That beautiful silence

Tässä istun kotona keittiössä ja yritän saada aikaiseksi tehtäviä. Hankalaa, kun niihin tarvii nettiä, eksyy niin helposti jonnekin muualle kuin sen itse tehtävän pariin. Nytkin päätin ihan nopeasti vilkaista Facebookia ja tätä blogia, mutta kohta on mennyt tunti ilman, että olen edes avannut sitä asiakirjaa, jota mun piti niin hienosti työstää.

Mutta asiaan: nyt on tosiaan tämä "loma" puolessa välissä ja voin vaan todeta, että mukavaa on ollut. Perjantaina menin junalla Kokkolaan ja sieltä sunnuntaina Vimpeliin, jossa oon nyt sitten koko ajan sen jälkeen ollut. Tiistaina kävin erään ystävän luona kahvilla ja se jälkeen piipahdin koululla (lukiolla) moikkaamassa joitakin ihania ihmisiä. Oli piristävää nähdä vanhoja tuttuja ja vaihtaa - vaikkakin pikaisesti - kuulumisia. Sen jälkeen kävin hierojalla, joka herätti mun niskat jälleen eloon (sen jälkeen ne onkin kyllä olleet niin kipeät, ettei viiti ees liikutella, mutta ainakaan ne ei ole jumissa).

Ikävää on se, että sain sitten kivan flunssan täältä tervetulolahjaksi. Vielä ei kamalasti muita oireita ole ollut kuin kurkkukipu ja äänen menetys. Olen siis ollut harvinaisen hiljaa tän reissun kun kurkusta ei kertakaikkiaan tule muuta kuin pihinää. Mun piti mennä eilen lukiolle uudelleen kertomaan jatkajille nykyisestä koulustani, mutta kertoapa viittomankielellä kun sitä en valitettavasti edes osaa - hankalampi juttu. Jätin siis sen homman väliin ja menin mummolaan, jossa oli tosi ihana käydä, vaikka mummu ei kuullutkaan kähinääni ja se, mitä sain puhuttua, oli hyvin vähäistä. Olisi ollut kiva kertoa sekä mummulle että papalle enemmänkin kuulumisia ja jutella muutenkin kaikesta, mutta minkäs teet kun äänihuulet pettää.

Edvard Munchin Huuto

Tänään ääneni on ihan kokonaan poissa. Tunnin päästä yksi ystäväni tulee käymään täällä, mutta joudun kaiketi kommunikoimaan kynän ja paperin avulla - GREAT. Mutta ehkä lomalla on hyvä sairastaa, ja jospa ääneni palaa ennen ensi viikon esityksiä, joita on ainakin kaksi: markkinoinnin tunnilla ja enkussa.

Mutta nyt on palattava tehtävien pariin ja yritettävä saada itsestään irti edes jotain niin, että kaiken tarvittavan kykenisi palauttamaan ajallaan. :) Heippa, kirjoittelen sitten tästä projektiviikosta vielä tarkemmin myöhemmin. Kuulemiin!

-Jenna

Aurinko, was ist das?

Olen nyt asunut täällä Lahdessa sellaiset pari kuukautta, ja ihan mukavalta paikalta on vaikuttanut. Tosin, Lahdessa sataa paljon. Ainakin keskiviikkoisin ja varsinkin silloin, kun minä kuljen pyörällä jonnekin. Aurinko on lahtelaisille vieras asia, ja itsekin olen alkanut unohtaa, miltä sen säteet tuntuvat iholla. Yksi päivä viime viikolla taivaalla käväisi tuo outo valoilmiö, ja huomasin, kuinka monet lahtelaiset sitä kavahtivat, ihan kuin se polttaisi tai sokeuttaisi lopullisesti jos sitä edes hieman vilkaisee. Koulun kanttiinin myyjäkin valitti, kuinka inhottavasti kirkas valo häikäisi osuessaan kasvoille.

Stephenie Meyer kirjoitti Twilight-kirjasarjassaan tytöstä, joka muutti sateiseen pikkukaupunkiin Forksiin, jossa törmäsi sitten ihanaan vampyyripoikaan ja lässynlää. Joka tapauksessa: Forks oli hyvä paikka vampyyreille asua, sillä siellä ei aurinko paistanut häävisti koskaan. Ei tarvinnut vampyyriparkojen kimallella julkisesti. Olen tullut siihen tulokseen, että Lahti on suomen Forks, ja että jos jossain vampyyreitä asuu, niin täällä.

Kuvassa tavallinen lahtelainen auringon paistaessa.

No niin, äskeinen tuskin liittyi mihinkään. :D Mutta tosiaan, täällä sataa paljon. Kuulin, että jossain pohjoisemmassa osassa Suomea oli satanut lunta. Täällä tulee vaan vettä. Vimpelissä oli tänään kuulemma paistanut aurinko. Täällä sataa vettä. Mietittiin tässä erään ystäväni kanssa sitä, että täällä säästä puhuminen on periaatteessa turhaa, koska aina sataa. Ei voi koskaan sanoa, että voi kun kaunis päivä. PAITSI jos alkaa tehdä niin, kuin minä ja se ystäväni: me olemme suunnitelleet asteikon, jolla jopa Lahden säätä voi arvioida. Kun sataa vettä tosi paljon, on huono sää. Kun sataa vettä keskipaljon, on sellanen tavallinen sää. Kun sataa vettä vaan paljon, on hyvä sää. Jos ei sada vettä (=mahdoton tilanne, näet todennäköisesti vaan unta), kannattaa odottaa hetki. Kohta nimittäin sataa.

Oon joskus tykännyt sateesta, mutta lähinnä vaan silloin, kun itse voin ihailla sitä ikkunasta kahvikupillisen kera ja hymistä, että onneksi ei tartte tuollakaan olla. Tai jos menee tihkusateeseen sateenvarjon kanssa köpöttelemään, sekin on ihan jees. Mutta "kaatosateessa kiireessä pyörällä kouluun" -päivinä se ei jaksa innostaa. Tänäänkin istuin luokassa farkut ihoon kiinni liimautuneena ja hiukset pisaroita valuen. Onneksi kerkesin hieman kuivua ennen meidän esitystä. Ja kun koulu loppui, sain uuden suihkun. Virkisti, kiitos vaan.

Paljon puhetta pisaroista, myönnän. Mutta sellaista tänään. Onneksi pääsen pian aurinkolomalle Pohjanmaalle. Ylihuomenna <3

Moro!

Iloista iltaa, ihanat ihmiset!

Olen iloisesti sekaisin ja teen kaikkea, mitä en "normaalisti" (sillon kotona asuessani) tehnyt ainakaan mielelläni. Tänäänkin koko päivän olen ihan ilman mitään erikoisempaa syytä siivonnut ensin vaatekaappini ja sitten koko kämpän muutenkin. Imuroin ja pesin vessankin kaiken hyvän päälle, tiskien ja pyykkien pesua unohtamatta. Hullu mikä hullu. :) Tuossa iltapalaksi pyöräytin rahkaa, josta tuli - uskomatonta kyllä - hyvää. No tarpeeksi kermaa ja sokeria, voiko epäonnistua? :D Hyvä fiilis, oon ollu niin ahkera. Joskin jää turhan paljon kouluhommia huomiselle, tänään kun en kerinnyt paneutua kamalasti. Mutta ei se mitään, huomenna on monta tuntia aikaa. Illalla tosin menen yhden kaverin luo syömään, mutta sitä ennen saan ihan tarpeeksi tehtyä. :)

Koulukaan ei mene huonosti. Yksi koe (vai mikä tentti nyt olikaan) kielenhuollosta on ollut, ja siitä tuli 4. Sitten se raportti, josta joskus taisin valittaakin jotain on niin ikään arvosteltu ja siitä tuli ihan täysi 5! Ai että tuntuu hyvältä, tällasilla arvosanoilla on hyvä aloittaa. (HUOM. ammattikorkeakouluissa on sitten arvosteluasteikkona 0-5: 0 hylätty, 5 erinomainen). Toivottavasti samanlaisia tuloksia tulee vastaisuudessakin, olisi niin kiva tuntea olonsa päteväksi alallaan. :)

Eipä mulla kamalasti mitään erityistä asiaa ollut, kunhan teki mieli kirjoittaa ja jakaa tätä hyväntuulisuutta. :) Muutenkin, kiva kokeilla kirjoittamista vaihteeksi lyhyillä kynsillä. Tuntuu oudolta, kun ei ole tottunut. Oli pakko pätkästä lyhyeksi, sillä mm. tiskatessa mun kynnet pehmeni niin, että ne repeili vahingossa ja muutenkin jonkun vitamiininpuutteen takia ne lohkeilee rumasti. Näin on siis sekä esteettisesti että ihan pelkän mukavuudenkin kannalta paras, vaikka vähän harmittaa. Tykkäsin pitkistä kynsistä. :( Nääkin on kyllä ihan kivat, ei sillä. Nyt ovat vielä ilman mitään kynsilakkaakaan, näyttää kädetkin ihan oudoilta. Mulla on ollut jatkuvasti lakkaa kynsissä sitten ala-asteen, oon putsannut ne aiemmin vain lakatakseni uudestaan. Nyt oon kuten joku pieni lapsi, joka on löytänyt kätensä ensimmäistä kertaa ja tuijottaa niitä haltioissaan. "Mitkä nuo on?" :D

Nyt ois kuitenkin aika sanoa hyvät yöt ja kokeilla mennä nukkumaan. Tietty jos jaksan niin voisin sitä ennen miettiä, kuinka saan tungettua kaikki ne tavarat, mitä aion raahata kotiin, sellaiseen järkevään määrään laukkuja, jotta mahdollisesti jaksaisin raahata ne juna-asemalle asti. Hauskinta siinä on se, ettei mulla varsinaisesti ole mitään sellaista tavaraa, mitä aion palatessani tuoda mukanani takaisin Lahteen, vaan tarkoituksenani on jättää paljon kaikkea kotiin. Vaatteita lähinnä, itselläni on niukasti kaappitilaa ja on mukava, että kotonakin on jotain päällepantavaa kun sinne aina  silloin tällöin eksyn piipahtamaan. Seuraavan kerran siis ensi viikolla menen, joskin koukkaan Kokkolan mummolan kautta. En malta odottaa! :)

Mutta jos nyt voisin olla jo hiljaa. :D Öitä! T.Jenna

Parin sanan mittainen romaani nimeltä "Itkevän kaupungin naurava nalkuttaja"

Koska nyt äkkinäisesti en tunnekaan oloani niin hirvittävän väsyneeksi, päätin kirjoittaa nyt vähän jotain kuulumisiani taas vaihteeksi. :) Tällä kertaa kuitenkin koetan jutella ihan lyhyesti vaan, sillä kello on kumminkin jo kohta puoli 12 ja vaikka koulu alkaakin huomenna vasta varttia vaille kolme, tarvitsen silti unta.

Samaistun.
Kuva: tekniikkatalous.fi/innovaatiot

No joo, tämäkin viikko on mennyt hyvin äkkiä. Viikonloppuna olin kyläilemässä ystäväni luona Helsingissä, mikä tietenkin hieman laihdutti pankkitiliäni. Kuitenkin ihan vaan sen takia, että tiedostan olevani varaton opiskelija koetin käyttää vähäisiä eurojani varovasti. Jotain kivaa löytyi ja edelleenkin tililläni on sopivasti rahaa leipään, josta tämä nykyinen ruokavalioni lähinnä koostuu... Hyvä kokki kun olen. Itse asiassa nytkin on ihan mahdoton nälkä, mutta jääkaapissa on valojen lisäksi vain sitä hemmetin kurkkusalaattia, josta viimeksikin puhuin. Purkki on yhä visusti kiinni, pahus sentään. Ja koska en lasia syö, koko mokoman purkin olemassa olo ei kauheasti lohduta.

Koulusta tulee turhan paljon kaikkea kivaa tekemistä, eikä kaikkea vaan kerkeä hoitamaan siinä ajassa, mitä on. Pitäis varmaan oikeasti alkaa herätä aamulla ennen viittä tekemään kaikkea. :D Teksteistä ja esitysmateriaaleista mulla on yhä tekemättä ne kaksi ohjetta, joihin menee mun tietokoneen käyttötaidoilla ihan varmasti muutama tunti. Kielistä pukkaa koko ajan läksyjä ja nyt myös joitain esitelmiä (onneks se ranskan juttu ei ole suullinen). Artikkelia pitäisi alkaa työstämään, kuten myös sellaista tuotteen kehittämis -tehtävää. Enkä vielä edes maininnut kovatöisintä, nimittäin Basics of economicsista ois se oppimispäiväkirja, johon nyt todellakin pitäis alkaa panostaa enemmän. Mullahan siinä on vasta ylätunniste ja otsikoita... Ja valitetttavasti tuossa ei edes ole kaikki, sillä koko ajan tulee uusia pieniä tehtäviä. Ja se YPF on aina taustalla. Kuulostaa ihan siltä, etten ois tehnyt vielä mitään, mutta kun totuus on, että tässä on väännelty briefejä ja tänäänkin olin koulussa kahdeksaan asti ja oonhan mä tehnyt jo monta powerpointtia ja asiakirjaa ties mihin aineisiin ja välillä - myönnän - on tullut sellainen olo, että tahdon vaan olla ja nähdä kavereita tai istua koneella. Ja sitten olen tehnyt niin. Ehkä siis olen itsekin suuri syypää siihen, että työmäärä kasvaa karmivasti. Ehkä vaan pitäisi käyttää jokainen sekunti hyödyksi, mutta eihän sellaistakaan jaksa. Eikä siinä, tiedän kykeneväni saamaan kaikki aikaiseksi ennemmin tai myöhemmin, kuitenkin ajallaan. Hullua, mutta oikeastaan jopa nautin tästä työmäärästä: tuntuu siltä, että saan paljon asioita tehtyä ja että olen oikeastaan aika ahkera opiskelija, joka kuitenkin osaa myös viettää vapaa-aikaa. Niin ja joka kuitenkin pitää huolta myös asunnostaan, eli kyllä äiti, minä siivoankin täällä näin, usko pois! :)

kuva: aviisi.fi

Mutta jeeee, en malta odottaa: ensi viikon perjantaina KOTIIN. <3 Olen vähintään yhtä tarkkaan laskenut päiviä kuin pikkusiskoni, joka jaksaa joka päivä puhelimessa kysyä "kauanko menee siihen, että tuut?" :D Nyt vaan pitäis löytää järkevä junavuoro, joka veisi mut mahdollisimman vähäisillä vaihdoilla mahdollisimman järkevään aikaan Seinäjoelle, josta iskä-kulta mut sitten hakenee. Sekin vielä, että mulla tulee olemaan aika paljon kantamusta, aiheuttaa harmaita hiuksia. Jos menisin suoraan koulusta junalle, joutuisin roudaamaan kaiken kouluun ja that's not nice. Jos taas jätän kaiken kämpille, joudun ne sieltä koulun jälkeen hakemaan ja vasta sitten pääsen kävelemään kaikkine kantamuksineni junalle, jonne täältä mun luota menee kivasti hyvä reitti - ylämäkeen. Ei siinä muuten mitään, mutta en tahtoisi millään kantaa kaikkia kamppeita sinne. Mutta pakkohan se on. Onneksi aion jättää niistä tavaroista kaikkea kotiin niin, että takaisin tullessa kuormani on kevyempi, hähhähhää.

Okei. Tässä mun hyvä yritys kirjoittaa ihan todella lyhyesti. Ihan pari sanaa vaan piti sanoa. Aina ei voi onnistua.

Mutta nyt, hyvää yötä! <3

- Jennuska

Viikon 40 kuulumiset

Huomenta tai päivää kaikille ja erityisesti mukavaa perjantaita (+viikonloppua)! :) Nyt on takana taas yksi hieno viikko ja siitä aattelin lyhyesti kertoilla. 

Koko viikon joka päivä on ollut jotain menoa iltaisinkin, joten tylsää ei ainakaan ole päässyt olemaan. Esimerkiksi maanantaina olin jälleen Opkon illassa. Niin ja kävin maanantaina kaupassakin, josta ostin mm. kurkkusalaattia. Tulin kotiin ja mulla oli ihan hirveä nälkä. Ajattelin, että no, onneksi ostin sellaisen mikrossa lämmitettävän hampurilaisen ja sitä kurkkusalaattia, varmaan on ihan hyvää. Ja ois varmaan ollutkin jos oisin saanut sen kurkkupurkin auki. :( Yksin asumisen varjopuolia tämä. Ei tullu iskä avaamaan purkkia ja kurkkusalaatti jäi sinne tölkkiinsä märkänemään. Pitää vissiin alkaa käydä salilla ja kasvattaa habaa niin, että nuo mokomat purkit ei enää pilaa mun ruokahetkiä.

Siinä paha missä mainitaan!
Kuva: www.lidl.fi

Tiistai oli muuten ihan normaali päivä, mutta koulun jälkeen päätettiin yhden kaverin kanssa käydä Arnoldsissa a) kahvilla ja b) kysymässä, joskos Arnolds voisi alkaa yritysportfolioryhmäksemme. Mun ei tarvinnu tehdä muuta kuin esitellä itseni, kertoa mistä oon ja mainita sana 'yritysportfolio' niin saatiin myöntävä vastaus. Paikan omistaja sattui juuri olemaan tiskin takana ja ne oli ilmeisesti tehny aikasemminkin kahdesti YPF:n, joten siellä tiedettiin, mistä on kyse. Hyvän sopimuksen päälle olikin sitten kiva juoda pullakahveet (Kanelikahvi ja kinuskisydän, mums). Juteltiin siinä aikamme ja päätettiin vähän kulkea ympäriinsä. Nälkäisinä päädyttiin vielä Heseen purilaisille ja siellä vierähti jälleen hyvä aika. Aika rientää hyvässä seurassa! :) 

Keskiviikkona oli se ihanan pitkä päivä, 8:15-20:10. Onneksi kerettiin ruokatunnilla käydä Subwayssa (ok, ollut aika herkullinen viikko :D) ja ennen ranskaa jäi pari tuntia vapaata niin, että kerettiin sen saman kaverin, jonka kanssa tiistaina pyörin, kiertää vähän vielä lisää. Mutta ai että kun väsytti. 

Torstaina siivosin koko aamun, sillä koulun jälkeen toinen kaverini tuli käymään teellä. Piti tiskata ja järjestellä vähän. Siinäkin ilta vähän venähti, mutta ei se mitään: kerkeän tehdä kaikki tarvittavat koulutyöt tänään. Itse asiassa pitää ensimmäisenä tehdä kielenhuollon koe, jonka onneksi saa tehdä kotoa käsin. Päätin jättää enkun välistä, sillä muuten en olisi ollut varma, kuinka ehdin sen kokeen ajoissa ja muutenkin, ulkona sataa --> ei tee mieli polkea koululle. 

Huomenna lähdenkin Helsinkiin ystäväni luokse. Tulee olemaan hauska viikonloppu, mikä onkin omiaan mukavalle viikolle. :) Nyt voisin tosiaan haukata jotain ja rohkaista mieleni ja tehdä sen kokeen... Ei innostais yhtään. :( Mutta mukavaa viikonloppua kaikille! 

-Jeanne-Marie