Energiankaipuu

Minne katosi kesä? Ei sillä että jotenkin kaipaisin hellettä, mutta se, että tarkenisi ulkona ilman talvivarustusta olisi jees. Yölläkin on ollut hallaa, mikä myös kertoo lämpötiloista jotain.

Tämä viimeisin viikko on ehkä justiin sen takia ollut aika väsynyt, enkä ole jaksanut tehdä paljoa mitään mainittavaa. Keskisellä tuli kaverin kanssa piipahdettua ja eilen oli lastenleirin vetäjäpalaveri - itsekin siis vetäjäksi sinne menen. Muuten olen ollut neljän seinän sisällä ehkä  jopa hieman tylsistyneenä. Kello on kohta puoli kuusi ja voin sanoa, että väsyttää sen verran kuin normaalisti vasta puolenyön jälkeen - haukoitus.

Toivottavasti sekä minä että tuo sää piristyy tässä ennen maanantaita - olisi kiva olla pirteä siellä lasten keskellä leirillä ja hyvä sääkin olis plussaa. Ihan mielenkiinnolla odotan kyseistä neljää päivää Kyrönniemessä ekaa kertaa vetäjänä. :)

HAUKOITUS. Tässä kirjottamisessakin on menny poikkeuksellisen kauan kun meinaa pää kopsahtaa näppäimistöön vähän väliä. Päikkärien paikka? Toisaalta, jos meen nyt nukkumaan niin kukun sitten yöllä. Aurinko, palaa takaisin, minä pyydän!

Rakkaudella, Jenna

Håt

Voihan ukkonen - toivottavasti vie tätä hellettä mukanaan. En tykkää, tää kuuma sää ei ole mua varten. Koko ajan sellainen nahkealehtinen olo, vielä kun kurkkukin on kipeä ja pieni flunssanpoikanen (taas vaihteeksi) päällä. Kaipa sitä lomaa näinkin viettää!

Seminaariesitys meni paremmin kuin osasin kuvitellakaan, olen todella iloinen ja ennen kaikkea tyytyväinen meidän suoritukseen! Palaute oli pelkästään positiivista ja siihenpä olikin mukava lopettaa ensimmäinen AMK-vuosi. 

Muistona seminaarista jäi veriset jalat, jotka eivät edelleenkään tykkää eräistä ihanista korkkareista - en ilmeisesti koskaan opi välttämään kulkemista niillä. Jalat oli jopa niin kurjassa kunnossa, että jouduin kävellä keskustasta kämpille paljain jaloin kengät kourassa, ja vaikka siitä on jo monta päivää, jalkani huutavat edelleen. Note to self: lahjoita kyseiset kengät niitä tarvitsevalle masokistille ja hanki itsellesi uudet.

Kaikesta huolimatta selvisin perjantaina hengissä juna-asemalle, ja pääsin kuin pääsinkin perille Vimpeliin, jossa nytkin istun dataamassa. Eilen tuli käytyä lakkiaisissa, ja tänään olin päivän mummolassa. Vielä on koko kesä edessä, eikä mulla oikeastaan ole suunnitelmia.

Ahdistava vapaus. Oon edelleenkin ihan stressaantunut eikä mun kroppa ole edelleenkään tajunnut olevansa vapaalla. Koko ajan on tunne siitä, että jotain pitäisi olla tekemässä tai että ihan varmasti olen unohtanut tehdä vaikka ja mitä tärkeää. Menee varmaan vielä vähän aikaa, ennen kuin osaan rentoutua; pitää vain toivoa, että se tapahtuu ennen syyskuuta. :D

Tosiaan, lämpöiset terveiset täältä Vimpelistä ja rentouttavaa kesää kaikille!

Jenna