Minne se kaikki aika yhtäkkiä meni, kaikki ne kaksitoista kuukautta? Vastahan sitä ammuttiin raketteja vuoden 2012 kunniaksi... Tämä varmaan tarkoittaa sitä, että olen tulossa vanhaksi. Vuodet vaan vierii eikä ite meinaa pysyä perässä ollenkaan!
Tänä iltana hyvästelemme vuoden 2012. Vuoden, jona piti tulla maailmanloppu. Vuoden, jona omassa pienessä elämässäni tapahtui aika paljon. Vuoden, joka oli aika mahtava, vaikkakin toivotan seuraavan mielelläni tervetulleeksi. 2013, here I come!
Vielä on pari tuntia ennen h-hetkeä, sitä sekuntia, kun kello lyö 00:00 ja vuosi vaihtuu. Tässä vaiheessa ajattelin hieman muistella mennyttä vuotta, syödä jotain hyvää ja tehdä lupauksia, joista aion pitää kiinni. Kuten tein tänäkin vuonna, oikeasti! :D
Tähän postaukseenkin ajattelin kirjoittaa muutaman kohokohdan vuodelta 2012. Se tuskin täysin vastaa sitä, jonka aion päiväkirjaani raapustaa, mutta jotain tännekin on pakko laittaa. :)
No, mitä vuoden aikana oikein tapahtui? Alkuvuodesta on jo sen verran aikaa, ettei meinaa muistaa... No, oli siellä ne loput yo-kirjoitukset, ja varsinainen koulu loppui jo helmikuussa. Pääsykokeisiin lukua, yo-juhlien valmistelua. Lakki päähän ja lukiosta veks, siinä kai se kevät tiivistettynä. :D 6. kesäkuuta olikin jo heti pääsykokeet Lahdessa, ja hah, muistan jännittäneeni ihan kauheasti. Ja kokeen jälkeen tunsin, että se ei ollut mennyt niin hyvin ku ois voinut ja olin aika varma, että pisteet ei riittäisi... Mutta kesällä, ollessani isostelemassa sain iskältä tekstarin, jossa luki jotakuinkin näin: "onnea, pääsit lahteen". Jouduin lukemaan sen useasti ennen kuin ihan tajusin asian. Ja meni kauan, ennen kuin oikeasti sisäistin, mitä kaikkea se merkitsi: muuttoa toiselle puolelle Suomea, uutta koulua, uusia haasteita, uusia ihmisiä... Niin tosiaan, tämä kaikki on tapahtunut tämän vuoden aikana. Vuonna 2013 saa tapahtua aika paljon, jos se meinaa olla edes murto-osaksi yhtä awesome ja mielenkiintoinen kuin edeltäjänsä. :D
Tällainen päähine saattoi liittyä erääseen vuoden kohokohdista
Oon saanut tutustua moniin ihaniin ihmisiin tämän vuoden aikana. Olen oppinut paljon kaikkea, saanut itsestäni yllättävän paljon irti. Olen jopa alkanut tottua niihin 12 tunnin koulupäiviin, uskomatonta kyllä. :D Hmm, ei tämä ollut ollenkaan paskempi vuosi, jos näin sen voisin tiivistää.
Mitä odotan vuodelta 2013? Ainakin kovaa työmäärää, ja sen tiedän saavanikin. Jee. Toivoisin voivani kokea paljon hienoja asioita, nähdä hyviä elokuvia, kuunnella hyvää musiikkia, olla rakkaiden ihmisten kanssa, tehdä töitä, kirjoittaa jotain hienoa, kohdata haasteita ja selviytyä niistä kunnialla... Vuosi 2013 on vähän sellainen vuosi, etten osaa odottaa siltä mitään tiettyä. Tiedossani ei ole erityistä tapahtumaa tai mitään muutakaan sellaista odotettavaa. En siis tiedä, mitä vuonna 2013 tapahtuu. Paitsi, että 20. syntymäpäiväni on 11.5. That's all. Mutta silti, ei se tarkoita, että vuodesta tulisi jotenkin laimea - ehkä jopa päinvastoin. Sillä vuodella on tilaa yllättää! ;)
Mutta, hyvää uutta vuotta kaikille! Jatketaan ensi vuonna sitten taas!
Heipä hei pitkästä aikaa! Tosiaan, loma on nyt viimein alkanut ja tätäkin merkintää kirjoittelen Vimpelin puolella. Joulukuu on menny tosi nopeaa ohi, ja tekemistä on ollut enemmän kuin olisin edes tarvinnut. Tehtäviä ja tenttejä sekä kaikkea muuta mukavaa. :) Kaikesta on kuitenkin selvitty kunnialla ja nyt sitten saa ihan rauhassa nauttia joulusta. Tehtävät aion tehdä vasta pyhien jälkeen, joten nämä päivät on nyt sitten ihan vaan rentoutumista ja yhdessäoloa varten.
Lahdessakin kerkesin vähän viettämään joulua kavereiden kanssa. Olin myös apuna Joutjärven kirkolla keittiön puolella joulujuhlassa (tiskejä hoitamassa). Muutenkin lumen ansiosta oli aika ajoin ihan jouluinenkin tunnelma, vaikkakaan ei ehkä yhtä lailla kuin aikaisempina vuosina. Vieläkään ei tunnu ihan joululta, vaikka huomenna onkin jo aatto. Luultavasti siinä vaiheessa, kun kinkku lyödään pöytään, alkaa tuntua enemmän jouluiselta. :)
Eilen olin vielä Vimpelin seurakunnan nuorten joulujuhlassa. Tänäkään vuonna en voittanut joulubingossa mitään... :( Häviäjä jo vuodesta 2008! Oli mukavaa nähdä vanhoja tuttuja, ja toivon mukaan tässä lomalla kerkeää nähdä vielä muitakin kavereita pitkästä aikaa. :) Koulukin alkaa vasta 7. päivä, eli takaisin Lahteen ei ole mikään erityinen kiire.
En nyt ala satuilla sen enempää tähän tällä kertaa, kirjoittelen sitten tässä loman aikana vielä. Viimeistään uuden vuoden maissa, jolloin voisin tehdä pienen katsauksen kuluneeseen vuoteen 2012, jona ei tullutkaan maailmanloppua (yllätyyyyys). Joka tapauksessa kaikki, mitä tällä kertaa halusin sanoa kiteytynee tähän:
HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE!
Ja muistakaa myös kaiken tohinan keskellä sitä, miksi kyseistä juhlaa oikeasti vietetään. Se on kaikkein tärkeintä. Ja se, että voi olla yhdessä rakkaimpien kanssa ja viettää ihan vain aikaa kaikenlaisen puuhan parissa
tai vaikka ihan vaan takkatulen edessä istuskellen. :) Joten jos joka nurkka ei kiillä, älkää murehtiko: ei sillä ole mitään väliä. Joulussa on paljon tärkeämpiäkin asioita, eikä niitä pölykoiria kukaan jälkeenpäin edes jaksa muistaa.
Niin, tänään on itsenäisyyspäivä. 95 vuotta itsenäisyyttä on kohtalaisen pitkä aika. Ajattelinkin tässä vähän kirjoitella ajatuksiani itsenäisyydestä, Suomesta ja siitä, miten tänä vuonna olen itse tätä juhlaa viettänyt. Ihan alkuun kuitenkin linkitän tähän ehdottomasti tähän päivään kuuluvan taideteoksen: Sibeliuksen Finlandian. Kuunnelkaa ja ihailkaa!
Itse olen vasta 19-vuotias, eikä minulla täten ole aavistustakaan siitä, millaista oli elää silloin kauan sitten ensin Ruotsin ja myöhemmin Venäjän vallan alla. En ole ollut olemassa silloinkaan, kun itsenäisyyttämme on uhattu, kun talvi- ja jatkosota käytiin ja pienen pieni Suomi joutui taistelemaan suurta ja pelottavaa Venäjää vastaan. Olen syntynyt 90-luvulla, jolloin sota-ajat ja sen jälkimainingit olivat jo kaukana menneisyydessä, historiaa, pelkkiä muistoja ajasta, joka joskus oli.
Olen saanut syntymästäni saakka elää onnellisena itsenäisessä maassa, jota ei elämäni aikana kovinkaan monet uhat ole koetelleet. Minun ei ole tarvinnut pelätä, vaan olen saanut elää elämääni täysin rauhassa, käydä koulua ja nähdä kavereita, elää perheen kanssa ja vain olla. Harvoin sitä kuitenkaan tajuaa, että tämä kaikki - tällainen elämä - ei ole mikään itsestäänselvyys. Tilanne voisi olla aivan toinen.
Rakkaan äidinkieleni suomen sijaan saattaisin nyt kirjoitella ihan erinäköisiä kirjaimia ja rupatella venäjäksi. Tiedä sitten olisinko edes käynyt kouluja näin pitkälle, asuisinko Lahdessa; missä olisin, mitä tekisin, hankala sanoa. Olisinko edes minä? Varmaa on vain se, ettei elämäni olisi ollut juuri tällainen, jos Suomi ei olisi itsenäinen maa. Siksi olenkin suuressa kiitollisuudenvelassa heille, jotka tämän minulle ovat mahdollistaneet: veteraaneille, jotka laittoivat omat elämänsä peliin siksi, että saisin elää rauhassa, onnellisena ja omassa, itsenäisessä Suomessa.
Opiskelen kansainvälistä kauppaa ja voisin hyvinkin kuvitella asuvani jonkin aikaa muualla kuin täällä. Parin vuoden sisällä tulenkin asumaan about puoli vuotta jossain toisessa maassa. Kuitenkaan Suomea en koskaan pysty jättämään, Suomi on minun isänmaani ja siksi kaikista paikoista rakkain. Suomi on kotini. Ihan sama, onko täällä joskus jotkut asiat huonommin kuin vaikkapa Ruotsissa: jokaisella valtiolla on omat ongelmansa. Ei se vaihtamalla parane, sanottiin muistaakseni jossain DNA:n mainoksessa. Nimenomaan. Oli tilanne mikä tahansa, Suomi on se paikka, jossa haluaisin loppuelämäni viettää.
Suomi on kaunis maa. Onko mikään upeampaa kuin neljä vuodenaikaa? Vihaan ja rakastan niistä jokaista.
Kevät, luonto alkaa hitaasti heräillä. Pitkän pimeyden jälkeen häikäisevä valo alkaa vallata alaa, lumi sulaa jättäen jälkeensä märkää loskaa, joka kastelee sukat sama millaiset kengät on jalassa. Jos on kumpparit niin ne kuitenkin jotenkin hörppäävät vettä ja siinä sitä taas ollaan. Lumen alta paljastuu kaikkea inhottavaa, joka paikassa haisee oudolle. Kuitenkin, onko söpömpää kuin kevään ensimmäiset leskenlehdet? Entäpä kuka voisi inhota sitä tunnetta, joka tulee usein keväällä, kun tajuaa kesän lähestyvän, päivien pidentyvän ja tekisi mieli vain laulaa?
Kesä on täynnä kirkkaita värejä. Vihreää ja sinistä. Eipäs kuitenkaan kaunistella asiaa liikaa, sillä Suomen kesään kuuluvat luonnollisesti myös sateet, itikoista puhumattakaan. Onhan se idyllinen mielikuva: tyyni järvenpinta, aurinko laskee horisonttiin, maisema on oranssi. Mutta auts, paarma puri pyllyyn, seitsemänsataakaksikymmentäkolme hyttystä kiertää kehää pään ympärillä ja kolea iltatuuli saa ihon kananlihalle. Siitä en vaihtaisi sekuntiakaan pois.
Syksy maalaa maiseman punertavammaksi. Alkusyksy onkin ehkä vuoden kauneinta aikaa, kun vaahteroissa on oranssit lehdet, kun koivut kellertävät ja illat hämärtyvät. Pienenä vesilätäköissä oli kiva loikkia. Yleensä syksyllä kuitenkin sataa ihan liikaa. Puut muuttuvat punaisista hetkessä ruskeiksi, ja maa on viimein limaisen ja löllön lehtivaipan peitossa. Kuten keväällä, myös syksyllä sukat ovat aina märät. Syksy on kuitenkin lempivuodenaikani, niin järjetöntä kuin se ehkä onkin. Inhoan sitä ehkä eniten, mutta viha on niin lähellä rakkautta, että syksyn kohdalla se raja on jo ylitetty. Syystuuli tuntuu ihanalta hiuksissa, vaikka se heittääkin ne naamalle ja suortuvat tarttuvat huulikiiltoon kiinni ja sen jälkeen näyttävät sottaisilta.
Suomen kaikkein tunnetuin vuodenaika on kai talvi. Talveen kuuluu lumi (toivottavasti vielä tulevaisuudessakin) ja kylmyys. Talvea on kiva katsella ikkunasta villasukat jalassa ja glögimuki kourassa, mutta ulos mennessä pakkanen puree posket ruvelle. Ainakin melkein. Toisaalta, on virkistävää kävellä aamulla kouluun 20 asteen pakkasessa: punaiset posket näyttävät pirtsakoilta. Pienenä tavlvisin oli ihana tehdä lumiukkoja, -linnoja ja -enkeleitä. Pitäisi varmaan joskus taas kokeilla heittäytyä hankeen selälleen ja tehdä pari lumienkeliä. Ehkäpä Vimpelissä sitten pikkusiskon kanssa. :) Talvi on myös pimeää aikaa ja joka vuosi yllätyn siitä, kuinka myöhään tulee valoisaa ja kuinka aikaisin alkaa hämärtää. Talvisin tekisi mieli nukkua vuorokauden ympäri. Kuitenkin on mahtavaa, kun joulu ja uusi vuosi ovat juurikin talvella: jouluvalot ja raketit ovat parhaimmillaan pimeässä. Entäpä tuntuisiko joulu ollenkaan niin lämpöiseltä ilman talven kylmyyttä?
Tänä vuonna vietän itsenäisyyspäivää ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. Aluksi ajattelin, että olisi ollut mukavaa viettää tämä päivä perheen kesken, mutta päivän edetessä sain todeta, että mukavasti se meni näinkin. Nukuin aamulla melko myöhään ja aamukahvien jälkeen päätin pukeutua juhlavammin kuin tavallisesti. Vaikka olen yksin, päätin oikein panostaa meikkiin ja asuun, sillä se saa oloni juhlavammaksi.
Laitoin itselleni juhla-aterian, jonka söin niin sanotusti paremmilta astioilta. Eipä oo vielä muuten ollutkaan syytä käyttää Pentikin astioita sen kummemmin. :D Mun menuun kuului valkosipulikermaperunat, keitetyt vihannekset ja possulehtipihvi. Jälkkärinä söin mustikkarahkaa. Punaviini olis voinut olla sopivan juhlallinen ruokajuoma, mutta vesikin toimi ihan hyvin. :)
Omnomnom. Pakollinen ja varmasti älyttömän kiinnostava ruokakuva.
Päivä on muuten mennyt aika paljon tv:n parissa. Tuntematon sotilas oli edelleenkin loistava, ja kyllä se samalla lailla joka vuosi koskettaa. Tv on edelleenkin auki ja sieltä noita linnanjuhlia sivusilmällä seuraan. Olishan se siistiä joskus itsekin sinne päästä. Pitäis varmaan kirjottaa joku tosi hyvä opus ja saada Finlandia-palkinto taikka sitten tehdä jotain muuten vaan tosi merkittävää... :D Vaikka varmasti aika tuskaisaa jonottaa niin kauan sinne, vois mennä hermot. Muutenkin ihan valtavasti porukkaa, vois olla ahdistavaa... :)
Joka tapauksessa, ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille! Minä menen tästä kaivamaan kaapista taas jotain syötävää, alkaa olla nälkä kun on tuosta edellisestä ateriasta sen verran aikaa.
Tällasta tänään markkinoinnin tunnilla. "Dumb ways to die, so many dumb ways to die" - eikä oo soinu päässä kun vaan ihan koko ajan. :D
Ei mulla nyt erikoisempaa asiaa ollut, piti vaan saada laittaa tuo video tänne. Ja päästä leijumaan, että saksan suullisesta tentistä tuli 4! En mä kyllä tiiä, mitä edes odotin saavani, mutta en ehkä 3 isompaa. Opettaja vielä sano, että mun suullinen anti oli hyvää. Tuli iloinen mieli, vaikka en kyllä omasta mielestäni sanaa "Französisch" osaakaan lausua kauniisti.
Jee, enää huominen ja sitten on taas vähän vapaata. :) Huomenna meen vissiin kattoon sen Salkkarileffan ja sitte torstai koostunee Tuntemattomasta sotilaasta, ehkä sinivalkoisen kynttilän polttelusta, mahdollisesti linnanjuhlista ja jostain toivottavasti hyvästä ruoasta, riippuu mitä osaan (jaksan) laittaa. :D Perjantaina menenkin setäni luokse käymään ja loppu viikonloppu taitaa mennä paljolti koulutehtävien parissa. Mutta ihan kivalta kuulostaa silti! :)
No joo, en taidakaan jaaritella sen enempää, nimittäin olis vielä yhtä ja toista puuhaa. Mm. vuokra täytyy maksaa ja yksi kolmen sivun mittanen tehtävä tehdä. HAUKOTUS. Oisin voinu alottaa jo aiemminkin, mutta Triossa menikin odotettua pidempään. Ostin vähän jotain lahjoja ja itelleni kynttelikön, joka nyt tossa nätisti valaisee ikkunalaudalla.
Hui, onpas aika taas vaan vierähtänyt. Olen pahoillani siitä, etten ole hetkeen kirjoittanut. Kirjoittamattomuudelleni ei ole edes kunnon selitystä, ainoastaan laiskuus, ehkä. Tai sitten se, ettei koulutehtävien tekemisen jälkeen enää vaan jaksa kirjoittaa muuta.
Anyway, nyt on joulukuun ensimmäinen päivä. Täällä Lahdessa on oikein luntakin maassa, ja koko ajan sataa lisää. Saa nyt nähdä, pysyykö maa valkoisena jouluun asti, vaikka ei se mua kiinnosta hirveästi, onko täällä lunta jouluna, en ole sitä näkemässä kumminkaan.
Viime postauksen jälkeen on ja ei ole tapahtunut paljon. Samalla viikolla, kun tulin sillä porojunalla takaisin Lahteen, hajosi myös pyöräni (tai siis eturengas meni ilmeisesti puhki, I dunno) ja siitä asti olen seikkaillut jalan joka paikkaan. Ei sillä, kuntohan siinä kohoaa, mutta pyörällä pääsisi niin paljon nopeammin, että välillä ärsyttää. Mutta nyt sillä tuskin on enää edes suurta väliä, sillä tosiaan, lunta on iso kasa maassa ja menisin ehkä muutenkin kävellen kouluun.
Olin muuten Twilightin ensi-illassa täällä näin. Se siis oli se yönäytös. Eräs ystäväni pyysi minua menemään kanssaan sinne, ja ajattelin, että koska olen kaikki muutkin osat nähnyt, miksen katsoisi viimeistäkin. Se oli oikeastaan ihan hyvä, sillä se pääsi jopa yllättämään minut yhdessä vaiheessa. Ja muutenkin, Nurse Jackiestä tuttu Peter Facinelli on aina hyvä syy katsoa leffa kuin leffa. Ja senpä takia menin katsomaan sen uudelleen toisen ystäväni kanssa viime viikolla. :)
Rakastan paikallista elokuvateatteria. Ensi viikolla saatan mennä sinne katsomaan sitä Salkkarileffaa. Olen nyt kahden vaiheilla, kumpaan näytökseen menisin keskiviikkona: siihen aikaisempaan, jolloin pääsisin kivaan aikaan kotiin kun tosiaan, joudun kävelemään vai siihen myöhäisempään, jossa on paikalla myös osa näyttelijöistä? En ole päättänyt vielä.
Älkää tuomitko elokuvamakuani edellä mainittujen elokuvien perusteella: olen aika kaikkiruokainen niiden suhteen. :D Lempileffani on edelleen Tuntematon sotilas, joka tuleekin telkusta ensi viikolla taas. <3 Tykkään myös elokuvasta nimeltä Moulin Rouge, jossa miespääosaa esittävä Ewan McGregor on niinikään yksi suosikkinäyttelijöistäni, kuten olen jo aikaisemmin tainnut sanoakin joskus.
Olen joskus kauan kauan sitten luvannut laittaa kuvia asunnostani, ja äidilleni lupasin tässä jokin aika sitten lähettää kuvia mm. jouluverhoistani. Siispä otin itseäni niskasta kiinni ja räpsin muutaman kuvan laittaakseni ne tänne. Tosiaan, niissä kaikissa on nyt joulukoristelut päällä, sillä en malttanut mieltäni, vaan laitoin joulua jo tännekin päin, ja LUPAAN ottaa kuvia sitten joulun jälkeen asuntoni tavallisesta sisustuksesta ja muistakin osista suurta kotiani kuin mitä noissa kyseisissä kuvissa näkyy.
