Datailun iloja

Ulkona on suorastaan helle ja mitä minä teen? Totta kai, läppäri syliin ja surffaamaan.Okei, lupaan, etten istu tässä koko päivää ja jossain välissä täytyy mennä neljän seinän ulkopuolellekin katsomaan, kuinka Suomen kesälle harvinaisesti siellä tosiaan tarkenee vähemmissä vaatteissa. Tai tänään varmasti tarkenisi ilman rihman kiertämää jos vaan viittisi olla.

www.iltasanomat.fi/musiikki/ <---- Tuolta päädyin katselemaan Eteläkorealaisen PSY:n musavideota kipaleesta Gangnam style. Juttu oli oikeassa: tanssi, jota IS kutsuu Hevostanssiksi vaikuttaa kiehtovalta. Siinä mullekin loppukesäksi tekemistä: vois melkein opetella, ei näytä ihan mahdottomalta. :D

Toinen kiinnostava juttu/video olikin Iltalehden sivuilla ja koski kauneutta. Pahasta aknesta kärsivä tyttö on ladannut Youtubeen videon, jossa hän taidokkaasti meikkaa jokaisen arven ja jäljen kasvoiltaan piiloon lopputuloksena tajuttoman sileä ja upea iho. Itsellänikin on varsinkin nuorempana jonkin verran iho-ongelmia ollut, ja edelleenkin jossain kohdissa näppylöitä tai niiden arpia näkyy ja tuollaiset meikkivinkit kuulostaa lupaavilta. Voisi melkein kokeilla joskus! Tässä linkki juttuun: http://www.iltalehti.fi/kauneus ja alla vielä kyseinen video.

Hmm. Nyt taidan mennä ja soittaa eräälle ystävälleni ja kysäistä, mihin aikaan hän voisi tulla ja sitten ottaa pakkasesta jääpaloja ja suunnata kylmän juoman kera pihalle.

Moikka!
- Jenna-Maria

Minä, minä, minä

En mennytkään vielä nukkumaan. Ei nukuta, on kuuma ja vatsakin vaatii vielä jonkun suupalan ennen kuin voin ummistaa silmäni tyytyväisenä. Ja ennen kaikkea: nyt kirjoituttaa! :)

Huomasin, etten ole vielä kummemmin kertonut itsestäni tarkemmin ja ajattelin, että nyt voisi olla korkea aika sanoa jotain siitä, kuka minä oikeastaan olen. Tai ehkä ennemmin mitä minä koskaan haluankaan sanoa. Tämä merkintä paitsi esittelee minut tällä sivulla mahdollisesti vieraileville ihmisille se myös kirjaa ylös osan siitä, mitä minä tällä hetkellä olen.

Nimeni on siis Jenna-Maria, ja olen 19-vuotias juuri kansainvälistä kauppaa opiskelemaan päässyt tyttö.

Luonteeltani olen melko rauhallinen ja kiltti, joskin ärsyynnyn melko helposti. Olen liiankin lyhytvihainen ja yleensä unohdan heti välittömästi riidan jälkeen edes riidelleeni. Ja jos muistankin niin en jaksa välittää, sillä hieman laiskana ihmisenä en viitsi riidellä. 

Olen tosiaan hieman laiska, tai ehkä ennemminkin hidas. Osaan kyllä olla ahkera kun sille päälle satun ja jos jotain teen niin teen sen kunnolla. Tarkoituksenani on pikku hiljaa yrittää tulla aktiivisemmaksi, sillä sohvannurkasta katsottuna elämä voi välillä olla hieman yksitoikkoista. Yritän parhaillani myöskin saada urheilukärpäsen puremaa, sillä tahtoisin kovasti kohottaa kuntoani. Pidän lenkkeilystä ja pyöräileminenkin on ihan jees.

Pidän monenlaisista asioista, kuten varmaan useimmat ihmiset yleensäkin. Olen jonkin asteinen romantikko, ja se taitaa määritellä monia makuasioitani ainakin osittain. Tykkään sisustamisesta ja tyylini niin vaatteissa kuin myös koristeissa on sellainen maalaisromanttinen (?). Pidän vanhoista esineistä, kuluneista pinnoista ja yleensäkin kaikesta, mistä vaan voi aistia menneisyyden tuulahduksia ja kertomattomia tarinoita.

Tahtoisin aidon ja toimivan kirjotuskoneen.
 Mummilla oli joskus, mutta ei taida olla enää :(

 Rakastan kotimaatani Suomea, sen neljää upeaa vuodenaikaa ja sopivan vilpoista säätä, mutta sydämeni sykkii myös toiselle maalle: upealle Ranskalle. Pidän ko. maan kielestä ja kulttuurista, sen kauniista arkkitehtuurista ja muutenkin koko paketista. Voisin mielelläni asuakin siellä, mutta tiedän jo etukäteen, että tulisin ikävöimään suuresti Suomea ja kaikkia niitä ihmisiä, joita täällä asuu. Olen hyvin perhekeskeinen, ja jo pelkästään Lahteen muuttaminen tuntuu vähän kurjalta: en näe rakkaimpiani enää ihan niin usein. Kaikesta huolimatta ulkomailla asuminen on yksi unelmistani, ja parhaana vaihtoehtona näkisinkin pienen ranskalaisen mökin omistamisen. Asuisin vakituisesti Suomessa, mutta aina välillä voisin viettää aikaani maassa, josta niin mahdottomasti pidän.

Vakaumukseltani olen kristitty, ja onnellinen siitä. Tuntuu hyvältä voida luottaa siihen, että kaikki ei ole pelkästään omissa käsissäni. Pidän myös paljon filosofiasta, ja pohdiskelen aikani kuluksi kaikenlaisia asioita, otan selvää ja mietin lisää kaikkea, mitä nyt pieneen mieleeni ikinä juolahtaakaan. Kuitenkin joka kerta olen tullut siihen tulokseen, että parhaat vastaukset kysymyksiini saan Kristinuskosta, ja kokemuksieni pohjalta muutenkin tiedän, missä - tai pikemminkin kuka - on Tie, Totuus ja Elämä.

Kirjoitan paljon kaikkea: runoja, novelleja ja sen sellaisia. Voisin sanoa kirjoittamisen olevan yksi rakkaimmista harrastuksistani. Olen sellainen melankolinen persoona, joka elää tietynlaisessa haikeudessa, jonka takana paistaa kuitenkin onni ja toivo. Lempivuodenaikani on syksy, ja silloin olen yleensä luovimmillani. Jotenkin tuuli, hämärtyvät illat ja märät villasukat vaikuttavat minuun siten, että yhtäkkiä runosuoneni alkaa pulputtamaan.

En ehkä ole maailman paras kirjailija tai piirtäjä tai laulaja, mutta tykkään tehdä kaikkea luovaa. Autoa ajaessani - siis kun olen yksin - laitan soittimeen yleensä jotain hyvinkin laulettavaa ja annan mennä. Lempibändejäni ovat Poets of the Fall, Skillet, Amorphis, Suburban Tribe, Instrumenti ja artisteista paras on Elvis Prseley. Makuni ei rajoitu näihin, mutta eniten kuuntelemiani ne kyllä taitanevat olla. Soittimista pidän eniten viulun, pianon ja kitaran äänistä, mutta tahtoisin itse osata soittaa rumpuja. Pidän paljon myös ihan taidemusiikista ja mielestäni moderni musiikkikin on kiehtovaa (ja tällä tarkoitan mm. John Cagea, György Ligetiä tms.). Tokikaan en heidän musiikkiaan mp3:ni lataisi, mutta on kiehtovaa pohtia sitä, mikä oikeastaan on musiikkia mikä ei. Makuni on myös kirjallisuudessa hieman outo - ainakin tytölle. Pidän nimittäin sotakirjoista, joista erityisesti kaukopartioista kertovat romaanit kuuluvat suosikkeihini. Esa Anttala, Reino Lehväslaiho jne. Toki sitten luen myös rakkaustarinoita. Nolona myönnän hyllyköstäni löytyvän Houkutus-sarjan kaikki osat. Vastapainona niille omistan sitten ihan kunnon Draculankin kyllä, että ei kai siinä.

Elokuvissa makuni on aika lailla sama kuin kirjoissakin. Tuntematon sotilas on suosikkini, eikä sitä tahdo mikään toinen elokuva voittaa. Lempinäyttelijäni on Ewan McGregor, ja hänen leffoistaan paras on Moulin Rouge, sanoivat Star Wars -fanit mitä tahansa (okei, myönnän, tykkään itsekin myös Star Warseista, vaikka siitä onkin aikaa kun ne viimeksi näin). Fireproof on kans yksi koskettava elokuva, josta tykkään älyttömästi. Suosittelen varsinkin pariskunnille, joilla on ollut vaikeuksia. Ja vaikkei olisikaan edes kumppania - kuten ei mullakaan ole - suosittelen silti.

Ihana Ewan <3

Televisiosta ei tahdo tulla mitään, mutta silloin kun tuli niin Life on Mars oli loistava. Ja on vieläkin jos sattuu omistamaan dvd:t. ;) Entisenä salkkareiden vihaajana on myös suorastaan häpeällistä myöntää, että nykyään seuraan niitäkin. Suosikkihenkilöni on varmaan Sergei - sopivan pahis, jolla on kuitenkin loppujen lopuksi hyvä sydän. Piirrettyjäkin tulee katseltua jonkin verran. Muumit 4ever! <3

Olen eläinrakas, vaikka minulla ei omaa lemmikkiä olekaan. Pienenä minulla tavallaan oli kani, Nuusku, joskin se asui mummolassani. Tällä hetkellä lempieläimeni on naapurin kissa, jota kutsun Maukuksi, sillä se kissa tosiaan maukuu lujempaa kuin yksikään lajitoverinsa, jota olen koskaan kuullut. Aiemmin olin enemmän koiraihmisiä, mutta nyt en osaa sanoa kummista pitäisin enemmän. Kaikkein mieluiten ottaisin kuitenkin Maukun itselleni seuraksi pieneen yksiööni, ellei se tosiaan olisi naapurin ja jos sinne kämppään lemmikkejä saisi viedä...

Eiköhän tässä ala olla jo riittävästi perustietoja niistä asioista, joista pidän. Haaveinani on menestyä hyvin koulussa, päästä kivaan paikkaan ulkomaanharjoittelussa (kuuluu tutkintooni), saada miellyttävä työ, löytää puoliso ja elää sellaista huoletonta ja onnellista elämää. Lyhyemmän aikavälin tavoitteiksi voisin sanoa kivuttoman muuton, uusien ystävien saamisen ja oman elämän alkuun pääsemisen. Ja sen urheiluinnostuksen jos löytäis kans niin vois olla kiva! :D

Tällainen tyyppi täällä siis kirjoittelee. Palaillaan! :)

- Jenna-Maria

Ikaaliset vol. 10 + ajokortin piilotus on hauska leikki

Ikaalisista kotiuduttu. Reissu oli ihan mukava, joskin ehkä aavistuksen verran tylsä. Laskujeni mukaan tämä oli joku kymmenes kerta kun käytiin siellä, ja tosiaan alkaa paikka olla hieman nähty. Viimeset neljä vuotta on aina joka reissun jälkeen todettu, että ei varmaan tarvi enää seuraavana vuonna mennä. Eikä tämäkään vuosi ollu poikkeus... Saa nähä miten ensi kesänä. :D

 

Ei se kylpylä tosiaan huono paikka ole, ja suosittelen lämpimästi! Huoneita saa yksityisen kautta todella halvalla, jos ei haittaa, että pitää tuoda omat lakanat ja mitkään palvelut ei kuulu mukaan. Meidän reissujen onnistumiseen se ei ainakaan oo vaikuttanu, vaan joka vuosi kaikki on menny mukavasti, vaikka aika monesti on sattunu olemaan flunssaa tms. justiin loman aikoihin. :P Ja kun sinne menee, ei kannata jäädä pelkästään pyörimään kylpylän alueelle, vaan kannattaa piipahtaa Ikaalisten keskustassa. Se on pieni paikka, mutta aika viihtyisä. Tai minä ainakin tykkään. :))

Se itse kylpylä on ihana. Pienempänä mun suosikki oli se iso keltainen vesiliukumäki, ja sittemmin oon tykästynyt niskoja hieroviin suihkulähteisiin ja tietty porealtaaseen. On myös kiva, että siellä on mahdollisuus tilata virvokkeita ja nauttia niitä vaikka ihan altaassa istuskellen, joskaan itse en oo ikinä muistanu ottaa rahaa mukaan ja laiskana ihmisenä en oo viitsinyt pukuhuoneestakaan hakea. Lapsille siellä on kans ihan oma allas, jossa on kaikenlaisia kivoja juttuja (liukumäkiä ja sellasia vettä suihkuttavia hahmoja ja leluja tietenkin). Siellä viihtyy vanhemmatkin, ja itse olen siellä niinikään pikkusiskoni seurana ollut. Mutta jos ei huvita lapsiaan raahata kaikkialle mukaan, Ikaalisissa on ainakin ollut sellainen hoitopaikka, jossa on valvojia ja kaikenlaista puuhaa pikkuisille. Ainakin pallomeri löytyy.

Myös Ti-Ti asuu Ikaalisten kylpylässä!

Tänä vuonna kylpylän alueella olevassa kartanoon oli tullut (tai ite en ainakaan aiempina vuosina ollut huomannut) ihana pikkuliike, jossa myytiin sisustustarvikkeita. Hinnatkin yllätti, nimittäin ei edes tuntunut kukkarossa pienet ostokset.

Kuitenkin reissu oli hieman lattea. En tiedä johtuiko siitä, että oli niin mones reissu vai siitä, että oltiin vaan kaksi yötä eikä tehty paljoa mitään. Ja en päässy oikein rentoutumisen makuun muutenkaan, vaan päässä pyöri edelleen kaikki muuttamiseen ja pakkamiiseen ja raha-asioihin liittyvät ajatukset. Vaikka eipä tässä olisi mitään syytä stressata: kaikki on mennyt todella hyvin. Taivaan iskä on kyllä pitänyt meikäläisen asioista hyvää huolta ja antanut kaiken, mitä vaan tarvitsen. Etsivä löytää ja pyytävä saa. :) Kaikki on mennyt siis paremmin kuin hyvin: pääsin juuri siihen kouluun jonne eniten tahdoin, sain parhaan mahdollisen asunnon (halpa, hyvä sijainti ja hyvässä kunnossa) ja kaikki muutkin siihen liittyvät jutut on mennyt justiin eikä melkein. Ja silti sitä vaan pyörittelee turhia ajatuksia pääkopassaan.

Ainoa huono juttu on ajokorttini katoaminen. Tai siis: olin arvioivassa ajossa viime perjantaina ja laitoin korttini sellaiseen kaulapussukkaan. Kun tulin ajamasta, heitin pussukan pöydälleni ja siinä se tietääkseni on koko ajan ollut. Vaan eipä tänään kun sitä etsiskelin. Mieleeni hiipi jännästi epävarmuus siitä, että joskos minä tai joku muu olisi sen epähuomiossa heittänyt muuttolaatikoihin, jotka ovat siis jo menneet Lahteen päin... Ei kai siinä, eipä sitä autoa varsinaisesti kortilla ajeta, mutta ensinnäkin tuntuu turvattomalta ajaa ilman sitä. Mun tuurilla poliisi kuitenkin pysäyttää ja jään kiinni kortitta ajamisesta. Toisekseen, mulla on ens perjantaina kakkosvaihe, ja siellä sen läpyskän pitäis vissiin olla mukana. Hieenoa. Täytynee vielä penkoa kaikki paikat, jossa se vois olla ja sitten jos muu ei auta niin mennä jo ens viikolla käymään kämpillä tyhjentämässä laatikoita. Mutta luulisin, että vaikka tyhmä olenkin, en ole kuitenkaan niin idiootti, että pakkaisin ajokorttini muuttolaatikkoon... 

Wanted! Ja mielellään vielä elävänä.

Mutta etsinnät aloitan vasta huomenna. Nyt vois pikku hiljaa raahautua sänkyä kohti ja alkaa nukkua. Kauniita unia!

- Jenska

Pikaisesti vähän kuulumisia

Päivitän nyt vaan ihan nopsaan tänne viimeisimmät kuulumiset ranskalaisilla viivoilla:

-Päivät menee ohi turhankin nopeasti. Liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa! Ja ihme sähläämistä kaikki. Pitää ilmottaa sinne ja tänne ja tuonne kun osoite muuttuu ja sieltä ja täältä ja tuolta pitää hakea sitä ja tätä ja tuota. Pää ei meinaa pysyä mukana. :D

-Ihan hauskaa tämä on silti, kun saa suunnitella sisustusta omaan asuntoon ja pakata kaikkea mitä tarttee ja heittää turhuuksia pois. Tuleepahan siivottua kaikki kaapit kerralla! Ensimmäinen muuttokuorma lähtee tässä pian ja se onkin jo oikeastaan lastattu. Tää mun huone on nyt jotenki tyhjän ja kolkon näkönen - kaikki oma on lastattu mukaan. Tulee kyllä ihan mahdoton ikävä tätä kaikkea, pelkästään jo tätä huonetta sellaisena ku se oli mun käytössä. Kohta tämä onkin mun pikkusiskon reviiriä ja mahdollisesti täynnä kaikkea mielenkiintoista hörhelöä, mitä nyt vaan keskiverto 6v. tytön huoneessa nyt saattaa olla.

-Eilen näin muutamia kavereita pitkästä aikaa. Yhen kanssa käytiin kebabilla ja myöhemmin jäin kylälle juttelemaan muutamien muiden kavereiden kanssa. Idea oli vähän kuin kokoontua sillä tietyllä porukalla "viimeistä kertaa", kaikkihan lähtevät eri suuntiin ja sitä ei tiedä, miten tulee yhteyttä pidettyä. :P

-Huomenna saan onneksi vähän taukoa tämän hälinän keskellä, kun lähetään melkein koko perhe Ikaalisiin kylpylään. Se on ollu jo varmasti sen 10 vuotta sellanen joka kesäinen perinne, ja vaikka viimeset 3 vuotta on vannottu ettei enää ensi kesänä, niin jälleen sinne ollaan menossa. Taas sanottiin, että nyt on viimeinen kerta, mutta katellaan kesällä 2013, miten käy. :D Vannomatta paras.

-Ei mulla nyt oikeasti ollut mitään mielenkiintoisempaa kirjotettavaa, tässä viime aikoina jokainen päivä on ollut toisensa peilikuva. Mutta c'est la vie, ainakin tällä hetkellä. Ihan hyvä näin, vielä on kiva olla perheen kesken kun tietää, että kohta joutuu olla erossa pidemmän aikaa.

-Mutta nyt, öitä!

-Jenna-Maria

Sunnuntai - Keskiviikko ja onnistunut yritys

No niin, onkin vierähtänyt melkein viikko enkä ole kirjoittanut tänne sanaakaan. Syy: lähdin sunnuntaina junalla setäni luo ja hänen kanssaan kävimme muutamassa näytössä Lahden suuressa kaupungissa. Vaikka sedälläni kone onkin, en viitsinyt kirjoitella mitään siltä ajalta - olisin vain toistanut itseäni ja tiesin, että postauksesta tulee järkevämpi jos kirjotan sen reissun jälkeen ja kotona.

SUNNUNTAI

Iskä vei mut junalle, josta se puuskutti Hämeenlinnaan. Setäni haki minut sieltä ja se päivä oli oikeastaan siinä. Tämä olikin - btw - ensimmäinen yksin kulkemani junamatka. Ja enhän ole kuin vasta kohta 20. (Ei ole ollut tarvetta reissata siten). 

Matka meni hyvin, junassakin satuin saamaan miellyttävää matkaseuraa. Olin vaunussa numero yksi ja siinä "huoneessa" (anteeksi surkea junatermistöni), jossa olin, oli vain yksi perhe minun lisäkseni: mukava rouva, hänen sokea miehensä ja suloinen opaskoira, heidän pieni tyttärensä ja tämän kaveri. Siinä tuli välillä rupateltuakin kaikenlaista ja matka sujui joutuisaan. Lähtiessäni junasta joku herrasmies vielä päästi minut vaunusta ensimmäisenä pois ja ulkonakaan ei juuri silloin satanut vettä. Kaikinpuolin kivasti sujui kaikki. :)

En ollutkaan syönyt koko päivänä muuta kuin ruisleivän, ja kello näytti kuutta. Nälkäisenä ja uupuneena selvisin kuitenkin perille ja menin hyvin aikaisin nukkumaan ja nukuin rauhattomasti. 

Näin siististi elelin!

MAANANTAI

Näyttöjä! Neljä kämppää tuli kierrettyä. Ensimmäinen oli pieni, mutta hyvällä sijainnilla, todella hyväkuntoinen ja parhaalla mahdollisella alueella. 

Toiseen en aluksi edes suunnitellut meneväni, mutta ekan asunnon kiinteistönvälittäjä soitti ja kysyi, haluaisinko tulla. Tuumasi, että tulen niin kaukaa, että asunnontarpeeni on valtava, joten ylimääräinen näyttö ei olisi pahitteeksi. Eikä se kaiketi ollutkaan. Asunto oli melko huonossa jamassa (in my opinion). Seinissä oli läiskiä ja se oli sellainen, no, epäsiistihkö. Vaikka kiinteistönvälittäjä sanoikin sen olevan hyvässä kunnossa verrattuna moniin muihin asuntoihin, minun silmissäni se oli aika läävä. Ainakin verrattuna siihen ensimmäiseen asuntoon. Isohan se kyllä oli, mutta ei se neliöiden määrä vaan laatu! :D Laitoin silti hakemuksen vetämään - ei ollut varaa nirsoilla. Asunnon minä joka tapauksessa tarvitsin.

Kolmas oli ihan ok. Tykkäsin keittiön punaisista kaapeista, mutta muuten se oli aika tavallinen. Sijainti oli vähän kauempana kuin kaksi edellistä, mutta kuitenkin vilkkaammalla paikalla. Ei hyviä parkkipaikkoja. Liikaa ihmisiä (olen maalaisjuntti, tahdon asua pellossa). Mutta muuten hyvä, ja aika siisti. Ainakin verrattuna siihen edelliseen... 

Neljäs ja viimeinen oli ennakkosuosikkini. Ja niin taisi olla 50 muunkin! Väkeä oli ihan liikaa ja minä olin jo kauhuissani edellisen paikan väkimäärästä. En olisi uskonut, että yksiöön mahtui niinkin paljon väkeä. Sijainti oli keskeinen, mutta ikävästi baarin ja jonkun thai-hieronnan vieressä. Ja alin kerros, ikkuna katutasolla - helppo nakki jollekulle joka tahtoo ikkunasta sisään. Mutta aika kiva kämppä muuten, suht siisti, ihanat kaapinovet ja ihan uusi kylppäri. 

Päivä oli aika raskas, ja olin ihan  poikki kun palattiin takaisin setäni luo. Jännitin seuraavaa päivää ja tietoa, saanko asunnon jo vai joudunko mennä vielä näyttöihin... Rukoilin, ettei minun tarvitsisi ja että kaikki menisi kuin unelmaa. 

Asiaan liittymättömiä kukkia ja sivussa pala kämpän pohjapiirustusta, huomaan

TIISTAI

Odotin. Odotin. Odotin puhelua. Kannoin kännykkääni mukanani vessaan ja ruokapöytään. Muistin, että joku oli sanonut jotain puolesta päivästä ja siitä, että ilmoitettaisiin vaikkei saisi asuntoa. Säpsähdin kaikkia puhelinten ääniä ja odotin. Odotin odotinodotinodotin. Ja eeei. Lähdettiin takaisin Lahteen uusia näyttöjä katselemaan. Harmitti.

Ajettiin viidennen asunnon eteen ja jäätiin autoon istumaan ja odottelemaan kiinteistönvälittäjää paikalle. Ja väkeä oli taas paljon. Kello löi kaksi ja oltiin nousemassa autosta, kun puhelimeni pärähti soimaan. 

"Hei, soittelisin siitä asunnosta, oletko kiinnostunut?" 

Luojan kiitos (kirjaimellisesti): ensimmäisen näytön asunto on nyt minunnn! <3 Se pieni, mutta ihana. Täydellinen minulle. Todellakin: täydellinen. Varasin sen oitis ja mentiin tekemään vuokrasopimus. 

Jes. Myöhemmin tuli vielä toinen puhelu siitä punaovisesta kämpästä - olisin saanut senkin. Hauskaa - asunnoista piti olla pula ja minä olisin saanut heti kaksi. 

KEKSIVIIKKO

Väsynyt, mutta onnellinen kämpänomistaja

Kotiin. Enää täytyy tehdä kaikenlaisia paperijuttuja, mutta ai että on hyvä fiilis! Mulla on koulupaikka ja asunto ja kaikkea. 

Joo. Eipä mulla muuta nyt tällä kertaa! Piti vähän ihkuttaa uutta kämppää. ;) Tosin, vielä tähän loppuun on pakko todeta taas kerran, kuinka ihania lapset on: istuin autossa ja liikennevaloissa viereen sattui linkka, jonka ikkunasta näkyi pieni tyttö. Tytön ja mun katseet kohtasivat. Aikuinen kääntäisi katseen pois, mutta tyttö vaan tapitti. Hymyilin ja voi, tytönkin kasvoille tuli niin leveä ja suloinen hymy. Päiväni ehdoton piristys!

Nyt olen hiljaa. Moi.

-Jenna-Maria 

Kämppäkriisi!

Suuri (ja ennen kaikkea epätoivoinen) asunnonmetsästys jatkuu. Miten voikaan olla niin hankalaa löytää yhtä pientä yksiötä? En edes ole erityisen nirso, varani vaan ovat rajalliset. Halvat asunnot menevät nokkani edestä ja kalliista ei opintotuella elelevä ihmisparka saa edes haaveilla. Kai sitä on yritettävä koota joitakin kämppiä, joissa on näytöt suunnilleen samana päivänä tai ainakin peräkkäisinä ja lähettävä piipahtamaan paikan päällä.

Pakkaaminen sentään edistyy! En tiedä, olisiko sillä edes niin kiirus, mutta ainakin on jotain tekemistä ja jos ja kun sen asunnon saan, pääsen melkein heti viemään kamppeita paikan päälle. :) Oikeastaan kaikki, mitä otan täältä mukaani, mahtuu muutamaan isoon pahvilaatikkoon. Huonekalut hankitaan paikan päältä esim. matkan varrella sijaitsevasta Ikeasta... <3 En edes malttaisi odottaa, että pääsen valitsemaan kaikkia tavaroita ja viimeinkin sisustamaan asuntoa itseni näköiseksi. Tietty budjetti on rajallinen, mutta ei se minua estä - halvallakin saa hienoja juttuja!

Valmiiksi pakattu on puoliksi muutettu, vai?

Päätä alkaa särkeä tämä koneella istuminen. Koko päivä on mennyt asuntoja vertaillessa ja Bubble witch sagaa pelaillen. Tilannetta ei helpota ulkoa kantautuvat naapurin pikkupoikien riitaisat kiljaisut ja se seikka, ettei nämä etsinnät etene juuri minnekään. Kaikki pyörii ympyrää kuten tämä tekstikin, huomaan. :D Voisin keittää kohta kaffet ja jatkaa pakkailua. Että hei vaan! :)

-Jenna-Maria

Jeg elsker norsk ja niin edelleen

Tervehdys! Ensimmäistä merkintää tässä uudessa blogissa pukkaa. :)

***

Itselleni tyypillisesti alan kirjoittaa blogia juuri päivänä, jolloin kaikki on mennyt päin honkia. Tai siis kaikki sellainen, mitä olen yrittänyt saada aikaiseksi on joko epäonnistunut tai muuten vaan ollut tosi nihkeää... Hyvänä esimerkkinä nyt vaikka se, kun asensin uudelle koneelleni Messengeriä: sain sen viimein onnistuneesti ladattua ja auki vain tajutakseni, että koko systeemi oli norjaksi eikä kieltä saanut vaihdettua mistään - ei auttanut kuin ladata uudelleen jostain suomenkielinen versio. Tuo lyhyt kohtaus päivästäni kertoo suht paljon minusta muutenkin; olen aika avuton koneen käyttäjä, saan yksinkertaisenkin asian vaikuttamaan monimutkaiselta ainakin itselleni ja elämäni saattaa välillä muistuttaa huonoa sketsiä. 

***

En kuitenkaan usko, että on olemassa epäonnenpäiviä: joka päivä (ainakin itselleni) sattuu kömmähdyksiä, mutta jos on muuten hyvällä tuulella, niitä tuskin huomaa. Mutta voi jos jonain päivänä ärsyttää jo valmiiksi - silloin pienetkin asiat saavat koko päivän vaikuttamaan yhdeltä suurelta kaaokselta. Tänään olin vain väsynyt ja turhautunut, ja siksi huolimattomuudellani sain aikaan pientä päänvaivaa niin itselleni kuin muillekin perheenjäsenilleni, mistä tosiaan pienenä esimerkkinä tuo tietokoneeni kanssa säätäminen... :)

Mulle sopivampaa laatua oleva kapine! :)

***

Mutta blogia aloin kirjoittaa, tosiaan. Tämä ei ole ensimmäinen blogini, mutta tällä hetkellä ainoa, jota kirjoittelen tai aion kirjoittaa. 

***

Tämä blogi on paitsi ihan tuikitavallinen blogi, se on myös päiväkirjani ja kanava, jonka kautta kerron kuulumisiani. Tällä hetkellä elämässäni tapahtuu paljon lyhyessä ajassa, ja siksikin pidän pelkästään itseni takia järkevänä kirjoittaa ajatuksiani jonnekin. Jos ei muuta, niin kirjoittamalla ainakin saan asiat itselleni selkeytettyä. Olen ihan tässä kuukauden sisällä etsimässä itselleni asuntoa ja muuttamassa kotipaikkakunnaltani 300 - 400 kilometrin päähän opiskellakseni kansainvälistä kauppaa. Tähän asti olen elellyt äitini ja isäni helmoissa kylässä, jossa on suunnilleen huikeat 3000 asukasta, ja muutto kauas ja yksin isoon kaupunkiin kieltämättä jännittää jonkin verran, ja totta kai se tuntuu aika haikealta lähteä kotoa pois vanhempieni, veljeni ja sisareni luota. 

***

Tosiaan, pääsin suureksi ilokseni lukemaan kansainvälistä kauppaa juuri sinne, minne eniten halusinkin. En tiedä tarkalleen, miksi hain juuri tuolle alalle. Tokihan se kiinnostaa minua ja paljon, mutta vähintään yhtä paljon olisin tykännyt lukea psykologiaa tai filosofiaakin, tai sitten olisin voinut pyrkiä opettajaksi, mutta jostain syystä en sitten hakenutkaan mihinkään edellämainituista. Se oli varmaan se matikan E ja opon kehoitus hakeutua liiketalouden alalle sekä kiinnostukseni kieliin joka viittoi tieni tälle alalle - eikä se kauhean väärä valinta voi olla, sillä pääsin sinne. :D Enää tarvitsisin asunnon, jonka etsiminen osoittautuikin paljon vaativammaksi projektiksi kuin aluksi luulin. Jos on halpa ja hyvä asunto, se on liian kaukana koululta. Jos on hyvä sijainti ja hyvä asunto, se on liian kallis. Jos on hyvä sijainti ja hinta, kyseisessä kämpässä on takuulla jotain vikaa - eräästäkin puuttui suihku. Näillä näkymin joudun varmaan ostamaan teltan. 

Nuuskamuikkunenkin asuu teltassa, ehkä minäkin voisin..

***

Tosin, ei pidä murehtia huomispäivästä, se kyllä pitää itsestään huolen. Kullekin päivälle riittää sen omat murheet, kerrotaan Raamatussa ja enpä minä ole kukaan siihen mitään lisäämään. ;) Eiköhän kaikki järjesty, joskin näin hätäisenä ihmisenä toivoisin kaiken tapahtuvan heti eikä hetken päästä. 

***

Tällaista tänään, nyt väsyttää jo niin paljon, etten taida jaksaa kummempia kirjoitella. Hyvää yötä!

-Jenna-Maria