Kipua, kenkiä ja kissanruokaa

Olosuhteista huolimatta olen erittäin hyvällä tuulella, ja vaikka väsyttää, ei huvita vielä mennä nukkumaan. - Viikonloppu! <3

Ulkona sataa ja sää on melko kolea. Sisälläkään ei ole turhan lämmin, ja vielä kun tuo flunssa iski niin palelee senkin edestä. Tekisi mieleni saunaan. Oi, ja lämmin jalkakylpy samalla kun istuu lauteilla lekottelemassa... Kelpais! Täällä voin korkeintaan kaataa ämpäriin vettä ja saippuaa ja uittaa jalkojani siellä samalla, kun istun pienessä wc-kylppärissäni pöntöllä. Rentouttavaa.

Oon nyt muutenkin ollut turhan varomaton täällä ja tehnyt liikaa asioita kuntotasooni nähden. Olisi varmaan kannattanut laiskan kesän jälkeen aloittaa eläminen ja liikkuminen varovaisemmin kuin mitä tein. No, tyhmästä päästä tosiaan kärsii koko ruumis...

Vasemmassa kädessä ei ole jostain syystä tuntoa, joku hermo kai taas jumissa. Oikeassa jalassa on sitten sitäkin enemmän tuntoa - niin, toinen viikko takana enkä minä idiootti ole edelleenkään käynyt näyttämässä sitä kenellekään. Maanantaina menen, lupaan! Ja vois tuosta kädestäkin vinkua.

Paremmat kengät tuli ainakin hankittua. Oikeen Eccot, ja täytyy sanoa, että on hyvät jalassa. Sillä hinnalla saa kyllä jo ollakin... Sääli, mutta täytyyhän se nyt todeta, että ei mun jalkoja ole tarkoitettu kulkemaan H&M:n lättänöissä tossuissa, joissa ei ole mitään muotoilua. Mun kengissä pitää ilmeisesti olla kunnon pohja sekä tarpeeksi nilkkaa tukeva varsi. Ja - yhyy - korkokengätkään ei ehkä kuulu niihin kenkiin, joita mun kannattaa suosia. :'(

Kengät kävin hakemassa Triosta, jossa sitten olin sopinut tapaavani yhtä niistä vapaaehtoisista. Olin kuitenkin  itse etuajassa ja hän myöhässä, joten kiertelin Triossa aikani kuluksi. Sieltä sai ilmaista kissanruokaa, jee! Olis vaan se kissa. No, saapa yksi karvakasa lahjan, kun menen seuraavan kerran käymään kotona. :)

No, käytiin sitten kahvilla sen vapaaehtoisen kanssa ja sen jälkeen hän tuli luokseni istumaan ja rupattelemaan. Syötin hänelle myös salmiakkia, ja petyin, sillä hän oikeastaan piti siitä. Keskusteltiin paljon Suomesta ja hänen kotimaastaan Keniasta. Jos minun mielestäni täällä on synkkää ja koleaa, niin voin vaan kuvitella, miltä hänestä tuntuu... Ei sillä, itsehän tosiaan pidän syksystä, ja hänkin sanoi, että on mielenkiintoista kokea erilaisia vuodenaikoja ja säätiloja, kuin mitä hänen kotimaassaan on.

Hmm. En tiedä, voisihan sitä itsekin ottaa kaiken ilon irti synkästä syysillasta ja laittaa hyvää musiikkia soimaan, keittää teetä ja ihan vaan fiilistellä sitä ajatusta, että nyt on pari päivää, jolloin ei tarvi mennä minnekään. 

Kissa demonstroimassa mun viikonloppuani!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Jenna

P.S video ei ehkä liity mihinkään, mutta kattokaa, se on hyvä!

Tämä on otsikko

Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Mua pyydettiin mukaan tapaamaan Lahen alueella olevia vapaaehtoistyöntekijöitä ja erityisesti yhtä ranskalaista tyttöä, koska "osaan" ranskaa. Itseäni pelotti etukäteen, että osaanko sanoa muuta kuin terve, mutta päivä meni yllättävän hyvin - ehkä siitäkin syystä, että suurimmaksi osaksi käytimme tuttua ja turvallista englantia keskustelukielenä. Ja kyllä sitä ranskaakin sieltä jostain aivojen perukoilta löytyi, onneksi. :) Todennäköisesti saan liittyä heidän seuraansa myöhemminkin, ja odotankin sitä innolla. Uusiin ihmisiin on aina hauska tutustua.

Ainoana inhottavana asiana on jälleen tuo oikea jalkani, joka on nyt taas ottanut jostain itseensä ja kiduttaa mua senkin edestä. En tiedä, välillä se on jopa niin kipeä, että itkettää. Särkylääkkeiden voimalla nukun ja kävelen kouluun - pitäisi varmaan käydä näyttämässä sitä jossain, jos vaan saisi aikaiseksi. Ajattelen aina odottavani vielä pari päivää, että jos se siitä, mutta tätä on kestänyt tällä kertaa yhteen menoon jo huomenna tasan viikon. 

Olen tyhmä.

Ratkaisu?

No, toivottavasti alkava viikko alkaa vähemmällä säryllä! ;D

Jenna

MUUTOKSIA, hui

Tiedättehän sen tunteen, kun on tavallaan suunnitellut tulevaisuuttaan joidenkin tiettyjen tapahtumien varassa ja siinä järjestyksessä, kun kuvittelee, että se kaikki tapahtuu. Itse ainakin olen aina ollut varsinainen aikatauluttaja, ja olen halunnut aina tietää edes pääpiirteittäin sen, missä aion olla muutaman vuoden kuluttua. En sen enempää, mutta en vähempääkään.

Kuitenkin elämä on täynnä yllätyksiä, ja aina kaikki ei mene niin kuin suunnittelee. Joskus kyse saattaa olla hyvin pienestäkin asiasta, kuten siitä, ettei pääsekään vielä tiistaina lähtemään isoäitinsä luokse Turkuun, koska opettaja lisäsi tentin keskiviikkoaamulle. Suunnitelmat muuttuvat ja niihin on sopeuduttava uudelleen.

Nytkään ei ole kyse mistään isosta asiasta, mutta itelleni kuitenkin merkittävästä.

Tiistaina kävin tosiaan keskustelemassa siitä vaihdosta kv-asioista huolehtivan opettajan kanssa ja kävi ilmi, että se koulu, jonne itse haluan lähteä, tarjoaakin vain kevätlukukaudelle opinto-ohjelmaa vaihtareille. No, itse olin koko ajan kuvitellut, että lähden syksyllä vaihtoon, keväällä harjoitteluun ja sitten syksyllä opparin pariin ja valmiiksi. Kuten ymmärtää saattaa, tämä kuvio sekoitti koko homman ja jouduin ajattelemaan kaiken uudelleen.

Rainy morning in Paris 2010,
kuva by me

Näillä näkymin ja toivon mukaan teen sitten niin, että nyt ensi keväänä aloittelen ja syksyllä teen opparin. Apua. Sitten kun se on hoidettu, olisi se vaihto ja viimeisenä harjoittelu. Loppujen lopuksi tää olisi muutenkin itseni kannalta järkevin järjestys, sillä nyt voin opparin teon ajan asua edelleen täällä ja pitää tän kämpän, eikä ongelmaa asumisessa ohjaustuntien sun muiden suhteen tule. Kun lähden vaihtoon, voin huoletta irtisanoa  tämän asunnon täällä, sillä sen jälkeen mulla ei välttämättä ole paljoa mitään asiaa Lahden suunnalle, ellei harjoittelupaikka satu irtoamaan täältä. Sounds like a plan.

Nyt ens keväällä kuitenkin ensin pitää hakea sinne vaihtoon ja katsoa, mihin pääsen, nimittäin jos jostain syystä en pääsisikään ykkösvaihtoehtooni, vaihto pamahtaisikin ensi syksylle...  Ärsyttävän epävarmaa, siis, vaikkakin se opettaja sanoi, että hyvin todennäköisesti pääsen haluamaani paikkaan, vaikka siinä lukeekin, että sinne otetaan vaan 1 opiskelija. Mun lisäks tähän mennessä vaan yksi toinen on ollu siitä kiinnostunut, ja jos me molemmat haetaan sinne ykkösenä, se todennäköisesti saa järjestettyä paikan meille molemmille. Ja muutenkin sen opettajan mukaan mun pitäis olla vahvoilla, koska oon lukenu jo sen 10 kurssin verran ranskaa - enemmän kun moni muu meidän koulussa. Niin ja täsmentääkseni, miksi tuo ranska siis vaikuttaa: tää ko. koulu on Pariisissa, ja siellä tykätään, että hallitaan ranska ees jotenkin.

Foggy day
Kuva by jag

Mutta kuitenkin ehkä kaikkein vaikein mun on suhtautua siihen seikkaan, että kun mun luokkakaverit on ulkomailla, minä pakerran opinnäytetyötä. Ja se mokoma pitäisi aloittaa jo nyt keväällä. Apua. Apua. Apua.

Pitää nyt vaan odottaa tammikuuta ja hakuaikaa ja maaliskuuta ja sitä, että saa tietää.

Olen hämmentynyt, mutta ihan tyytyväinen jos näin nyt sitten käy, kun loppujen lopuksi asunnon ja muun vastaavan kannalta se olisi jopa järkevämpää näin.

Sellaista.

Palaillaan!

Jenna

What does the fox say?

Kiitos eräälle ystävälleni, joka näytti minulle tämän videon,
nyt kyseinen biisi soi päässäni varmaan loppuelämäni ajan.

Ei tosin haittaa!

Tai ehkä parin päivän päästä haittaa.

Anyway, yksi viikko ois taas paketissa ja seuraavaa aletaan kattoa sitten huomenna.

Toivon mukaan kohta alkais taas tottua täällä Lahessa olemiseen,

vielä ei oo oikein lähteny käyntiin tämä mikään.

Tai siis, täällä on tylsempää kuin muistin. :D

Mutta eiköhän se siitä.

Tiistaina olis sitte tarkoitus mennä keskustelemaan niistä vaihtoon liittyvistä asioista, 

ja toivon, että saan siinä sitten selvitettyä kaiken mahdollisen, mitä selvittää täytyy.

Olis jo tavallaan kiva tietää enemmän siitä, mitä vuoden päästä olis tarkoitus tapahtua.

Sellainen sunnuntai tänään, jopa filosofinen, ellen sanois.

Nii-in,

what does the fox say?

Jenna

Katsaus lukuvuoteen 13-14!

No juu, arki on jälleen lähtenyt rullaamaan täällä Lahden päässä kohtalaisen sujuvasti. Perinteisesti ensimmäistä koulupäivää juhlistin migreenillä, toinen menikin sitten mukavammin. Koulussa on jo käyty jäljellä olevia opintoja läpi ja pari kurssia on aloiteltu. Tiivistettynä voisin sanoa, että tuleva vuosi näyttää jälleen vähän siltä, että elämässäni koulu saa taas näytellä melkoisen suurta osaa.

I hope so!

Jo tänään aloiteltiin tekemään yritystoimintasuunnitelmaa, eli siis meidän tulee ryhmissä keksiä joku liikeidea - tietenkin kansainvälinen - ja alkaa kehittämään sitä eteenpäin. Projekti vaikuttaa kiinnostavalta, mutta se oli suunniteltu aika tiukkaan aikatauluun ottaen huomioon, että se ei tosiaan jää ainoaksi projektiksi. Onni on se, että minulla on aikaa ja harvemmin mitään niin tärkeää tekemistä, ettäkö se haittaisi opiskelua. :)

Vaihdosta, harjoittelusta ja opparistakin on jo keskusteltu, ja erityisesti vaihtoon liittyviä asiota meidän täytyy alkaa työstämään. Milloin, minne ja miksi on kolme tärkeintä kysymystä tätä asiaa pohtiessa. Kaikki eivät voi mennä samaan paikkaan, joten on pidettävä peukut ja isovarpaat pystyssä, että juuri minä voisin olla se Ranskaan ja mieluiten Pariisiin suuntaava tyttö. Ja mieluiten vuoden päästä syksyllä, eli syyslukukaudella 2014. Vaikkakin se "siksi että haluan haluan haluan" ei taida riittää selitykseksi... :D

<3

Ensimmäisenä mutkana matkaan on nyt tullut kuitenkin se, että ennen vaihtoa pitäisi olla käynyt 3 kurssia ranskaa Lamkissa. Itse olen käynyt kaksi: ranskan jatkokurssin ja työelämän ranskan, koska olin lukenut lukiossa jo 8 kurssia. Toivon todella, ettei mun tarvitsisi nyt enää alkaa tunkemaan lukujärjestykseen mitään alkeiskurssia vaan sen takia, että kolme on kolme ja ettei nuo aiemmat 8 paina mitään missään vaa'assa... Mun käskettiin keskustella asiasta meidän koulun kansainvälisistä asioista huolehtivan henkilön kanssa ja uskon, että saan asian hoidettua parhain päin - eikö se nyt olisi hullua, että ne, jotka on lukeneet ranskaa sen kolme kurssia pääsee sinne mielummin kuin minä 10 kurssin kanssa... Ja tarvittaessahan kyllä sitten vaikka tentin itselleni yhden kurssin - tästähän tämä ei jää kiinni! :D

Ekan päivän aikana selvisi myöskin, että oma koulutusalamme KVK lakkautetaan - tai paremminkin siirretään tavallisen liiketalouden alle - ja että meidän luokka on toisiksi viimeinen KVK ryhmä tässä muodossaan, eikä KVK13 ryhmän jälkeen tule enää kansainvälisen kaupan tradenomeja. Sinänsä sääli, vaikka tämä toki vaikuttaa positiivisesti työllistymisnäkymään: samalla lailla koulutettuja kun ei sitten enää ole.

Tänään aloitettiin pari kurssia, joskaan vielä ei pidetty lukujärkän mukaista 12 tuntia, saksa alkaa vasta ensi viikolla. Kerittiin laittamaan yrityskurssi ja world cultures käyntiin, joista etenkin jälkimmäinen vaikutti toki haastavalta, mutta mielenkiintoiselta.

Tästä se työskentely taas alkaa! :)

Jenna

Viimeinen lomapäivä

Huomenna se sitten alkaa, koulu ja arki.

Loman loppu suorastaan lensi nopeasti ohitse, ja oikeastaan viimeisenä viikkona tein enemmän asioita kuin sitä ennen koko kesänä. Lähdin maanantaina Kokkolaan, ja sieltä torstaina Helsinkiin, josta kotiuduin tänään päivällä. Espoossakin tuli käväistyä ensimmäistä kertaa ikinä, ja Isosta Omenasta tarttui mukaan muun muassa ihka aito Kalevala, jonka aion nyt sitter seuraavaksi lukea. Muutenkin sekä Kokkolan että ihanan pääkaupunkimme reissut olivat onnistuneita, ja jaloissa kieltämättä tuntuu nyt se kaikki shoppaileminen, jota molemmissa paikoissa tuli ahkerasti harrastettua. Myös ihan vain silmienkin kautta, eli en joutunut vararikkoon! :D

Tänään sitten tosiaan saavuin takaisin Lahteen, jonka sää ei päässyt yllättämään. Siinä odottelin kolmen laukun kanssa kaatosateessa taksia, jota tosiaan sai odottaa aikamoisen tovin. Onneksi taksitolpalla oli joku mukava nuori nainen, jonka sateenvarjon alla sai hetken suojassa tähystää, joko se kyyti alkaisi saapua.

Kotona en viipynyt kahvikuppia kauempaa, vaan lähdin Launeelle Giganttiin puhelimen ostoon. Samsung Galaxy Advanced -puhelin tarttui suunnitellusti mukaan, ja sen kanssa olenkin sitten taistellut pitkin päivää, jotta sain kaikki yhteystiedot ja semmoiset siirrettyä ex-luuristani tähän uuteen. No, alkaa näyttää jo ihan kohtalaiselta, ja herätyksenkin osasin laittaa päälle - toivottavasti toimii!

Vielä saisin nukkua reippaat 8 tuntia, voisin siis suunnata nyt hampaanpesulle ja unten maille.

Palaillaan,

Jenna