Tosiaan, olin Vimpelissä viikonlopun, tai oikeastaan hieman pidemmänkin aikaa: tiistaina sain tietää, ettei virallisia luentoja ole loppuviikolla ja saatoin lähteä jo keskiviikkona kotia kohti. Aika meni nopeasti ja oli todella mukavaa - olisin taas jäänyt mielelläni vielä pidemmäksikin aikaa. Onneksi joulu on pian. <3
Tänään piti siis palata Lahteen, ja mitenkä muutenkaan kuin junalla. Olimme ajoissa Seinäjoen asemalla, kahviteltiin siinä ja kello alkoi lähestyä sitä hetkeä, kun se oma juna lähtee. Mutta. Taululle kuului ilmoitus, jonka mukaan juuri minun junani olisi myöhässä KAKSI tuntia. Luulin kuulleeni väärin. Kaksi tuntia, ei kai nyt niin paljoa? Kävin kysymässä asiaa, ja kävi ilmi, että juurikin se juna oli törmännyt jossain matkallaan porotokkaan ja tämän takia juna viivästyisi. Kuitenkin VR järjesti korvaavan kyydin (antiikin aikaisella pikajunalla, mutta kuitenkin) ja pääsimme - myöhässä, mutta silti - matkaan, enkä edes myöhästynyt loppujen lopuksi jatkoyhteydestäkään. JA junassa tais Salkkareitten Lari istua siinä aika vieressä. Ja siellä oli söpöjä pikkulapsia, jotka nauro aina kun katsoin niihin. Se vauvakin muuten kitisi ja itki, mutta kun se huomas mut, niin se lopetti ja alkoi hymyillä ja nauraa... Taidan näyttää hauskalta. Mutta siis: Kun olin viimein perillä, hengissä ja ajoissa, nappasin lähimmän taksin ja pääsin pienen majani lämpöön syömään nuudeleita. <3 Onnellinen loppu.
Pikkusiskolleni vielä tähän loppuun video, jota hän voi sitten katsoa kun tulee ikävä:
Ja toinen, joka meidän piti katsoa, mutta ei muistettu:
Nyt taidan mennä suihkuun ja nukkumaan, jotta jaksan aamulla pirteänä economicsin tunnille. ÖITÄ!
- Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti