Loppu häämöttää!

O-ou, enää kaksi viikkoa Vimpelissä! 

Jotenkin kuvittelin, että lomaa olisi vielä pidemmästi, mutta ei kai siinä.
Arki on ihan tervetullut, ainakin tavallaan.

Pääsee taas kunnolla ihmisten ilmoille ja takaisin asiaan, eli opiskelemaan.

Ja kyllähän se koulu kivasti rytmittää päivää - tai siltä nyt tuntuu.

Heti kun palaa kouluun, varmaan tajuaa, että olihan se loman rentous ihanaa

 ja koulu teettää taas liikaa hommia.

En ottanutkaan ihan niitä kaikkia kursseja, jotka meinasin. Tulin siis järkiini. 

On mulla edelleen ihan reippaasti kaikkea, mutta hieman tuli karsittua.

 Ainakin kaksi kurssia.

Yksi ystäväni oli lauantaista tiistaihin täällä luonani kylässä. 

Mökkeiltiin yksi yö, kateltiin leffoja ja 

käytiin "ostoksilla" Vimpelin mittakaavassa. 

Oli kieltämättä olo kuin ennen muinoin pikkuteininä: 

istuttiin huoneessa sängyn päällä, syötiin liikaa sipsejä ja katseltiin leffaa koneelta äänet mahdollisimman hiljaisella, ettei vaan muut herää.

Katsottiin muun muassa Would You Rather, Scary Movie 2, 

Elokuu ja The Cabin in the Woods.

Ensimmäinen noista oli aika väkivaltainen,

 mutta ei varsinaisesti pelottava vaikka kauhuelokuvaksi olikin listattu.

 Tuon Scary Movien olinkin jo aikaisemmin nähnyt, 

eikä se sinänsä ehkä senkään takia niin kovasti jaksanut enää naurattaa,

 vaikka ihan viihdyttävä olikin. 

Elokuu oli huono, pitkäveteinen ja aika lailla juoneton tarina

 jonkun pojan lakkiaisten jälkeisestä kesästä,

 jolloin sen tyttöystävä oli reilaamassa

 ja se sitten päätyi pitämään yllä koko kesän mittaista salasuhdetta

 ja loppujen lopuks jäi yksin. 

Viimeinen leffa oli jälleen taas kauhua edustava,

 joskaan ei - onneksi - pelottava sekään.

 Leffa oli itse asiassa satiirinen esitys kauhuleffoista, 

ja siten se oli aika osuva.

Kaikki kliseet löytyi ja siltä kannalta katsottuna leffa oli aika ajoin jopa hauska.

No joo. 

Nyt nämä kaksi viikkoa on tarkoitus oleilla täällä vaan

 ja mahdollisesti piipahtaa Kokkolassa.

Sen jälkeen suuntaan Helsingforsiin, jonka kautta sitten kotiudun.

Sellasta tällä hetkellä.

Palaillaan!

Jenna

Look, the leaves are dead

Mulla alkoi tänään syksy.

Ei siksi, että sää olisi jotenkin syksyinen, päinvastoin - kesä voi tuskin kuumempi ollakaan täällä Suomessa. Ei myöskään siksi, ettäkö arkeni olisi alkanut. Koulu alkaa 2. syyskuuta, ja sinne on vielä aikaa. Periaatteessa en siis edes keksi täysin hyvää syytä sille, mikä saa minut kuvittelemaan, että syksy alkaa juuri tänään, mutta asia nyt vaan on näin. Vetoan siihen, että nyt vaan sattuu olemaan sellainen tunne.

Illat ja yöt on pimeitä ja jos oikein tarkkaan katsoo, koivujen lehdet ovat alkaneet hiljalleen luopua vihreästä kesäväristään ja sovittavat ylleen keltaista. Lempipuuni on vaahtera, ja oikein odotan sitä, että saan nähdä sen punastuvan. Linnutkin ovat jo alkaneet pitää kokouksia peltojen reunoilla, suunnittelevat kai jokavuotista matkaansa etelään.

Älkää sanoko, että olen ilonpilaaja. En voi sille mitään, että nautin syksystä kaikista vuodenajoista eniten. Silloin saa - ainakin minä kuvittelen niin - olla ihan luvan kanssa melankolinen. Syksy on sitä aikaa, kun voi raahautua kirjastoon ja lainata mielenkiintoisia kirjoja, lukea ja kirjoittaa. Syksy on luovaa aikaa, sen värit antavat inspiraatiota ja sitä ainutlaatuista energiaa jopa opiskeluun.

Älkää tyrkyttäkö minulle Mambaa, sillä ei, kesää ei ole enää jäljellä. Ei minulle.

Niin, siitä tämä blogini ulkoasun muodonmuutoskin johtuu.

Se on syksy nyt! :)

Jenna-Maria

Totuus Ikean lihapullista ja yllätysvieras!

APUA! Ei nyt vielä voi olla elokuu. Kohtahan se on kesäloma purkissa ja paluu arkeen edessä. Ainakin, jos tämä elokuu hupenee samaa vauhtia mitä aikaisemman lomakuukaudet tekivät.

Mitäpä olen puuhaillut? No, sen verran osaan sanoa, etten paljoa ainakaan sitä, mitä olin suunnitellut / mitä olisi pitänyt. Koulukirjojen päällä on pölykoirien kenneli ja lenkkarit on... En edes tiedä missä. Hyvältä näyttää, siis! Sentään sain itseni ilmoittautumaan niille ensi vuoden kursseille. Olin taas ahne ja valitsin yliannostuksen erilaisia kursseja. Jos valitan työmäärästä talvella, syyttäkää siitä minua itseäni ja vain minua itseäni, en näemmä saanut tarpeekseni viime vuoden 12 tunnin päivistä.

No, olin siellä riparilla, ja täytyy sanoa, että leiri oli aivan mahtava. Vaikka aluksi sinne lähteminen tuntuikin hieman ylivoimaiselta - siis jouduin oikeasti tekemään muutakin kuin nukkumaan ja syömään, iik - niin olen enemmän kuin iloinen siitä, että lähdin leikkiin mukaan. Siellä oli paljon hyviä keskusteluita asioista ja jopa vähän vanhempana isosena sain kuitenkin oppia paljon. Siis periaatteessahan ne samat Raamatun kohdat on kuullut monesti, mutta keskustelujen kautta niihin saa erilaisia näkökulmia ja ne saattavat avautua ihan uudella tavalla, mikä on kiehtovaa.

Tiistaina lähettiin äiskän ja tätini kanssa Tampereelle jälleen Ikeaan. Toisaalta siellä ei tule kuin paha mieli, sillä olisi ihana hankkia vaikka mitä huonekaluja - sohvia, pöytiä, kaappeja - mutta asuntoni on niiin pieni, ettei sinne mahdu enää enempää tavaraa jos aikoo siellä vielä itsekin elää. Eikä ne lihapullat olleet niin maineensa veroisia, äiti tekee paljon parempia.

Reissu oli kuitenkin kiva, ja kun äiti tätini kanssa lähti kotia kohti, minä jäin ensin hetkeksi ystäväni kanssa Mansea ihmettelemään ja sieltä suunnistin Lahteen postinhakumatkalle. Lahessa olin muutaman yön, ja näin sielläkin yhtä kaveria ja kävin katsomassa, vieläkö keskusta sijaitsi samalla paikalla kuin ennenkin. Muuta en osaa sanoa kuin sen, että tori on ihan pilalla, kiitos kaivausten. On ne vissiin jotain hevosen polvilumpioita mitä lie sieltä löytänytkin, jee. Tämä varmasti muuttaa ihmiskunnan käsityksen historiasta.

Nyt olen kuitenkin turvallisesti takaisin Vimpelissä, vaikka junamatka takaisin olikin aika inhottava. Jouduin istumaan taas jossain Neuvostoliitosta aikanaan lainatussa vaunussa, johon ei oltu vieläkään keksitty laittaa ilmastointia. Kuuma, kuumempi, kuumin, eilinen matka. Tähän lisättynä se, että junanvaihdossa jouduin ensin odottamaan tätä historiallista ilmestystä 35 minuuttia myöhästyneiden lähtövalmisteluiden takia. Kiitos VR, et petä koskaan!

Eilisen illan kruunasi kurnuttava kuokkavieras. Avasin ulko-oven päästääkseni kissaa sisälle, ja luulinkin sen rynnänneen ohitseni kun takaani kuului kohahdus. Mutta kääntyessäni katsomaan mitään ei näkynyt. Laitoin valon eteiseen, ja näin, kuinka joku musta pallo loikkasi kenkätelineen alle. Tosiaan, se oli isoin näkemäni rupisammakko. Ja ei, en ollut tarpeeksi rohkea siirtämään sitä itse ulos, jouduin pyytämään iskän apuun.

Päätän puheripulini tähän ja menen juomaan kahvia.

Lämpöistä elokuun alkua kaikille!

Jenna