Ylihuomisen jälkeen se on ohi, ensimmäinen vuosi Lahden ammattikorkeakoulussa. Olo on ihan tyytyväinen, ja kouluhommien osalta stressikin alkaa hieman helpottaa. Torstaina on enää YPF-seminaari, joka kieltämättä jo hieman jännittää - vaikka koulussa onkin ollut paljon esityksiä, ei ikinä vielä mitään niin monelle ihmiselle. No, onneksi siellä edessä on kolme muuta ihmistä itseni lisäksi selittämässä, eli eiköhän se siitä! :)
Kesä!
Ihan kiva juttu, vaikka vuodenaikana kesä ei kuulukaan lemppareihini. On ötököitä (perhosia) ja välillä liian kuuma, ukkostelee ja iltaisin ennen nukkumaan menoa saa tappaa hyttysiä ja kärpäsiä ja silti aina aamu viideltä joku tulee surisemaan korvaan.
Mutta se, että on aikaa tehdä muutakin kuin opiskella, on ihana ajatus. Joskin olisin halunnut mennä töihin, mutta tänään tuli viimeisestä hakemastani kesätyöstä viesti, etten valitettavasti tullut valituksi. Se kieltämättä ahdistaa aika paljonkin, koska kun ei ole töitä, ei ole rahaa ja tässä maailmassa rahalla vaan on niin paljon merkitystä. Viime aikoina rahahuolet on tulleet jo uniinkin jonkun verran. Voi kun oliskin opiskelut jo takana päin ja vakituinen työpaikka alla!
No, asioilla on tapana järjestyä. Pitää luottaa siihen.
Perjantaina suuntana Vimpeli, ja junaan on hankittu vain menolippu. Onhan se niin, että kesä on maalla kauniimpi, vaikka toki siellä niitä öhkämönkiäisiä (perhosia) vasta onkin. Ei oo pitkään aikaan ollut niin kova hinku mökille kirja kourassa baden badenille rentoutumaan!
Mulla on tää ja huominen vapaata, joskin kummallekin päivälle oon sopinut menoa ja sitten pitäis kirjoittaa kuusi seminaariraporttia. Torstaina on se esitys, jonka jälkeen tehdään varmaan jotain kivaa vielä, ja sitten tuun kotiin imuroimaan ja pakkaamaan ja tiskaamaan, jotta aamulla kaikki olisi ihan lähtökunnossa.
Aurinkoinen tervehdys täältä Lahdesta! Ajatella, täälläkin paistaa aurinko. Sää on jopa kuuma, eli kesä on jo ihan nurkan takana. Enää 2 viikkoa koulua, ja niidenkin aikana ehkä neljänä päivänä oikeasti joutuu sinne raahautumaan. Ensimmäinen AMK-vuosi on siis onnellisesti takana ja minä selvisin!
Viikonloppu meni jääkiekon ja Euroviisujen parissa erään ystäväni seurassa. Hän tuli perjantaina ja lähti pois eilen. Oli todella mukavaa ja aika meni ihan liian nopeaa ohi, ensi vuoden viisuja odotellessa! :D
Jääkiekko meni miten meni, vaikka ei se neljäs sijakaan huonosti ole. Totta kai mitali ois ollut jees, ja vielä mielummin olisin sen suonut menevän jollekin muulle kuin Ruotsille (esim. Sveitsi olisi sen ansainnut), mutta kun nyt oikeasti ajattelee tarkemmin, hyvinhän Leijonat pelasivat ja pääsivät pitkälle. Ensi vuonna uudestaan ja ehkäpä silloin kimaltelee se kaikkein kirkkain mitali kaulassa!
Eipä Suomi viisuissakaan menestynyt viimeisen päälle loisteliaasti, mutta mitäpä tuostakaan. Tanska voitti, joten Pohjoismaissa pysytään edelleen! Tanskan biisi oli ihan nätti, joskaan ei yltänyt suosikikseni.
Jaa, mikäkö sitten ylsi?
Myönnän omaavani erikoisen musiikkimaun ja kaikkea, ja sillä yritän nyt sitten perustella sitä, miksi Romanian esitys kolahti. Hei, ei joka vuosi viisuissakaan nähdä korkealta hoilaavaa Draculaa tanssivien veripallojen keskellä! Ei vaan, kuuntelin Cezarilta muitakin kappaleita rakkaan Youtuben kautta ja pidin myös parista muusta kappaleesta. Mies on selvästi lahjakas ja antaa musiikin maailmalle jotain ihan omanlaistaan, ja siitä minä pidän.
Ja miten kiltti mies! Käyttäytyy hyvin ja on jotenkin herttainen. Jos Suomen viisuja selostanut Aino Töllinen oli "adoptoimassa" Islannin Eyþórin niin minä vien sitten Cezarin. :D
No joo. Kuten sanottua, viisut oli ja meni ja nyt on sellainen jokavuotinen viisujen ja mm:n jälkeinen tyhjyys, kun ei ole enää mitään mitä jännittää.
Paitsi torstain matikan tenttiä, johon mun pitäisi tälläkin hetkellä olla lukemassa... Auts.
Sitä sanotaan, että 19 on viimeinen teini-ikävuosi. Englannin kielessäkin se on viimeinen "teen"-loppuinen luku, nineteen. Hui, huomenna täytän 20 vuotta ja kaikesta päätellen olen sitten virallisesti aikaihminen! Vanhuutta kohti mennään lujaa vauhtia, siis.
Tosissaan, huomenna olen päivän vanhempi kuin tänään, joten siinä mielessä muutos tuskin on mullistava - ellei käy niin kuin siinä elokuvassa "13 ja risat". Jos ette tiedä mistä puhun, niin katsokaa leffa. Tai älkää, ei se niin hyvä ollut. Kai.
No mutta, mitenpä aion tämän viimeisen nuoruuteni päivän viettää? Tähän mennessä olen käväissyt mummolassa ja tehnyt presentaatiota business presentation skillsiin. Se onkin sen kurssin viimeinen koitos, final presentation. Oma aiheeni on Peugeot RCZ Coupé, toistaiseksi tuntemattomasta syystä.
Keksin sen, kun yritys ei saanut olla kotimainen ja mietin, että voisin tehdä jostain ranskalaisesta sitten. Muodista tai kosmetiikasta en halunnut tehdä mitään, koska aihe olisi liian tylsä ja no, niitä on nähty jo ihan tarpeeksi tälle kurssille. Ja ketäpä ei kiinnostaisi autot? Vaikka toki kyseessä onkin ranskalainen kahvimyllymerkki, ja ranskalaisen laadunhan tunnistaa... Nimimerkillä Renaultin kanssa kovia kokenut.
Eipä tässä sitten muuta kuin että hei hei vaan täältä sateisesta Vimpelistä!
