksikään niistä asioista, joita minun pitäisi tehdä.

Ai että on saamaton päivä. Aamulla sain taistella päästäkseni ylös sängyn pohjalta, ja siitä sodasta selvittyäni alkoi kahden minäni kamppailu, jossa toinen puoli minusta halusi istua ja näpertää puhelinta yöpaita päällä keittiönpöydän ääressä ja toinen puoli yritti vaatia ripeää toimintaa, vaatteiden pukemista ja koululle raahautumista. Jälkimmäinen minä voitti suureksi yllätyksekseni ja päädyin Lamkon toimistolle hakemaan tilaamiani haalareita jopa viisitoista minuuttia etuajassa.

Saksan tunnilla yritin kuunnella ja oppia, ja aika hyvin onnistuinkin. Siinä vaiheessa oikeastaan tunsin itseni jopa tehokkaaksi siitäkin huolimatta, että tein ihan väärää tehtävää. Tunnin jälkeen lähdin kävelemään kotiin tarkoituksenani hakea komeroni nurkasta pussillinen tyhjiä pulloja, viedä ne kauppaan ja käydä ostoksilla, mutta sen sijaan lamaannuin ja jäin siihen pisteeseen koti.

Nyt yritän kovasti kerätä motivaationi rippeitä ja saada muistiinpanoja aikaiseksi, sillä ilman niitä huominen tentti voi olla hieman hankalahko. (HUOM: tosiaan, tarkoitukseni ei ole luntata luvatta, sillä meillä siis saa olla siinä käsintehdyt muistiinpanot mukana). Tällä vauhdilla en saa niitä ennen aamua edes aloitettua... Tämä tämmöinen saamattomuus ei ole normaalia. En tykkää tästä.

Taidan olla loman tarpeessa. Onneksi huomenna tentin jälkeen se alkaa: "loma". Syysloman tavoin kyseessähän ei siis ole varsinainen loma, vaan projektiviikko, ja niitä projekteja tosiaan piisaa... Kuitenkin, lähtitunteja ei ole ja pääsen lähtemään sinne Pohjanmaalle, ensin Kokkolaan ja sitten sinne iki-ihanaan Vimpeliin.

Sitä ennen kuitenkin olisi tehtävä kaikenlaista. Jospa nyt otan itseäni niskasta kiinni, kittaan tuon lopun kahvin kurkustani alas ja alan tutkia Excelin monipuolisia mahdollisuuksia.

Pirteämpää loppuviikkoa kaikille ja niille, joilla se minun tavoin alkaa niin ihanaa lomaa!

Jenna

Hyvä viikonloppu ja hyvää musiikkia

Olipa ihana päivä, ja oikeastaan koko viikonloppu (sisältää maanantain) oli aika mahtava. Eilen yksi ystäväni piipahti luonani kahvilla ja oli todella mukava vaan istua ja jutella kaikenlaista. En ole pitkään aikaan poikein kunnolla istunut alas kenenkään kanssa ja keskustellut, ja se tuntui todella rentouttavalta. Ystävien kanssa pitäisi viettää enemmän aikaa, ma huomaan! :)

Tänään oli tosiaan se koti-ilta mun luona, ja koko päivän vähän järkkäilin paikkoja ja sen sellaista iltaa varten. Jännitti, että kuinka monta ihmistä tulee, riittääkö ruoka ja mahdutaanko me kaikki tänne, mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja illasta jäi todella hyvä mieli. :) Ihmisiä oli noin kymmenen, ja eli jokaiselle oli tilaa sen pari neliötä. :D Eteinen näytti hienolta, kun se oli täynnä kenkiä. Mutta tunnelma oli tiivis ja ehkä senkin ansiosta kodikas, ja ainakin itse viihdyin hyvin; toivottavasti vieraillani oli myös mukavaa.

Käsiteltiin Malakian kolmatta lukua, ja siitä kehkeytyi mielenkiintoisia keskusteluja. Keskustelua oli paljon sellaisistakin asioista, joita en ollut aiemmin pahemmin edes pohtinut - hienoa saada uusia mietittäviä juttuja. Upeaa kuulla eri ihmisten näkökulmia samaan pätkään tekstiä, se auttaa oikeasti ymmärtämään sitä asiaa syvemmin. Oon niin iloinen, kun on mahdollisuus käydä näissä nuorten aikuisten illoissa ja raamiksissa!

Huomenna en tosin sinne raamikseen pääse, sillä setäni on tulossa puolisonsa kanssa Lahteen ja me mennään syömään. Sen jälkeen menen erään ystäväni luo ja meillä saattaa mennä myöhään, enkä viitsi kiiruhtaa pois.

Mutta ihanaa nähdä sukulaisia! Ja onneksi pian on viikonloppu, pääsen Pohjanmaalle. Siskoni onkin jo merkinnyt kalenteriin rasteilla, että miten monta päivää on jäljellä ennen kuin minä tulen. "Jos tätä päivää ei lasketa, niin kolmen päivän päästä!" Hän ilmoitti puhelimessa. Niinhän se on, en edes itse tajunnut, että enää niin vähän aikaa.

Tähän loppuun on ihan pakko laittaa linkki velipojan bändin kappaleeseen. Kuunnelkaa, se on hyvä!

ÖITÄ.

Jenna

Oi niitä aikoja!

Jotenkin ihan uuvahtanut olo. Sitten pitäisi muka jaksaa siivota. No, onneks huomennakin on aikaa, vaikkakin eräs ystäväni heittää kosketinsoittimen tänne siinä kolmen maissa ja sitä ennen ois kiva saada lattiat pestyä, kun ei vielä ole mitään ylimääräistä tiellä.

Ai miksikö kosketinsoitin? Sitä tarvitaan maanantaina, kun tällä kertaa se Opkon & Kansanlähetyksen koti-ilta on mun luona. Jännittää se, että miten me mahdutaan tähän mun "tilavaan" asuntoon... Jos yksi ihminen tarvii neliön tilaa, niin kai tänne ainakin se 22 mahtuu. Vaikka oletan, ettei niin moni edes tule, koti-illoissa ei ole tainnut ikinä olla niin montaa ihmistä.

Huomenna kaiken pitäisi muutenkin olla valmista, sillä sunnuntaina tulee toinen ystävä käymään ja maanantaille ei viiti urakkaa jättää. Onneksi on pieni asunto, siivouksessa ei edes mene kauhean kauaa. :D

Voi. Tänään meidänkin kouluun eksyi muutama tanssipukuinen tyttönen ja samalla tajusin, kuinka omista Wanhoistani on jo kaksi vuotta. Muistan sen päivän kuin eilisen! Se tunnelma on edelleenkin käsinkosketeltavissa. Se hermostuneisuus ennen esityksiä, tyttöjen upeat puvut, rakot jaloissa, valuva alushame, hymyt, salamavalojen välke, meidän oma tanssi... Jatkotkin olivat ihan jees, vaikka suurin osa luokasta olikin "vähän" ottanutta sakkia.

Facebook oli tänään täynnä kuvia Vimpelissä tanssineista jatkajista, ja eilen siellä oli paljon kuvia abeista, joilla oli penkkarit. Vuosi sitten itse olin Gene Simmons, joka viskoi karkkeja muksuille pienessä pakkasessa. Sekin oli niin hieno päivä.

I was made for loving you

Miksei ammattikorkeakouluissa ole mitään mielenkiintoisia tapahtumia? Okei, no ehkä sen tulevan vaihdon voisi laskea mielenkiintoiseksi, mutta tarkoitan tällaisia yhden päivän juhlia. Edes itsenäisyysjuhlaa ei ollut. Ei mitään syitä pukeutua mekkoon tai tuntea olonsa juhlalliseksi. YHYY. Järjestäkää nyt edes joulujuhla ensi jouluna, tai kevätjuhla keväällä!

Seuraava juhla lienee valmistujaiset. Niidenkään juhlallisuudesta en osaa sanoa, sillä toistaiseksi en ole nähnyt yhtäkään valmistujaistilaisuutta - jos sellaista edes on. Oikeasti, menkää nyt joku ystävistäni naimisiin niin saan laittaa mekon! Tai sitten voisin kokeilla tehdä jotain mielenkiintoista ja päästä linnanjuhliin. Sekin olisi vaihtoehto!

Ei vaan, tuli tavallaan haikea olo kun tajusi noiden kaikkien juhlien olevan menneisyyttä. Niin kauan niitä odotti ja nyt ne ovatkin jo ohi. Ysin päättäjäiset. Ökökaste. Wanhat. Potkiaisvideo. Abivideo. Penkkarit. YO-kirjoitukset. Lakkiaiset. Pääsykokeet. Kaikki, mitä ikinä olen odottanutkaan. Tulevaisuuteen katsoessani näen vain suuren kasan kaikenkirjavia raportteja ja presentaatioita. Ah, opiskelijaelämä! <3

Toisaalta, on hienoa, kun voin sanoa kokeneeni tuon kaiken. Minulla on paaljon hyviä muistoja, ja vaikkei siltä ehkä tunnu, paljon kaikkea hyvää on vielä tulossa. Esimerkiksi se vaihto - en ole osannut ajatella asiaa vielä, mutta joskus vuoden päästä sitä viimeistään pitää ruveta ajattelemaan. Itse asiassa ranskanopettajani lähetti eilen sähköpostissa asunnon vuokraamiseen liittyvää sanastoa, jotta voisin aloittaa treenaamisen sitä hetkeä varten, kun ne oikeasti pitää osata. (Jos se on tosiaan se Ranska, jonne menen, mun täytyy osata avata pankkitili ja vuokrata asunto puhtaasti ranskan kauniilla kielellä, ne vaatii sitä. Opetus on kuitenkin englanniksi. Makes sense?).

Ensi viikko oliskin sitten viimeinen ennen projektiviikkoa, jolloin suuntana olisi taasen Vimpelin ihmeellinen kunta. Tai ehkä ensin Kokkola, mutta kuitenkin, Pohjoiseen päin täältä Lahdesta katsottuna. Ennen sitä ois keskiviikkona Duuniexpo-messut, joita itse asiassa odotan ihan mielenkiinnolla. Siellä voi vissiin ettiä kesätöitäkin, mikä on hyödyllistä. Niin ja ei siitä tartte ku kirjottaa pari raporttia. Vaihteeksi.

Mutta nyt minä sanon hei hei.

Jenna

Valentine's

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Ystävänpäivä on tavallaan ihan mukava päivä, vaikka henkilökohtaisesti olenkin sitä mieltä, että jokaisen päivän tulisi olla sellainen. Miksi ajatella ystävää vain kerran vuodessa? Toisaalta, kyllä ihmiset niin yleensä taitavat tehdäkin, mutta ystävänpäivänä sitä ystävyyttä ja rakkautta juhlistetaan jotenkin erityisesti, kai.

Oma ystävänpäiväni tuskin poikkeaa tavallisesta torstaista millään tapaa tänä vuonna. Nukuin rauhassa pitkään ja herättyäni keitin kahvia. Kahden maissa suunnistan koululle ja yritän oppia saksaa. Sen jälkeen menen ystäväni kanssa kahville, mikä tietenkin sopii ystävänpäivän teemaan, mutta on kuitenkin aika tyypillistä meille.

Triossa kahvilla käynti on tällä hetkellä yksi yleisimmistä tavoistani tavata ystäviä. Koulun jälkeen voi mennä kivasti sinne suoraan. Siinä samalla voi käydä ostamassa ruokaa tai mitä vaan. Se on kätevää, sillä muuten viikkoni ovat melkoisen täyteen ahdettuja ja voisi olla, ettei aikaa riittäisi tarpeeksi edes ystävien tapaamiseen.

Tosiaan, oikeastaan kaikki, mitä halusin sanoa tulikin jo tuossa ensimmäisessä virkkeessä, eli hyvää ystävänpäivää teille kaikille! Muistattehan rakkaitanne niin tänään, mutta myös vuoden jokaisena muunakin päivänä.

Jenna

Achooo!

Voi voi voi tuota aikaa kun se vaan vierii niin nopeasti. En pysy perässä. Tekemistä on enemmän kuin niiden tekemiseen soveltuvia minuutteja. Sad.

Eipä mulle paljoa mitään kuulu. Koulu on elämäni. Paljon muulle ei jää aikaa. Tai no, eilen kävin illalla raamiksessa ja sellasta, mutta muuten en ookkaan mitään erityistä hommaillut. Jossain välissä nappasin itselleni flunssan, joka aika ajoin vie ääntäni pois (joskaan ei yhtä pahasti kuin silloin syksyllä) ja tukkii nenäni.

Mun viikonloppu :))

Syy sille taitaa olla selvä, sillä ihan takuulla vilustuin viime keskiviikkona rämpiessäni koulusta kotiin. Lunta tuprutti taivaan täydeltä niin, että suu ja silmät olivat pullollaan valkoista höttöä ja musta takkinikin alkoi näyttää vaaleammalta. Oloa ei yhtään parantanut se, ettei Lahdessa tunneta sellaisia kapistuksia kuin lumiaurat, ja tiet oli kurjassa kunnossa. Kengät täyttyi niin ikään lumesta, ja nyrjäytin valmiiksi kipeän nilkkani matkan aikana kahdesti. Way to go! Kun pääsin kerrostaloni portille, huomasin, että oli siinä joku lana käynyt. Sekuntin ehdin hymyillä ajatukselle, etteivät ne lahtelaiset niin tyhmiä olekaan, mutta sitten huomasin sen, kuinka se kaikki lumi siitä jalkakäytävältä oli pukattu siihen portille niin, että se ulottui suunnilleen napani korkeudelle. Kahlasin siitä yli ja lievästi ärsyyntyneenä kömmin sisälle. Ovesta suunnistin suoraan wc/kylppäriini ja aloin laittaa märkiä vaatteita naulaan - takkini ja kenkäni nostin lattiakaivon päälle. Onnekkaasti pukkasin jotenkin jännästi hanan sitten auki ja kastelin laukkuni sisällön. Totta kai se laukku oli sitten vielä kaiken hyvän päälle auki! Mitenkäs muuten. No, onni onnettomuudessa oli se, että puhelimeni oli laukun sijaan taskussani ja säilyi hengissä.

Sellainen tarina nuhan takana.

Tänään oli taas se 12 tuntinen päivä, joskin onnekseni logistiikan tunnit oli peruttu ja sain hengähdystauon ennen ranskaa. Nyt vähän väsyttää, ja onneksi saankin kohta käpertyä peiton alle tietoisena siitä, että huomenna on myöhäinen aamu! <3 Elämän pieniä iloja. Mutta on se vaan ihanaa kun saa juoda aamulla kahvia ihan rauhassa, lukea kenties Järviseudun sanomia ja kuunnella vaikkapa musiikkia.

No joo, eipä mulla tässä paljoa muuta, sillä kuten totesinkin, elämäni on yhtä opiskelua tällä hetkellä. Viikkoni kohokohta on ehdottomasti lauantai-ilta ja Putous! :D

Siitä tulikin mieleeni, että minäkin muuten olen somelainen muija ja että tuota, Twitterkin löytyy. Yritän alkaa päivitellä sitä useammin, sillä unohdin koko palvelun melkein vuodeksi. kiitos Karimin, löysin sen uudelleen. Saa seurata! :) ---> https://twitter.com/Lumikkki on sivun osoite. Selittelen siellä omiani lähinnä englanniksi.

Kuitenkin, nyt sanon hyvät yöt kaikille ja menen suihkuun ja pehkuihin. Kauniita unia! <3

Jenna