Se siitä. Tämäkin merkintä jäänee tyngäksi, sillä kello on jo puoli kymmenen, pitäisi mennä suihkuun ja harjoitella huominen enkun puhe vielä kertaalleen ennen nukkumaan menoa. Ihan kuin saisin nukuttua, pelottaa tuo huominen ihan liikaa...
En edes tiedä miksi tunnen suurta kauhua sen enkun puheen takia. Pelkään kaiketi vaan unohtavani sen, mistä olen puhumassa ja panikoivani ja alkavani sönköttää jotain järjetöntä... Vaikka tällä kertaa itse puheen sisältö ei edes ole se pääpointti, vaan keskitymme nonverbaaliin viestintään, kehonkieleen, ilmeisiin ja sellaiseen. MUTTA apua, yleensä mulla on esityksissä ollut lapulla kaikki, mitä pitää sanoa. Nyt ei saa olla kuin kämmeneen mahtuva lista tukisanoista. Ugh, ihan ku siitä olisi hyötyä blackoutin sattuessa.
Tehtävänä on siis puhua jostain tuotteesta 3-5 minuuttia. Itsehän juttelen Sodastreamistä. :D Tekstin olen suunnitellut jo, ja luulen sen ihan hyvin osaavanikin. Mutta SILTI ahdistaaa. Ei oo mun kurssi tämä, vaikka tiiän et siitä on hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Kunpa vaan voisin kelata pikakelauksella huomisaamun pois. Koko kurssin pois.
Hmmmm. Tämä päivitys alkaa täyttyä keskisuuresta paniikistani. Pitäisi vaan rauhoittua. Helpommin sanottu kuin tehty. Pitäisi ajatella positiivisesti ja suunnata mieli onnistumiseen epäonnistumisen sijaan. Ajatella, miltä tuntuu sen esityksen jälkeen. (Ei sillä ettäkö se tunne kauaa kestäisi: ens viikolla seuraava esitys -_-). Keskittyä keskiviikkoon ja siihen, että päätin ihan extempore suunnata silloin Vimpeliä kohti! Junalippukin jo ostettu! Keskiviikkona 18:10 mun pitäisi olla Seinäjoella. Siitä tunnin päästä eteenpäin voinkin jo istua kotona pikkusisko sylissäni roikkuen (ei tarvitse olla ennustaja tietääkseen, että niin käy). Kunhan vaan selviän huomisesta...
No, tässä kaikki tällä kertaa kun ei päähäni muuta mahdu. :D
Nähdään! (Toivottavasti)
Jenna
