Jag kan tala sveska (och engelska) !

Jes! Pääsin sekä ruotsin että englannin tasokokeista läpi. Eipä tartte mennä ylimääräisille kursseille. :) Vaikka oishan ne voinu olla ihan hyödyllisiä joka tapauksessa. Mutta silti, ihanaa. Tuo ruotsi hämmentää edelleen, ai miten niin pääsin läpi? En kai sitten olekaan ihan niin huono kun ajattelin.
                                                           

Hmmm, väsyttää. Tänään oli aika pitkäveteinen päivä. Muu KVK:n porukasta (no ainakin melkein kaikki) lähti illalla viettämään aikaa ainakin eka Amarilloon ja sieltä jonnekin, mutta itse jäin kotiin löysäilemään. A) Baarit ei oo mua varten B) väsyttää C) laiskottaa ja D) huomenna koulua, siinä jo pari hyvää syytä vaihtaa menokengät villasukkiin ja farkut verkkareihin. Kerkeän tutustua luokkalaisiini sitten koulussa ja koulun tapahtumissa. Huomennakin on jotain ryhmäytymisjuttuja ja viimeistään yritysportfoliota tehdessä tutustuu ainakin siihen omaan neljän - viiden hlön ryhmään. Ja koulun ulkopuolelta varmaan saa kavereita sitten, kun menee jonnekin seurakunnan tapahtumiin ja niin edelleen. Ainakin alkuun ajattelin mennä niihin OPKOn opiskelijailtoihin. Seuraava vissiin maanantaina. <3 En malta odottaa.

Outo olo. Väsyttää, mutta en halua mennä vielä nukkumaan. On nälkä, mutta en jaksa syödä. Muutenkin ruokahaluni on ollut ihan olematon, johtuneeko uudesta elinympäristöstä ja muuttuneesta elämäntilanteesta. Stressiä ja koti-ikävää, ehkä? Tällä hetkellä olokin on hieman huono ja mietinkin tässä, että olenkohan syönyt jotain sopimatonta/pilaantunutta. En tietääkseni, mutta enpä niin tarkkaan ole edes katsonut suuhuni pistämien murkinoiden laatua.

Kuva kertoo fiilikseni

Puhuin äsken kotiväen kanssa puhelimessa ja nyt taas tuntuu, kuinka yksinäistä täällä välillä onkaan. Pienessä asunnossa omine ajatuksineen eläminen on vielä muutenkin aika uusi juttu mulle. Mulla on pidennetty viikonloppu, sillä maanantai on vapaata ja tavallaan haluaisin hirveästi lähteä kotona käymään, perjantainakin kun koulu loppuu jo 12. Mutta taas toisaalta, siitä on vasta viikko, kun tänne muutin. Aika lailla tasan viikko, huomenna tulee. Muutenkin, en tykkää yhtään junalla matkustamisesta ja juuri nyt en tunne tahtovani edes matkustaa millään minnekään. Voisinpa vain teleportata itseni kotisohvalle pikkusiskoni viereen Paavo Pesusientä katsomaan. Mulla ei edes näy Nickelodeon tai Juniori, masentavaa! :(

Taidan mennä suihkuun, koettaa saada vähän murua rinnan alle ja katsoa telkkaa ja mennä sitten vihdoinkin nukkumaan.

04KVK12, toinen koulupäivä ja nurinaa lukujärjestyksestä

Lyhyesti toisesta koulupäivästä LAMK:ssa.

Olo on hämmentynyt ja tiedolla ylikuormitettu. Ainakin melkein. :P Paljon tuli taas lisää infoa mm. kielten opiskelusta ja itelleni selkiytyi nyt ainakin se, mitä kieliä nyt ainakin tulee tässä luettua. Enkkua tietty ja paljon, ja ruotsiakin ilmeisesti jonkin verran. Mutta sitten vielä ranska ja saksa, eli siinä on sitten useat kieliopit ja sanastot muistettavana... Tosin sitä ruotsia ei vissiin ole paljoa, ja vaikka toisaalta haluaisinkin lukea sitä enemmän, taidan kuitenkin keskittyä noihin kolmeen muuhun. Jos mahdollisuuksia tulee, aion kyllä lukea sitäkin vielä lisää, sitä kun varmaan kuitenkin tarttee työelämässäkin.

Business-ranskaa? Kuulostaa hullulta, mutta sekin on varmaan edessä. Siis pitäisi ranskaksi keskustella jostain liiketalouden ilmiöistä... :D No ehkä ennemmin ranskaks kun saksaks. Mutta kai sitä sitten vaan oppii, jos ei muuten niin käytännön kautta.

Kieliin liittyen: huomenna enkun ja svedun tasokokeet. Iiks, en tiiä haluaisinko joutua millekään kertauskursseille, vaikka toisaalta hyötyähän niistä olis. Ruotsista oon aika varma, että joudun mennä, ja ehkä ihan hyvä niin. Tosin ne on iltaisin... Vaikka siihenkin täytyy tottua, iltaopintoihin siis. Esim. ensi viikosta eteenpäin jonkin aikaa keskiviikkoisin mulla on koulua 12 tuntia, mikäli ymmärsin lukujärkkäni oikein. 8:15 kouluun ja kotiin 20:10. Että jos joskus lukiossa valitin neljän päivien olevan raskaita... Bitch please! 

Eka koulupäivä!

Ensimmäinen koulupäivä ohi! Oli tosi mielenkiintoinen päivä, vaikka olenkin nyt ihan ulalla kaikesta. Tuli niin paljon informaatiota etten muista enää puoliakaan, mutta toivon mukaan kaikki asiat kerrataan vielä. Tänään ei vielä kerennyt hirveästi tutustua toisiin kansainvälisen kaupan opiskelijoihin, sillä oltiin ko. porukalla ainoastaan tunnin verran päivän päätteeksi. Muu päivä istuttiin auditoriossa koko liiketalouspoppoo kuuntelemassa kaikenlaista tärkeää ja varmaan vähemmän tärkeääkin, mikä sinänsä on ihan ok näin ekana päivänä. Eipä tarvinnut tehdä paljoa mitään vaan sai yrittää omassa rauhassa painaa asioita mieleensä ja vaipua hiljaiseen paniikkiin kun ymmärsi, ettei todellakaan tajunnut kaikkea.

Koulu vaikuttaa mukavalta ja kiinnostavalta. Paikka pokkeaa hyvin paljon vanhasta koulustani. Aluksi aamulla mentiin auditorioon, jossa soitettiin odotteluajan ratoksi kaikenlaisia diskohittejä, mikä jo sinänsä hämmensi. Lukioaikana odotusmusiikki koostui kellon tikityksestä. Päivä koostui lähinnä ihmisten nimistä ja sekavista sepustuksista siitä, millaista opiskelu liiketalouden alalla on. Jos jossain välissä epäilinkin sitä, että hainkohan ihan oikeaan paikkaan, niin tänään ainakin hetkeksi ne luulot kaikkosivat.

Oma vastuuopettajamme kertoi sitten päivän päätteeksi tarkemmin tästä omasta erikoistumisalastamme kvk:sta. Sanottiin, että työllistymisnäkymät ovat loistavat juurikin sen kansainvälisyyden takia ja myös siksi, ettei kansainvälisen kaupan tradenomeja ole vielä paljoa. Sekin oli ihan mielenkiintoinen fakta, että hakijoita oli tosiaan 369 ja 33 pääsi, eli sain tuntea oloni jopa fiksuksi istuessani siellä luokassa niiden onnekkaiden joukossa. Ainoana miinuksena mainittiin, että kansainvälinen kauppa on verrattuna muuhun liiketalouteen jonkin verran vaativampi ja rankempi ala, mutta lopussa palkkio seisoo. Toivottavasti niin! :)

Loppuviikko on vissiinkin samanlaista hullunmyllyä kuin tämäkin päivä, eli saa nähdä kuinka sekaisin olen perjantaina. :P Huomenna IT-tasokoe, keskiviikkona tai torstaina olis ruotsin ja enkun tasokokeet ja muistaakseni perjantaina matikan tasokoe. Niitä odotellessa... Toivon pääseväni kaikista läpi, ettei tarttis iltasin jäädä kertailemaan. Mutta tuo ruotsi varsinkin saattaa olla sellainen, joka kaipaisi kertausta jo senkin takia, että siitä on yli vuosi kun sitä viimeksi opiskelin tai oikeastaan edes käytin. Kirjotusten jälkeen en oikeastaan ole käyttänyt sitä kuin ihan vähän, ja aika paljon on saattanut unohtua. Mutta sen näkee sitten miten on asioiden todellinen laita. :D

Torstaina on joku jokiristeily... Kuulostaa kivalta, ja tosiaan mukavaa, että koulu järkkää kaikkea tuollaista piristävää. Ymmärrän toki, ettei vanhalla koulullani olisi edes ollut varaa kaikkeen tällaiseen. Huomasin muuten, että täällä on joku lukuvuoden avajaistapahtuma, jossa esiintyy Jukka Poika. Itse en ko. artistista hirveästi piittaa, mutta pointtini on se, että olen hämmentynyt kaikista näistä huveista, joita koulun ohelle on tungettu. Luo kieltämättä viihtyvyyttä, joka on tosi tärkeää jaksamisen kannalta.

Ei kaikki tiedot, joita saatiin, olleet ihan ihania. Joudutaan mm. tekemään joku yritysportfolio, joka kuulosti tosi kovatöiseltä. Onneksi se tehdään ryhmissä, mutta silti hieman jännittää se työn määrä jos sen tekemisen ohessa pitää vielä opiskellakin.

Ja tosiaan, ulkomaillekin käypi tieni jossain välissä. KVK:aan kuuluu ulkomailla tehtävä osuus, joka on jotain puoli vuotta ilmeisesti. Kiehtovaa ja pelottavaa samanaikaisesti. Ihan kiva päästä näkemään, millaista elo on ulkomailla. Lomareissuilla paikoista näkee vain pinnan, mutta kun siellä on hetken aikaa, oppii tuntemaan sen todellisen kulttuurin ja tavat ja kaikkea. Tietty se on pitkä aika olla erossa perheestä ja ystävistä se puoli vuotta, kun tämä muutama päiväkin on saanut aikaan ikävän. Mutta c'est la vie, onhan sitä sitten kiva nähdä maailmaakin ja vielä kivempi palata kotiin ja kertoa millaista oli. :) Ja nykyään on kaikki yhteydenpitovälineet niin mikäpäs siinä sitten.

No joo, tämä sekava postaus nyt kuvaa varmasti aika hyvin sitä, kuinka sekaisin menin tästä päivästä yleensäkin. :D Pää on niin pyörällä ja teksti sen mukaista,, etten tosiaan varmaan itsekään tajua tästä tekstistä mitään kun sen joskus jälkeenpäin luen. Koettakaa kestää.

-Jenska

Lahdessa ollaan!

No niin, tämä onkin sitten ensimmäinen merkintä Lahdesta käsin kirjoitettuna. Tulin tänne torstaina ja koulu mulla alkaa maanantaina. Aattelin nyt sitten kirjoitella ajatuksiani viimeisestä viikosta kotona, lähdöstä, muuttamisesta ja uuteen asuntoon asettumisesta.

Viimeinen viikko kotona oli mun osalta aika täyteen ahdettu. Halusin käydä vielä molemmissa mummoloissani ja joitakin kavereitakin kerkesin nähdä ja kotonakin olla. Eniten aikaa vietin pikkusiskoni kanssa, joka ei olisi millään tahtonut antaa isosiskon lähteä kotoa poies. Nytkin tyttö soittelee monta kertaa päivässä ja kertoilee kaikkea. Ikävä on kova molemmin puolin. :'( 

Keskiviikkona illalla haettiin kebabbia ja syötiin yhdessä koko perhe ja muutenkin sitten vietettiin enemmän tai vähemmän aikaa porukalla. Saunakin lämmitettiin ja sen sellaista. Ilta tuli liiankin äkkiä, olisin mielelläni tehnyt vielä vaikka mitä kaikkien ihmisten kanssa ja nähnyt vielä joitakin ystäviäni. Nukuin sisareni vieressä osan illasta ja itku oli kieltämättä lähellä, kun neiti takertui kainalooni ja totesi, ettei aio nukkua koko yönä, jotta aamu tulisi hitaammin. Onneksi siitä huolimatta hän nukahti eikä aamukaan ollut niin kauhea kuin pelkäsin.

Heräsin jo reilusti ennen seitsemää, sillä tahdoin nähdä äitin ja velipojan ennen kuin he lähtivät töihin/kouluun. Seuraavaksi sisko lähti kouluun. Jokaisen hyvästelyn jälkeen nieleskelin kyyneliä, mutta sain sitten kuitenkin koottua itseni niin, etten kertaakaan itkenyt aivan vuolaasti. Iskä lähti sitten viemään mua junalle, joka vei mut sitten Riihimäelle. Olin varma, että junassa joutuisin tirauttamaan muutaman kyyneleen, mutta vieressäni istunut mummo piti sen verran seuraa etten kerennyt murehtia. Mummeli oli menossa Helsinkiin ja keroili kaikenlaisia juttuja kesäasunnostaan ja kaikesta. Päivittelimme myös sitä, kuinka hänen laukussaan olleet mansikat olivat alkaneet valuttaa mehujaan ja kaikki hänen tavaransa olivat värjäytyneet punaisiksi sen takia. Matka sujuikin joutuisammin kun oli seuraa, ja alta aikayksikön olinkin siellä missä pitikin. Setäni puolisoineen oli vastassa ja käytiin yhdessä vielä ostoksilla. Sitten he toivat mut tänne ja siitä sitten alkoi hääräily täällä.

Mun sydän on mun rakkaitten luona <3

Nämä pari päivää oon vaan siivoillut ja hääräillyt kaikenlaisia juttuja. Äiti ei varmasti uskokaan, miten ahkerana minä olen ollut ja tänäänkin tiskannut, laittanut pyykkejä, imuroinut ja pessyt lattioita, puhdistanut wc:n, kävellyt rautatieasemalle ja koululle ja käynyt kaupassa jne. :D

Tämä kaupunki on labyrintti. Oon ihan hukassa kun astun ovesta ulos. :D Ensinnäkään eilen en meinannut löytää koululle, ja sieltä en meinannut päästä kauppoihin ja Fellmanniaan, josta piti hakea opiskelijakortti (kun viimein sen löysin, se oli mennyt paria minuuttia aiemmin kiinni) ja kaupungilta en meinannut löytää kotiin. Olin ihan poikki kun viimein alkoi näyttää tutulta ja turvalliselta. 

Mun silmissä Lahti näyttää just tältä.

Tänään päätin suunnistaa koululle uudelleen. Lähdin ja havahduin rautatieasemalta - olin taas ihan väärässä paikassa. Ei auttanut kuin kääntyä ympäri ja palata ja lähteä uudelleen etsimään koulua, joka viimeinkin löytyi. En ole varmaan ikinä ollut niin onnellinen koulurakennuksen nähdessäni kuin tänään...

Mun pitäisi hankkia joku lämpömittari, sillä en osaa arvioida lämpötilaa oikein ja tänäänkin puin kuin olisi ollut jäätävän kylmä ilma helteen sijaan. Siinäpä kuljin kävellen tuulitakki päällä pitkin katuja ja tunsin sulavani kuin jäätelö auringon alla. Kun viimein olin taas kämpillä ja sain heittää takin pois, ihollani oli suuria hikipisaroita ja naamani oli punaisempi kuin varpaani kynnet.

Huomenna menen taas käymään koululla, joskin luulen, että tällä kertaa löydän sinne nopeammin ja kivuttomammin. Maanantaina ainakin on löydettävä sinne aamulla yhdeksäksi. Ihan jo jännittää, millaista se koulu sitten taas onkaan ja viihdynkö siellä, onko sellaista kuin kuvittelin ja millaisia ihmisiä siellä on jne.

Mutta tässä nyt ainakin alkuun jotain kuulumisia. Otan tässä lähipäivinä kuvia kämpästäni ja laittelen tännekin sitten kun vaan kerkeän/jaksan. Moikka! Ja hauskoja venetsialaisia kaikille! Harmittaa, kun itse en pääse muitten mukana mökille tänään, vaan sen sijaan istun tv:n tai tietokoneen ääressä yksin. :( Damn.

-Jenska

Haikeutta, jäähyväisiä ja sisustussuunnitelmia

Inspiraatiota sisustamiseen.
Tämän merkinnän kuvat eivät ole omiani.

Nyt se on varmaa: muuttopäivä on 23.8.2012. Torstaina aamulla lähtee juna Seinäjoelta siinä puoli 11 ja se on menoa sitten. Eli enää reilu viikko täällä, mikä on samanaikaisesti jännittävää, kiehtovaa, surullista ja pelottavaakin. Mitenköhän minä, elämäni maalla elänyt pärjäänkään kaupungissa? Se selvinnee sitten.

Tänään piipahdin mummolassa ja aion mennä vielä ennen muuttoa ainakin kerran siellä käymään, sillä menee taas kauan ennen kuin seuraavan kerran sinnekään pääsee. Toisessakin mummolassa pitäisi käydä, ja voi olla, että nappaankin auton itselleni viikonlopuksi ja lähden Kokkolaan, jossa siis koko äitini puoleinen suku asuu. Muuten taidankin vaan oleilla kotona ja mahdollisesti nähdä joitakin kavereita vielä kun mahdollista. Olo on kaiken kaikkiaan haikea ja tuntuu melkein kuin lopullisia hyvästejä jättäisi, vaikkeihän se niin ole: kotiinhan saa aina palata. Mutta silti, ajatus siitä, etten enää joka päivä voi syleillä pikkusiskoani tai keskustella muiden perheenjäsenten kanssa kasvokkain tuntuu surulliselta. Onneksi nykyään on kaikenmaailman Skypet ja meset ja facet, yhteydenpito on tehty helpoksi. Ja aina voi soittaa.

Oman asunnon sisustaminen puolestaan on asia, jota odotan innolla. Jotain olen sinne jo laittanut, mutta tekemistä piisaa edelleen. Aion ensimmäisenä käydä setäni ja hänen puolisonsa kanssa ostoksilla, ja kirppiksiä tahdon ainakin koluta. Tänään surffailin erilaisten sisustusliikkeiden sivuilla ja ai että, voisin ostaa vaikka mitä jos vain rahaa olisi. :D Toki halvallakin saa, pitää vaan tietää mistä etsiä. Eikä kannata ostaa ihan turhia juttuja vaikka kuinka mieli tekisi - siten voi myös panostaa sellaisiin asioihin, joita tarvii. Nykyäänhän monet käyttötavaratkin ovat hienoja. Esimerkiksi ollessani viimeksi Lahdessa näin todella upean (ja liian kalliin, damn) mikron. Se oli punainen ja siinä oli kukkia, mutta tosiaan, hintaakin kapineelta löytyi niin paljon, ettei se enää näyttänytkään niin kivalta. Eikä olisi sopinut muuhun sisustukseen ainakaa kovin hyvin... :D

Tässä nyt muutama sivusto, jolla vierailin ja josta voisin tilailla vaikka mitä:

www.tilpehoori.fi
- Täältä löytyy kaikenlaista tavaraa myös halvalla. Tosi kivoja tuotteita varmasti jokaiseen makuun!

http://www.amalianolohuone.fi/
- Jotenkin todella herttaisen oloinen liike, kodikas. Sopii ainakin niille, jotka tykkäävät maalaisromanttisesta tyylistä (mm. minulle :D).

http://www.villaharmonie.fi/
- Tämä oli tosi selkeä sivusto, josta kans löytyy vaikka mitä kivaa. Täältä löytyy monenlaiseen makuun tuotteita, eikä hinnatkaan ole mahdottomia.

sisustussatiini.fi
- Vähän sekava, mutta mielenkiintoinen sivusto, jolla paljon erilaisia tavaroita myös muuhun kuin sisustukseen. Esim. vaatteita näytti jonkin verran löytyvän.

Mutta opintotuki, miksi et voisi olla suurempi? :'(

Ma tahto veivaa veivaa

Käytiin pikkusiskoni kanssa katsomassa Madagascar 3. Leffa oli ensimmäinen näkemäni 3D-elokuva, eli jo siinä mielessä aivan loistava kokemus. Itse elokuva ei myöskään pettänyt, vaan se oli mainio ja suosittelen sitä ihan kaikenikäisille. Se oli vauhdikas ja hauska, ja oikea sana kuvaamaan kokonaisuutta on "viihdyttävä". Voisin mennä katsomaan saman uudelleenkin!

Istuessani lasit päässä ja tuijottaessani valkokangasta olin vähällä vetää mehut väärään kurkkuun, sillä kun kuva lähti liikkeelle, se tuli niin lähelle, että oikeen säpsähdin. Taidan olla tosi vanha, ajattelin kun lastenelokuva sai minut haukkomaan henkeäni ja ihmettelemään, kuinka teknologia onkaan kehittynyt niin pitkälle. En edes saattanut uskjoa silmiäni välillä! 

Lapsena katsoin muumeja kakkoselta ja niitä nauhoitettiin videokasetille myöhempää käyttöä varten. Muumit oli lempiohjelmani ja tahdoin katsoa sitä yhä uudestaan ja uudestaan. Siihen aikaan oli vasta neljä kanavaa eikä digibokseista tietoakaan, joten esimerkiksi lastenkanavia ei ollut ja jos halusi katsoa jotain piirrettyjä muulloinkin kuin viideltä arkisin ja aamulla viikonloppuisin, piti katsoa videoita. Ja juuri siksi niitä muumeja tosiaan nauhoitettiin monta kasetillista. Nyt jälkeenpäin kun laitoin yhden kasetin pyörimään, huomasin, kuinka kuvanlaatu olikaan ihan hirveä tuolloin. Koko kuva oli lähestulkoon pelkkää lumisadetta, mikä ei silloin haitannut - sitä ei edes huomannut. Eikä siitä ole kuin ehkä 15 vuotta. Ja nyt on kaikenlaisia laajakuvatelevisioita ja kotiteattereita ja mahdollisuuksia kokea 3D:t sun muut myös kotisohvalta. Niin tajuttoman lyhyessä ajassa paljon on muuttunut, ja tässä mielessä se on kiehtovaa ja  mahtavaa. Itselläni ei vielä ole edes laajakuvatv:tä, vaan tuollainen ruma vanha möllykkä, joka ei mahdu edes nykyaikaisiin kirjahyllyihin. Joskus jos ja kun on rahaa, tahdon oikeen kunnon kotiteatterin kaiuttimineen ja valkokankaineen päivineen. :D Siellä sitten voisin istua kotona katsomassa 3D-leffoja ja ihmetellä samalla, kuinka rakeisista muumeista ollaan päästy näinkin pitkälle. Ja mitähän seuraavaksi? 

Savustettu auto

Ihanaa, nyt voin sanoa, että se kakkosvaihe on OHI! Autokin MELKEIN kesti loppuun saakka.

No joo. Ne oppitunnit oli, kuten arvasinkin, täysin turhia ja aikas pitkästyttäviä. Haukottelin vähän väliä ja keskittyminen herpaantu joka välissä. Olin jopa ihan tyytyväinen, kun se ratavaihe alkoi. Tosin, sitäkin ennen saatiin taas odottaa autossa kun siellä radalla oli jotain muita.

Eka kierros meni hyvin, ei ongelmia. Mutta kahvitauon jälkeen mun autoa, upeaa punaista Renault Méganea alkoi ilmeisesti tympimään koko touhu ja se sanoi itsensä irti, tavallaan. Siinä istuin autossani ja odotin, että olis mun vuoro ajaa taas, kunnes huomasin konepellin alta tupruavan jotain ja autossa näkyi punaisella joku valo, jota en edes häpeäkseni tunnistanut. Hyppäsin kiireesti autosta ulos ja nappasin radiopuhelimen mukaani ja kimitin siihen jotain epämääräistä savuavasta autosta. Kun asiantuntevat tyypit hetken siinä tilannetta kattelivat, mulle sanottiin, että joku propelli ei vissiin pyörinyt ja kaikki siellä konepellin alla oli kuumentunut hieman liikaa. Piti ajaa auto sivuun ja mun osalta kakkosvaihe oli paketissa.

Hmmmm. Onneks ei kerenny valuttaa mitään nesteitä. :D

Kotimatkalle pääsin sillä kuitenkin lähtemään. Mun käskettiin vääntää kaikki tuulettimet puhaltamaan kuumaa ja jos itelle tulis liika lämmin, ikkunat vois avata. Sitten vielä sanottiin vian olevan aika tyypillinen ranskalaisille autoille. Merde.

Tällanen fiilis.

Kotimatka oli mielenkiintoinen. Tuulettimet tosiaan puhkuivat kuumaa ilmaa ja olin kuolla. Päätä särki, ilma oli huonoa ja janokin hiipi kurkkuun, MUTTA ikkunat joutu pitää kiinni, sillä sade, tuo Suomen kesän ihana ilmiö tuli kaveriksi. Oikeen ukkospuuska ja välillä ikkunoistakaan ei näkynyt yhtään mitään. Ja tiellä oli vettä kuin jossain kanaaleissa. Mutta me selvittiin, minä ja Rellu.

Jos joskus tulee ajateltua Helvettiä ja sitä, millainen sen sanotaan olevan - tulinen ja kuuma pätsi - niin ainakin kuumassa autossa. Jo tuon matkan aikainen piina oli ihan riittävästi tuskaa, joten voin vaan todeta, ettei ikuisesti polttava tuli kauheasti houkuttele.

Joo, sellainen päivä. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä, tosiaan. Kuten jo joskus taisinkin sanoa (kertoessani siitä, kuinka tietokoneeni messengerin kieleksi oli muuttunut norja), elämäni on välillä kuin surkea komedia. :D Sillä hetkellä ei hirveästi naurattanut, eikä kauheasti vieläkään, mutta tiedän, että myöhemmin tämä päivä on vain yksi hyvä juttu muiden joukossa. Haha, vai on noinkin joskus käynyt. Ja jos en muuta tänään oppinut niin ainakin osaan toimia, jos vastaisuudessa tulee samanlaisia ongelmia.

Mutta voi olla, että oli ensimmäinen ja viimeinen ranskalainen auto, niin paljon kuin Ranskaa rakastankin.  Tai en tiedä, kaikissa autoissa on omat ongelmansa, ja tässä oli nyt tällaista. :))

-Jenska

Ähtärissä ja Keskisellä

Tänään käytiin siis perheen kanssa Ähtärin eläinpuistossa kaikenlaisia otuksia tapaamassa. Tällä kertaa sääkin sattui olemaan juuri sopiva: ei ollut liian kuuma, mutta ei kylmäkään eikä juuri sillä hetkellä satanut. Eläimet olivat suurimmaksi osaksi hyvin näkyvillä ja jotkut niistä jopa tekivät kaikkea mielenkiintoista. Esimerkiksi kaksi korppia tappelivat keskenään jostain tikusta, mikä oli melko viihdyttävää seurattavaa. Oli vissiin tosi ihana tikku, kun molemmat sitä niin kovin tahtoivat. :D 

Jotain elukoita:

Lumileopardi

Forever alone -pöllö 

Noita pentuja oli kaksi.
Oisin voinu ottaa lemmikiksenikin sellaisen, oli söpöjä <3

Omia suosikkejani olivat lumileopardi, ne korpit ja hillerit. Sitten myös saukkoja oli kiva käydä katsomassa. Olin vissiin pienenä luullut niitä kaloiksi, ihan loogista. :) Niin ja tietty karhuja ja susia oli kiva nähdä (kun ite sai olla sen aidan toisella puolen).

Perheen kesken on muutenkin mukavaa viettää aikaa, ja tästä jää taas kaikille hyvät muistot. Muuton aika on pian, ja siksikin pidän niin tärkeänä näitä yhteisiä hetkiä, sillä kohta koittaa eron hetki ja sitä taas ei tiedä milloin sieltä taas pääsee kotiin käymään. :P 

Ähtäristä mentiin Keskiselle, ja sieltä löytyi taas kaikkea tarpeellista asuntoon. Mm. pyykkiteline, tulostin, roskis ja kaikkea sellaista todella mielenkiintoista. 

Yhteenvetona: oli aivan mahtava päivä. Harmi, että huomenna ei sitten olekaan niin hauskaa luvassa: se ihana kakkosvaihe pukkaa päälle ja sinnehän on mentävä. Ei nyt vaan kiinnostais kamalasti, siinä menee vissiin melkein koko päivä. Muutenkin, kuulostaa niin turhalta: sinne mennään omalla autolla, siellä ajetaan liukasrataa ympäri ihan samaten kun sillon ekassa vaiheessakin ja sitten on vielä ne _oppitunnit_ joissa ilmeisesti puhutaan taloudellisesta ajamisesta, josta siitäkin on jo puhuttu aiemmin. Rahastuksen maku tässäkin. Menisin mielummin vaikka mökille tai mummolaan tai vaikka viemään noita loppuja kamppeita sinne Lahteen tai vaikka vaan hengaisin kotona sen aikaa. Mutta eei, pakko viettää päivä autossa istuen ja lähinnä nimenomaan vaan istuen ja odottaen omaa vuoroaan, joka sitten menee ohi parissa sekuntissa ja sen jälkeen pääsee taas odottamaan. Uskomattoman houkutteleva ajatus. 

No, ainakin on pois vaivoista huomisen jälkeen. Toivottavasti kaikki vaan menee hyvin enkä a) hajota mitään b) nolaa itteäni siellä c) eksy, sillä en muista tarkalleen Kemoran sijaintia. Pitänee vaan seurata muita. :P

Ja nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna olla skarppina jonossa! Öitä!

-Jenska

Double rainbow!

Tällaista tänään:

Oikeen Double rainbow!

Sateenkaaret <3 En tiiä, oon varmaan jotenki henkisesti lapsen tasolla, mutta tuun aina todella hyvälle tuulelle kun näen jotain vastaavaa. Luonto voi olla niin käsittämättömän upea, ettei sitä aina edes tajua. 

Oon muuten kerran nähny kolme sateenkaarta kerrallaan. Harmi, kun ei silloin ollut kameraa mukana. :( Tosin, ilman kameraa siitä ainakin tosissaan vaan nautti kun sai katsella jotain niin nättiä. 

Sateenkaaria tai ei, tää päivä oli muutenkin aika mukava. Käytiin aamusella äitin ja pikkuliskon kanssa Alajärvellä ostoksilla. Lähinnä ostettiin jotain tarpeellista mun asuntoon: vedenkeitin, silitysrauta jne. Vielä puuttuu niin paljon tavaraa, että en tiiä mistä riittää rahat kaikkeen. :D Vasta nyt sitä käsittää, mitä kaikkea kodin ylläpitoon tarvitaankaan ja mitä kaikkea olis ihan kiva omistaa. Jostain on pakko karsia ja jotakin voi hankkia sitten myöhemmin, pakolliset nyt vaan eka. (Ok, vedenkeitin ei ehkä ois mikään must, mutta hintana oli 9,90 ni päätettiin napata). 

Imuri puuttuu vielä.
Jostain syystä mulla on nyt pinkki kausi, ja
tällasen voisin otta het jos löytyis! :D 

Huomenna - jos sää sen sallii - katsomaan nalleja ja kumppaneita Ähtärin eläinpuistoon. Siitä onkin useampi vuosi kun viimeks siellä kävin, liskonpoikanenkin taisi olla vasta kahden tai jotain. Ite olin yläasteella, ehkä kasilla ja meen kyllä ihan innolla sinne nyt taas. Viime kerralla oli tosi kuuma ja muistan, että melkein kaikki elukat oli vaan jossain pusikoissa varjossa eikä me nähty niistä melkeen mitään. Onneksi se ei haitannut muita ku meitä vähän vanhempia, sillä se 2 v. oli eniten innoissaan siitä, kun ohitse lensi perhonen tai kun jossain häkissä loikki ihan tavallinen pupu. Itse olisin mieluiten nähnyt lumileopardin - toivottavasti huomenna ois parempi onni. Toisaalta tykkään kovasti kaikista niistä linnuista, joita siellä on. Ne ei ainakaan yleensä petä vaan reippaasti istuvat esillä oli sää mikä tahansa. :)

Loppuviikko onkin aika täynnä kaikkea, kun huomenna sen eläinpuiston jälkeen mennään varmaan piipahtamaan Keskisen kaupassa ja siellä nyt varmaan menee hetki. Perjantaina onkin se odotettu kakkosvaihe, jota varten en edelleenkään ole löytänyt sitä ajokorttia. Onneksi autokoulun opettaja tuumasi, etten tartte sitä mukana, joten olkoon siellä Lahdessa, otan sen sitten ensi viikolla sieltä. Mutta jospa kirjottelen niistä kaikista sitte myöhemmin ja tää merkintä vois olla tässä. :D Moro!

-Jenna-Maria-